Etusivu Talli Ponit Kasvatus Kilpailut Sähköposti

Roscoff Moonskye

       

KRJ-I, ERJ-II
Nimi Roscoff Moonskye Syntymäaika 11.10.2013 > 13v
Rotu Newforestinponi Rekisterinumero VH13-027-0331
Sukupuoli Ori Kasvattaja Liia / Roscoff  
Säkäkorkeus, väri 143cm, tummanruunikko Omistaja Sorel (VRL-00884)
Painotuslaji Yleispainotus (HeA-110-CIC1) Kotitalli Cadogan Ponies  
ikääntyy satunnaisesti     -     jalostuskäytössä

Kauan kauan sitten aikana, jolloin hevosen elämä oli paljon vapaampaa ja rennompaa, syntyi kuuraisena aamuyönä maailmaan kirkkain (tumma) tähti. Tuuli liikutteli pitkää ruohikkoa villisti, sammakot kurnuttivat ja lepakot metsästivät yöperhosia niityn yllä. Muutama ressukka iskeytyi valkoisia lakanoita päin, jotka oli asetettu kuivumaan telineeseen. Lepakot olivat super sokeita mutta niityn muut ponit eivät. Kaikki olivat kerääntyneet seuraamaan maailman ihmettä, nimittäin maapallolle oli syntynyt jotain ainutlaatuista, jotain niin kaunista. Sellaista kauneutta ei kukaan ollut vielä nähnyt! Tämän historian hetken ikuisti kuusi ponia, jotka tulevat muistamaan tämän päivän lopunikään, nimittäin minun syntymän. Jaloille oli päästävä ja pian! Pantterit vaanivat kivien takana, korppikotkat leijailevat lähistöllä ja odottavat, kun veren kirpeä haju alkaa leijailemaan ilmavirrassa. Jalat eivät toimineet, vaapuin yhtä vauhdikkaasti kuin heinä niityllä. Taistelin, olin todellinen taistelija! Sinnikkyys palkittiin ja hetkessä sain otettua jo muutamia askeleita. Äiskä lähti välillä karkuun ja välillä se tuli takaisin osoittamaan rajua hellyyttään nuolemalla minua, mutta enhän minä nyt tuollaista voimaa pysty vastustamaan ja siellä minä olin rähmälläni niityssä... Olin jo voitonpuolella. Askeleet alkoivat kantamaan ruhoani. Ei ollut helppo koordinoida pitkien jalkojen kanssa mutta niin vain hetkessä etenin niityllä jo vauhdikkaasti. Muut ponit ihmettelivät tätä upeaa ilmestystä. Olin villiori, ihailun keskipiste ja preerian valloittaja. Vain taivas oli rajana, pystyin ihan mihin tahansa. Aamu alkoi valjeta ja olin kerännyt muutamassa tunnissa paljon voimaa ja ketteryyttä. Olin valmis taisteluun, olin valmis näyttämään villipedoille, että näistä kavioista lähtee sellainen ruuti ja voima, mitä kukaan ei tule kiinni saamaan. Harjoittelin todella paljon, näytin kaikille taitoni. Tuuli kantoi sieraimiini oudon hajun ja hetkessä haju sai ulkokuoren. Meidän villilaumaa lähestyi jonkinlainen peto! Pedoilla silmät ovat vierekkäin edessä päässä, saaliseläimillä pään sivuilla. Se oli äärimmisen ruma, vaaleanpunainen ja varmasti todella kömpelö, koska jalkoja ei ollut kuin kaksi. Olin valmis näyttämään taitoni, laukkaamaan kuin tuulispää, liitämään kuin kotka taivaalla! Hypin pystyyn ja uhosin vastusta joka lähestyi. Ei taivas! Niitähän oli kaksi! Aloin olemaan jo hysteerinen, koska lauma ei liikahtanutkaan petoja karkuun. Yritin saada muita tajuamaan että vaara lähestyy mutta turhaan. Hetkessä ne olivat minun kimpussa. Yritin taistella vastaan mutta niiden elopaino oli suurempi kuin minun. Siinä hetkessä päähäni tungettiin jotain ylimääräistä härpäkettä. Samanlaisen kapistuksen he olivat laittaneet äiskällekin, joka oli ärsyttävän rauhallinen. Nyt minä kuolen, nyt me kuolemme. Tämä villi ja vapaa taivaanlintu on kahlittu, kohta menetetty. Hetken se kerkesi loistamaan kirkkaana tähtenä taivaalla, nyt tulevaisuus on menetetty. Minua pelotti, tässäkö se nyt oli.

