Etusivu Talli Ponit Kasvatus Kilpailut Sähköposti

Valaskjálf

     

KTK-I
Nimi Valaskjálf Syntymäaika 13.01.2018 > 8v
Rotu Norjanvuonohevonen Rekisterinumero VH18-053-0035
Sukupuoli Ori Tuonut Lissu T.
Säkäkorkeus, väri 142cm, ruunihallakko Omistaja Sorel (VRL-00884)
Painotuslaji Koulupainotus (HeA) Kotitalli Cadogan Ponies  
ikääntyy satunnaisesti     -     kilpailukäytössä

Luonne tulossa.


Tiedot sukulaisista

i. Midnatthimlen

nvh, rnhkko, 141cm
evm

ii. Holstofte Månelys

nvh, rnhkko, 145cm
evm

iii. Bjørkåre

iie. Holstofte Midnattsol

ie. Tyv Susanne

nvh, rnhkko, 142cm
evm

iei. Sjørøver

iee. Livlie

e. Hovnæss Topas

nvh, rnhkko, 144cm
evm

ei. Hovnæss Revehale

nvh, rnhkko, 143cm
evm

eii. Rev

evm

eie. Hovnæss Eple

evm

ee. Perle

nvh, rnhkko, 141cm
evm

eei. Fløyelprins

evm

eee. Armia

evm



♦ nvh-t. Kurjen Valkyrja s. 06.06.2018 emä. Nordlie Dagny om. Kurjenpesä VIR MVA Ch, KTK-I
♦ nvh-o. CHR Halatafl s. 24.03.2019 emä. Raasløve Huldra om. suba

Kilpailusuoritukset


   » Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
   » Nopeus ja kestävyys: 0.00
   » Kuuliaisuus ja luonne: 1103.63
   » Tahti ja irtonaisuus: 1547.78
   » Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

   ♦ Kouluratsastuksessa 2651.41 op ( vt. 6 / 5 )
★ Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa.
★ Tavoitteena KRJ:n laatuarvosteluun osallistuminen.

★ Kantakirjattu 5/2018 - KTK-I -- 20+20+20+20=80p.

♦ 30.04.2018: Haavelaakso - irtoSERT -- pt. vaapu.
♦ 07.05.2018: Einfall - irtoSERT -- pt. Welby
♦ 17.02.2019: Susiraja - irtoSERT -- pt. Lissu T.
♦ 31.04.2019: Adina - irtoSERT -- pt. Jannica

Päiväkirja & valmennukset


09.09.2018: Syysmaasto Lykkelig- tallilla
Päätimme ilmoittautua Lykkeligin järjestämälle vuonohevosten maastoretkelle, koska olimme Skjalfin kanssa viettänyt kesän pääasiassa kilpailuissa ja nyt olisi mitä parhain hetki ottaa rennosti. Nauttia loppukesästä, viilenevistä syysilloista kun ei ole ötökätkään kiusaamassa! Skjalf on tehnyt hurjan urakan ja minun hetktinen elämä kaipaa pysähtymistä ja mikä sen parempaa, kun viettää se muiden pystyharjojen seurassa. Matkaan lähdettiin mäen päältä tallin pihasta sumuisessa ja kosteassa syyssäässä. Skjalf oli ennen satulaan nousemista pörissyt perinteiseen tyyliin ja vaatinut itselleen muiden hevosten huomiota. Olimme jonossa kärkipäässä ja se oli Skjalfin mieleen. Ilma oli kolea mutta tyynen rauhallinen. Vuonohevosia oli iso porukka lähtenyt retkelle ja tunnelma oli todella iloinen ja rento. Skjalf asteli reippaasti korvat tötteröllä ja ylimääräinen hölmöily oli nyt jäänyt taakse. Hevonen alkoi hiljalleen rentoutumaan, kun matkaa oli kuljettu ensimmäinen vartti. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, letkan etummaisena ratsastava Uppe katsahti taaksepäin huikaten jotain raviin siirtymisestä. Ensimmäisten raviaskelien aikana ratsuni päätti ottaa vielä kovemman vaihteen silmään ja minä jouduin tekemään reilut pidätteet, ettei hevoseni kirmaa johtohevosen ohitse. Alkuun näytti, ettei touhusta tule yhtään mitään mutta lopulta Skjalf myöntyi, että minä määrään tanssitahdin. Loppu sujuikin jo paljon paremmin!

Syksyn ruska alkoi olla parhaimmassa loistossaan. Puista oli lehtiä alkanut varisemaan, mieleeni juolahtaa näissä tilanteissa aina sanonta; "winter is comin". Kuten mieheni on tapana sanoa. Rakastan ruska-aikaa, se on kaunista mutta samalla myös surullista, koska kaikki ympäriltä kuolee ja kuihtuu pois - kylmä talvi on tulossa. Itse olen enemmänkin kesäihmisiä, mutta uskon että hevoset ovat vain onnellisia, että paarmat ja muut ötökät häviää hiljalleen niitä syömästä. Vihdoin tuli laukan aika. Edessä siinsi hyvin loiva mäki tasaisella hiekkapohjalla. Nostaessani laukkaa hevoseni otti tilanteen huomattavasti rauhallisemmin kuin raviin noston. Skjalf nosti nätisti laukan ja pysyi hyvin rytmissä ja kuulolla. Olin todella iloinen, koska oletin, että Skjalf järjestää meille vielä kunnon laukkakilpailut. Skjalf kuitenkin tyytyi rooliinsa johtajahevosen takana. Laukan jälkeen käveltiin taas rennosti. Yht äkkiä puistikosta ilmestyi irtokoira. Se katseli meitä muutaman metrin päästä ja meidän porukka pysähtyi. Koira ei näyttänyt vihaiselta, eikä se lähtenyt lähestymään hevosia. Jätimme koiran siihen katselemaan ja me jatkoimme käynnissä matkaa. Kieltämättä jäi mietityttämään, missähän koiran omistaja oli. Pantaakaan ei ollut, mutta lähellä oli muutamia mökkejä, joista todennäköisesti koira on lähtenyt omille seikkailuilleen. Toivottavasti söpöläinen osaa kotiin takaisin!

Ennen tallille palaamista ratsastimme vielä hiukan ravia pehmeähköllä mökkitiellä. Hevoseni yllätti minut täysin, sillä se ei temppuillut lainkaan! Skjalf nosti ravin rauhallisesti ja annoin sen ravata kohtalaisen löysillä ohjilla. Hevonen oli täysin rento ja voin vannoa, että se nautti retkestä uudessa ympäristössä. Pohjat olivat tällä reissulla todella hyvässä kunnossa ja olihan tämä kivaa vaihtelua meille. Tallin pihassa hevosen selästä laskeuduttuani taputin Skjalfin kaulaa ja kiitin sitä mukavasta reissuta. Olin yllättynyt, kuinka hienosti ori malttoi, eikä se tehnyt mitään kummallisia tempauksia. Joukossa olevat tammatkin saivat Skjalfilta rauhan, eikä se kiinnittänyt niihin matkalla mitenkään huomiota. Se on ehkä vähän outoa Skjalfilta, mutta ehkä uusi ympäristö kiinnosti enemmän tällä kertaa. Todella kiva ja hyvin onnistunut reissu, kaikinpuolin!


Webdesign © Shady -- Ulkoasun kuvat © MBFoto.eu -- virtuaalitalli / A sim-game stable / virtuaalihevonen / a sim game horse