Minä en luovuta koskaan! Taistelin vastaan kuin henkeäni olisi uhattu. Sain kuitenkin pelkooni paljon lohtua äiskältä, joka otti tilanteet hyvin rauhallisesti. En halunnut ymmärtää, mitä oli meneillään. Enään en nähnyt tähtitaivasta, en haistanut tuulenvireen tuomia tuoksuja, ei näkyny idiootteja lepakkoja tai kurnuttavia limasia sammakoita. Olin kopissa, ahdettuna pieneen koppiin äiskäni kanssa. Siellä me seisoimme kylki kyljessä ja kuuntelimme kummallisia ääniä. Onneksi maitobaari oli auki jatkuvasti, se toi lohtua kurjaan oloon... Välillä se outo vaaleanpunainen öttömönkijäinen tuli luoksemme mutta minä yritin sitä väistellä parhaani mukaisesti. Äiskä tuntui olevan mielissään siitä öttiäisestä, minä en niinkään. Yritin vain ymmärtää, miksi. Päivät kuluivat ja elämä muuttui hurjemmaksi päivä päivältä. Pääsimme kuitenkin nauttimaan ulkoilmasta päivänvalossa, mikä toi paljon iloa ja riemua päiviini. Sain tutustua muutamaan toiseen varsaan, jotka tosin olivat minuun verrattuna paljon tyhmempiä ja vajaaälyisiä. Ne kaatuilivat ja kompuroivat, eivätkä pysyneet minun perässäni mitenkään. No joo olivathan he vähän nuorempia kuin minä, mutta silti. Välillä yritin haastaa leikkimään isompia poneja mutta ne ovat kaviota näyttäneet siihen malliin, että kauan saisi maanitella. Kyllä vielä jonain päivänä.

Viikot kuluivat ja aloin jotenkin tottumaan niihin öttömönkiäisiin, jotka toivat äiskälle ruokaa ja päästivät meidät ulos. Eivät ne lopulta niin pelottavia ollutkaan. Olin hengissä, eikä pantterit tai leijonat olleet vielä minua syöneet. Ei niitä oikeastaan ollut edes näkynyt... Äiskä kertoi, että öttömönkiäiset olivat ihmisiä ja niitä pitää osata kunnioittaa, että ne olivat hyviksiä. Okei? Ei siltä tuntunut, kun ne laittoivat aina minun päähäni jonkinlaisen naruhärpäkkeen, ottivat minua rinnasta ja takamuksesta kiinni ja yrittivät jotain mitä minä en ymmärrä. Eteenpäin mentiin ja siihen ne näköjään tyytyi. Tyhmältähän se tuntui! Tuli päiviä, kun aina tuli jotain uutta. Välillä ne rapsutti jollain jutulla minua ja se tuntui aika kivalta. Ei tarvinnut taistella vastaan, se kihnutti ihanasti! Hetkessä tajusin, että aina tulee uusia juttuja mutta ne ei tule niitä lopettamaan...

Vuodet vierivät, minä kasvoin ja vahvistuin. Minusta oli tullut varsinainen ihmislellikki. Se tuultakin nopeampi preerian villiori oli muuttunut ajan kuluessa tylsäksi murmeliksi, joka puputti heinää tyytyväisenä ja nautti rapsutuksista ja harjailuista. Ihmiset toivat paljon herkkuja ja varsinkin, jos teki juttuja miten ne tahtoi, sai super paljon herkkuja! Äiskä oli ylpeä minusta. Oli kuulemma jo usko meinannut loppua minun kanssa. Miksi jumpitella ja kiukutella, kun tekee mitä tohtori käskee niin saa namin! Se on paljon järkevämpää kuin taistella vastaan, koska ne kuitenkin keplottelee ne jutut minulle ja minä ne teen lopulta kuitenkin. Silloin meinasi mennä kaurat väärään kurkkuun, kun minun selkääni nostettiin jokin härpäke, suuhun tungettiin kylmää ja pahan makuinen juttu sekä selkään kiinnitettiin jokin perunasäkki. Silloin näytin kaikille taivaanmerkit että minulle ei ryttyillä! Olin todellinen karjahevonen ja esitin niin makean rodeoesityksen, ettei kukaan ollut sellaista taiturointia ennen nähnytkään. Lopulta kuitenkin tajusin, että käytin energiani tähän aivan turhaan, koska säkki pysyi selässä ja mikään härpäke ei minusta irronnut. Kannattiko taas?

Nuoruuden temppuilut alkoivat olemaan takanapäin ja minusta kuoriutui todella taitava ratsu. Eihän se mitään helppoa ollut. Monelle jutulle joutui nöyrtymään, tekemään juttuja mistä ei niin tykkää mutta tavallaan se palkitti minua paljon. Mitään en antanut ihmiselle ilmaiseksi, vaan laitoin sen myös raatamaan niskalimassa töitä. Suusta kiskomista en siedä yhtään. Silloin herää sisäinen rodeoponi eloon ja tällaiset kaalikääryleet saa äkkilähdön satulastani! Piiska on toinen mitä en siedä enkä niele. Jos joku uskaltaakin minua sillä napauttaa, esitän vahvan mielipiteeni erittäin selkeällä ruumiinkielellä, että tyhmäkin sen tajuaa. Mitä pienemmät avut, sen paremmin toimin ja uskon. Jos minua ei joku huvita, sitten ei huvita. Saa ihminen maanitella ja lahjoa minua, jos luulee että teen jotain vähänkään raskasta hommaa. Hiekkaisessa astiassa jaksaa muutamia kertoja perätysten tehdä juttuja mutta kyllä se sitten pidemänpäälle alkaa kyllästyttämään. Yleensä ihmiset tajuaa sen ja pääsen nauttimaan maastoreiteistä ja joskus kesällä jopa kahlaamaan! Silloin yritän parhaani saada ihmisen tippumaan kyydistä tai vähintäänkin kastumaan niin paljon, kuin mahdollista.

Olen todella innoissani hyppimisestä ja joskus ärsyttää aivan tosi paljon, kun ratsastaja roikkuu ohjissa kiinni ja yrittää jarruttaa minun menoani. Se ei selkeästi ymmärrä jutun ideaa ja sitä, mikä minulle on parasta. Tunnelma on hyvin lämpöinen ja saan vahvan flou-tilan, kun pääsen vauhtiin. Sitä ihminen sitten yrittää rikkoa parhaansa mukaisesti. Olen kyllä joskus havahtunut siihen, että onhan se ihan hyvä että joskus menoa täytyy jarruttaa, koska muutama este olisi rynnitty läpi, jos vauhti ei olisi tippunut... Mutta ei preerian villivarsa halua himmata vauhtia! Se kuuluu minuun, se ei koskaan lähde minusta! Onneksi joskus pääsee maastoon hyppimään ja silloin saa laukata menemään, mitä kavioista vain lähtee. Välillä joku repii suusta ja himmataan tahtia, mutta pääasiassa saa mennä vain ja nauttia.

Aikoinaan olin laitumella kaiken keskipiste. Elämä on muuttunut hyvin radikaalisti, nimittäin minut on eristetty. Äiskää nään välillä ohimennen, muuten laidunnan ypöyksin. Ei se niin haittaa, joskus seura olisi tarpeen kun energiaa olisi eikä ole ketään, kehenkä sitä purkaa... Toisaalta, en kyllä sietäisi ketään muuta oria minun maillani. Olen tämän valtakunnan valtias, muilla ei minun tontilleni ole ilman lupia asiaa! Että jakaisin jonkun kanssa heinäni? No ei todellakaan! Ei ilman vuosituhannen taistelua! Muutaman kauniin daamin voisin tontilleni ottaa asustelemaan, erittäin mielelläni. Olenkin pihapiiriä pitänyt sillä silmällä auki, että niitä kaunokaisia ruususia tallustelee kyllä tällä alueella aika paljon. Ei ole vain minun tantereelleni eksynyt...

Tiedot sukulaisista

i. Karhukedon Stormrunner

nf, rt, 147cm
yleispainotus
KRJ-I

ii. Blacky Bobbin

nf, m, 147cm
evm

iii. Herkley's China Chat

evm

iie. Killmarnock Tamara

evm

ie. Blossomforth Hulda

nf, rtpäis, 143cm
evm

iei. Jigglingscar Melvin Spot

evm

iee. Blossomforth Sassy

evm

e. Sweetbay Stareye

nf, rt, 139cm
yleispainotus
NFL-I

ei. Sweetbay Starman

nf, trt, 144cm
evm

eii. Hamley's Starjet

evm

eie. Killmarnoch Uma

evm

ee. Sweetbay Bluet Opaleye

nf, trn, 134cm
evm

eei. Mercy Johanney

evm

Garwick Blue Poison

evm


i. Karhukedon Stormrunner, rautias, 147cm korkea newforestinponiori, joka toimii monitoimiponina Cadogan Poniesin tiluksilla. Upea rautias poniori on loistava luonteeltaan, vaikkakin todella työläs ja välillä raskas. Ponin kanssa tulee toimeen kuka tahansa. Ratsastajalta vaaditaan pitkää pinnaa, hyvää istuntaa ja tarpeeksi pilkettä silmäkulmassa, että poni toimisi toivotusti. Rudi ei anna mitään ilmaiseksi vaan laittaa ratsastajansa tositöihin. Taidoista ei tämän ponin kohdalla ole mikään kiinni. Liikkeet ovat ilmavat, näyttävät ja tasaiset. Ravi on hyvin tempokasta ja rytmikästä. Rakenteeltaan Rudi on sopusuhtainen, elegantti ja yleisilmeeltään erinomainen. Ylälinja on tiivis, lihaksikas, kaula sopivan pitkä ja kiinnittyy hyvin. Pää on aavistuksen pieni runkoon nähden. Hyvä säkä, takaosa lihaksikas ja sopusuhtainen. Kaviot ovat terveet ja vahvat. Jalka-asennoissa ei sanomista. Liikkeessä takaa hieman ahdasta mutta muuten erinomainen liikkuvuus. Tässä ponissa on sitä jotain, mikä tuo aina hymyn huulille. Rudi on rento, pelkäämätön ja rehellinen ystävä. Rudilla on kilpailtu koulua helppo B- luokissa, rataesteitä 110cm ja kenttäkilpailuissa CIC1 ratoja. Jälkeläisiä löytyy jo hyvä määrä ja jokainen varsa on perinyt isältään hyvää luonnetta, sopusuhtaista rakennetta, terveet jalat sekä kaunista väritystä.

ii. Blacky Bobbin, musta 147cm korkea elegantti ja erittäin näyttävä newforestinponiori. Orilla oli hyvä ja vahva ylälinja, rungoltaan sopusuhtainen, ehkä aavistuksen raskas mutta lihaksikas. Takaosa vahva, matala lautanen ja liike takaa hieman ahdasta. Liikkeet olivat ilmavat, matkaavoittavat ja tasaiset. Jalka-asennoista on tullut huomautusta, edessä pihtipolvisuutta ja takaa vasikkapolvisuutta. Nämä eivät kuitenkaan ole näyttöä ja käyttöä haitannut. Blacky Robbin ei ole se helpoin ja kivoin poni, mutta sen näytöt kilparadoilla puhuu puolestaan. Ponin omistaa nuori tyttö kaksikko, jotka ovat joutuneet haromaan hiuksiaan aikanaan paljon tämän ponin takia. Blacky hoidetaan käytävällä kiinni kytkettynä, lapset joutuvat kiertämään ponin kaukaa ja tammoista pitää pysyä visusti kaukana. Orilla on kilpailtu monessa lajissa ja menestys on ollut ailahtelevaa. Kilpailukaudet kulkevat kuin vuoristorata. Poniorilla on hyvä hyppytyyli mutta ori tarvitsee paljon vauhtia suoriutuakseen hyvin. Jos ponia liikaa jarruttaa, sen hypyt jäävät ponnettomiksi ja herkästi kavio voi kolahtaa puomiin. Jos niin tapahtuu, se kiukuttaa oria sen verran, että ratsastajan täytyy vain toivoa, ettei tule vaikuttamaan kauan koska suoritus voi kärsiä pahasti. Ratana Blacky Robbin on startannut 120 cm luokissa. Kenttäkilpailuissa ori saa antaa itsestään kaiken, ratsastajan pitää vain hieman ottaa ennen esteitä kiinni, että ponnistus tulee oikeaan kohtaan. Kenttäkilpailuissa on startattu CIC1 ilman ongelmia. Blacky on pelkäämätön, todella rohkea ja rämäpäinen poni. Kouluradat eivät ole olleet tälle ponille suosikki puuhaa. Tarkasti suoritettavat liikkeet, joihin tarvitsee paljon kärsivällisyyttä ei tunnu olevan tämän ponin mieleen. Osaavan ja peräänantamattoman ratsastajan kanssa orilla on kilpailtu helppo A- luokissa ja sijoituksia on ropissut. Kyllä se poni nöyrtyy, kun tarpeeksi työstää. Vaikka selvästi action lajit ovat tämän nyffiherran mieleen. Jalostuksessa Blacky on ollut rajoitetusti, muutamat astumiskaudet. Varsat ovat perineet luonteeseen sopivaa kipinää, monipuolisuutta ratsuna ja jotkut selkeästi isänsä massiivista ulkokuorta.

ie. Blossomforth Hulda, rautiaanpäistärikkö 143cm korkuinen näpsäkkä ponitamma. Tämä ponitamma kääntää katseita hieman erilaisen karvapeitteen ansiosta mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun tamma pääsee kouluradalle näyttämään taitojaan, kääntyy veimeisetkin katseet ponia kohti. Blossomforth Hulda on briteissä vaikuttanut helppo A luokissa niin hyvin, että maan ponipiiristä kaikki tietävät tämän ponin nimen. Perinteiset newforestinponishowt ovat Huldalle tuttua puuhaa ja menestys on aina taattua, niin ratsu kuin näyttelyluokissa. Hulda on rakenteeltaan korrekti paketti, lihaksikas pitkä kaula, etulinja hyvä, matala säkä, pitkä selkä, hyvä vahva takaosa. Jalat ovat puhtaat, hieman lyhyet etusääret ja vennot vuohiset. Kaviot ovat siistit ja vahvat. Liikke on lennokasta, matkaavoittavaa, näyttävää ja tasaista. Liikkeissä ei epäpuhtauksia. Ratsuna erittäin miellyttävä mutta vaativa. Poni ei anna mitään ilmaiseksi ja ratsastaja joutuu tosissaan tehdä töitä, jos aikoo saada joitakin liikkeitä suoritettua. Vaikka poni on suloinen ja symppiksen näköinen, ei tämä sovellu lasten ratsuksi. Osaamattomalla tämä poni ei kulje oikein mihinkään, ravia korkeintaan. Tarvitsee todella tomeran ja taitavan ratsastajan, joka osaa käyttää mahdollisimman paljon hyödyksi istuinapuja. Suustaan Hulda on herkkä, eikä se siedä nyppimistä ja vetämistä lainkaan. Se osoittaa mieltään selvästi, jos joku ei häntä miellytä. Blossomforth Hulda on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja näyttelyistä on saavutettu iso rivi pokaaleja ja ruusukkeita. Jälkeläisiä Huldalla on neljä. Vain yhdelle varsalle on periytynyt päistärikkö väri, muut ovat rautiaan eri sävyisiä. Blossomforth Hulda lopetettiin 19-vuotiaana kotitallillaan suolikierteen takia.

----------------------------------------------

e. Sweetbay Stareye: On suloinen, 139 cm korkea newforestinponitamma irlantilaiselta ponikasvattajalta. Indi on mainio yleisponi, joka kilpailee rataesteitä metrin luokissa ja koulua helppo B -tasoisesti. Tamma saattaa toisinaan etenkin koulukentillä hyytyä hiukan laiskaksikin, mutta tilanne on helposti korjattavissa kunhan ratsastaja vain jaksaa kunnolla panostaa.

ei. Sweetbay Starman: Tummanrautias newforestinponiori, joka kilpailee yleispainotteisesti este- ja kouluratsastuksessa. Rataesteitä ori hyppää 120 cm saakka ja koulua se kilpailee helppo B -tasolla. Starman on komean ulkomuodon omaava poniherra, joka on kantakirjattu II -palkinnolla. Luonteeltaan lempeä ja leppoisa ori, joka ratsuna käyttäytyy varsin lungisti. Oria saa toisinaan ajaa eteen aivan tosissaan, jottei jäätäisi junnaamaan paikoilleen. Kouluratsuna Starman ei häikäise ja meno on usein hiukan jähmeää, mutta hyvin liikkuessaan meno on ihan nättiä. Esteillä ori liikkuu huomattavasti helpommin ja hyppääkin oikein hyvin. Starman on vielä kevyessä kisakäytössä, mutta siirtynee pian viettämään eläkepäiviä siitosorin hommiin.

ee. Sweetbay Bluet Opaleye: Pikkuinen, 134 cm korkea tummanrautias newforestinponitamma, joka kilpailee koulupainotteisesti helppo B -tasolla. Rataesteitä tammalla on hypätty lähinnä kotioloissa, mutta tamma hyppää ihan nätisti matalia ratoja. Luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja lempeä poni, paneutuu työhönsä täydellä teholla ja käyttäytyy mallikkaasti tilanteessa kuin tilanteessa. Kouluratsuna ihan hyvin uran kiertänyt Opal siirtyi jalostuskäyttöön suhteellisen nuorena ja Stareye onkin jo tamman kolmas varsa. Opalia tullaan tulevaisuudessa käyttämään ainoastaan ratsuponijalostuksessa.
(2-polven sukuselvityksestä kiitos Liia)

Jälkeläiset


♦ nf-o. Poniniemen Minimalistic s. 01.02.2014 emä. Nerian Auburn om. Assi
♦ nf-o. Hollabar Amethyst s. 30.07.2015 emä. Fame's Annabel om. Riella
♦ nf-o. Cadogan Lunar Diety s. 04.04.2017 emä. Cadogan Basic Myth om. Calla

Saavutukset


★ KRJ-laatuarvostelu 7/2017 palkittu - KRJ-I -- 7+40+22+17+15=101p.
★ ERJ:n laatuarvostelu 10/2017 - ERJ-II -- 7+40+20+17+15=99p.

Kilpailusuoritukset


KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut
41 sijoitusta / 5 voittoa

02.12.2014: Erkinheimot - He B - 2/30
04.12.2014: Erkinheimot - He B - 5/30
29.07.2014: Konkkaronkka - He B - 6/40
30.07.2014: Konkkaronkka - He B - 5/40
30.08.2015: Yentel Ponies - He B - 4/23
27.01.2016: Heili - He B - 4/70
01.02.2016: Heili - He B - 7/70
25.02.2016: Spiros Stable - He B - 6/40
26.02.2016: Spiros Stable - He B - 6/40
27.02.2016: Spiros Stable - He B - 6/40
28.03.2016: Viisikko - He B - 3/43
31.03.2016: Viisikko - He B - 1/43
02.04.2016: Viisikko - He B - 1/43
07.12.2016: Hukkapuro - He A -- 3/30
10.12.2016: Fiktio - He A -- 4/40
13.12.2016: Fiktio - He A -- 4/40
14.12.2016: Cadogan - He A -- 5/40
16.12.2016: Fiktio - He A -- 6/40
16.12.2016: Cadogan - He A -- 2/40
17.12.2016: Cadogan - He A -- 3/40
17.12.2016: Romilly - He A -- 6/50
19.12.2016: Romilly - He A -- 6/50
21.12.2016: Cadogan - He A -- 4/40
22.12.2016: Cadogan - He A -- 5/40
24.12.2016: Cadogan - He A -- 4/40
25.12.2016: Koistila - He A -- 5/40
26.12.2016: Tuulenpesä - He A -- 2/30
01.01.2017: Encore - He A -- 5/30
03.01.2017: Cadogan - He A -- 3/40
05.01.2017: Cadogan - He A -- 1/40
06.01.2017: Encore - He A -- 2/30
08.01.2017: Encore - He A -- 4/30
08.01.2017: Encore - He A -- 5/30
08.01.2017: Encore - He A -- 1/30
11.01.2017: Cadogan - He A -- 4/40
12.01.2017: Encore - He A -- 1/30
15.01.2017: Cadogan - He A -- 4/40
18.01.2017: Encore - He A -- 5/30
19.01.2017: Cadogan - He A -- 3/40
21.01.2017: Encore - He A -- 2/30
30.01.2017: Encore - He A -- 2/30




ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut
47 sijoitusta / 9 voittoa

26.12.2014: Vuorna - 110cm - 3/40
27.12.2014: Vuorna - 110cm - 3/40
11.11.2015: Trio Connemaras - 110cm - 5/50
15.11.2015: Trio Connemaras - 110cm - 7/50
18.11.2015: Trio Connemaras - 110cm - 1/50
19.11.2015: Trio Connemaras - 110cm - 2/50
20.11.2015: Trio Connemaras - 110cm - 3/50
01.12.2015: Viisikko - 110cm - 2/30
03.12.2015: Viisikko - 110cm - 4/30
04.12.2015: Viisikko - 110cm - 2/30
04.12.2015: Viisikko - 110cm - 4/30
05.12.2015: Viisikko - 110cm - 5/30
07.12.2015: Viisikko - 110cm - 4/30
26.03.2016: Viehättävä - 110cm - 5/30
17.03.2016: Viehättävä - 110cm - 4/30
20.03.2016: Viehättävä - 110cm - 3/30
22.03.2016: Viehättävä - 110cm - 4/30
11.03.2016: Satulinna - 110cm - 3/30
15.03.2016: Satulinna - 110cm - 5/30
17.03.2016: Satulinna - 110cm - 2/30
17.03.2016: Satulinna - 110cm - 5/30
20.03.2016: Satulinna - 110cm - 3/30
21.03.2016: Satulinna - 110cm - 1/30
23.03.2016: Satulinna - 110cm - 2/30
25.03.2016: Satulinna - 110cm - 1/30
27.03.2016: Satulinna - 110cm - 5/30
31.03.2016: Viisikko - 110cm - 4/28
01.04.2016: Viisikko - 110cm - 2/28
01.04.2016: Viisikko - 110cm - 2/28
01.05.2016: Mörkövaara - 110cm - 2/30
02.05.2016: Mörkövaara - 110cm - 1/30
02.05.2016: Mörkövaara - 110cm - 3/30
13.06.2016: Metsovaara - 110cm - 5/40
16.06.2016: Metsovaara - 110cm - 4/40
21.05.2016: Metsovaara - 110cm - 1/40
22.05.2016: Metsovaara - 110cm - 6/40
11.06.2016: Mörkövaara - 110cm - 5/30
13.06.2016: Mörkövaara - 110cm - 5/30
13.06.2016: Mörkövaara - 110cm - 3/30
18.06.2016: Március - 110cm - 1/30
20.06.2016: Március - 110cm - 1/30
18.06.2016: Március - 110cm - 6/40
19.06.2016: Március - 110cm - 3/40
21.06.2016: Március - 110cm - 4/40
24.06.2016: Március - 110cm - 1/40
25.06.2016: Március - 110cm - 1/40
26.06.2016: Március - 110cm - 6/40




KERJ:n alaiset kenttäratsastuskilpailut
11 sijoitusta / 1 voittoa

21.08.2016: Metsovaara - CIC1 -- 4/33
29.08.2016: Metsovaara - CIC1 -- 5/33
02.01.2017: Cadogan - CIC1 -- 5/28
05.01.2017: Cadogan - CIC1 -- 5/28
28.02.2017: Cadogan - CIC1 -- 6/40
04.03.2017: Teilikorpi - CIC1 -- 3/30
01.08.2017: Mörkövaara - CIC1 -- 1/30
03.08.2017: Mörkövaara - CIC1 -- 2/30
10.08.2017: Mörkövaara - CIC1 -- 4/30
21.08.2017: Metsovaara - CIC1 -- 4/33
29.08.2017: Metsovaara - CIC1 -- 5/33




Show Pony Circuit
Katso ponin tuloksia SPC-tunnukselta (SPC-SR1-1365)

   

Päiväkirja & valmennukset


04.09.2017: Estevalmennus
Monni tarkkaili minua, kun saavuin laitumen laidalle. Vesikelit olivat tehneet laitumesta varsinaista kuralillinkiä ja poni odotti vahingoniloisella ilmellä, kun lähdin tarpomaan kurassa sen luokse. Tämä on hyvin Monnin tapaista! Poni pysyi joka solulla paikoillaan, ettei se vahingossakaan astuisi askelta eteenpäin ja helpottaisi minua. Kiinnitin riimunnarun ja lähdin taluttamaan ponia laitumelta pois. Käytävävällä Monni seisoi ihmeen rauhallisena, välillä se hörähteli muille poneille. Oli työn ja tuskan takana, että sain jalat puhtaaksi ja onneksi kengätkin oli paikallaan! Varusteet selkään ja ei kuin menoksi!

Tänään oli vesisade päivä, taas, joten me päätimme olla maneesissa. Alina oli tullut viereiseltä ponitallilta valmentamaan minua ja Monnia. Tein aluveryttelyä sillä aikaa, kun Alina viritteli meille esteitä. Monni oli vasempaan kierrokseen aika kankea, eikä oikein suostunut taipumaan. Ratsastin ponin läpi ja kun alkoi vihdoin tuntumaan hyvältä, aloitimme valmennuksen. Alina laittoi meidän ensin suorittamaan puomeja, hakemaan tempoa ja tasapainoa. Sen jälkeen siirryimme okserille, joka oli noin 80cm. Monni liikkui laiskasti ja haluttomasti, tänään ei ollut sen päivä. Ensimmäinen lähestyminen meni täysin pipariksi, poni päätti viime sekunneilla laittaa liinat kiinni ja rysäytti rintakehällä koko esteen nurin. Minä tipahdin kaulalle, mutta pääsin kampeamaan takaisin satulaan. Alina kehoitti minua ratsastamaan reilummin eteenpäin ja viime hetkellä läpsäisemään raipalla, että nyt mennään! Tein työtä käskettyä ja sain Monnin hyvään vauhtiin. Ponin ilmeestä näki, että se ajatteli toistaa tekonsa mutta se ajatus pyyhkiytyi mielestä, kun napautin lavalle raipalla. Hienosti ori ylitti esteen!

Jäin hetkeksi laukkaympyrälle hakemaan vielä tuntumaa ja tarkistamaan, että kaikki avut menevät läpi. Siirryimme kolmois-sarjalle. Lähestyminen tapahtui tiukan kurvin jälkeen ja siinä joutui ottamaan reilusti kiinni mutta samassa sekunissa ratsastamaan reilusti eteenpäin. Ensimmäinen suoritus jäi jälleen hieman tahdittomaksi ja ori kolauttu takajalalla keskimmäisen esteen puomin alas ja viimeiselle esteelle lähestyminen jäi vähän kauaksi ja Monni joutui tekemään ison pompun. Alina jakeli jatkuvasti neuvoja mitä pitää tehdä, milloin pidättä, milloin päästää, koska pohje kiinni ja koska pitää kädet paikallaan. Yleensä Monni on kiva ja helppo ratsastettava mutta tänään se on ollut varsin työläs ja vaikea. Tiedä sitten mistä johtuu mutta olin aivan puhki...

Selvitettävänä oli vielä trippeli ja kaksois sarja. Trippeli oli nostettu Monnin maksimikorkeuteen, joka toi omat paineet minulle. Nostin laukan ja tein muutaman ison ympyrän, ennen kuin lähdin lähestymään estettä. Monni korskutti mutta reagoi hyvin pohkeeseen. Pyysin ponia reilusti eteen ja kuin ihme, askeleet osuivat täysin nappiin ja korvat hörössä ja pää ylhäällä, Monni ylitti trippelin upeasti! Fiilis oli todella mahtava! Kokeilimme vielä kaksoissarjan, joka ei enään tuottanut ongelmia. Lopetimme hyviin suorituksiin ja lähdin lopuksi maastoon kävelemään. Sillä aikaa Alina siivoili esteet maneesista pois.


22.08.2017: Maastoestepäivä
Olin jo hieman kyllästynyt tekemään yhtään mitään kentällä tai maneesissa, jonkinlainen kesäkaamos minulla menossa. Olin jopa peruuttanut muutaman valmennuksen tältä viikolta, koska ei vain huvittanut. Paistaa se aurinko risukasaankin, koska tällä viikolla ilma on ollut aurinkoinen ja lämmin, jopa kuraiset tarhat alkavat vähän kuivahtaa. Harjasin Monnia tallin pihassa hoitopuomilla, tätäkään teen harvemmin. Linnut visersivät ja poni vaikutti olevan hyvällä tuulella. Sen korvat liikehtivät joka suuntaan ja turpa siemaili tuulen tuomia tuoksuja. Kiristin satulavyötä ja tähän poni jo reagoi luimistamalla korvia ja yritten muka näykätä. Nousin satulaan, otin ohjat käteen ja lähdin kävelemään pihatietä poispäin.

Tein tänään jotain erilaista, nimittäin olin ottanut taituriponini alle ja tarkoituksena mennä maastoesteradalla irroittelemaan. Monnin kanssa oli tehty nyt suhteellisen rauhallisia ja lempeitä treenejä, joten nyt saisi vähän purkaa virtaa jos sellaista on kertynyt. Kävimme muutaman kilometrin pitkän metsälenkin, missä pääsi välillä vähän ravaamaan ja jopa laukkaamaan. Lihakset olivat hyvin lämpöisenä ja suuntasimme helpolle maastoestepätkälle. Monni oli vähän ihmeissään, mitä me tekisimme. Normaalisti Minna on huolehtinut Monnin kanssa maastoesteradat mutta jos minä olin ratsailla, paikka oli kentällä tai maneesissa. Hämmentynyt poni nosti laukan ja laukkasi korvat visusti eteenpäin töröttäen. Se odotti mitä vielä tapahtuisi, mitä olisi tulossa.

Ensimmäinen este oli tukki, jonka edessä oli matalaa vettä. Kehotin ponia lisäämään tempoa ja hienosti Monni ylitti esteen. Vauhti kiihtyi hetkessä liian kovaksi ja jouduin nyt pidättelemään innostunutta ponia. Mikään ei tuntunut häiritsevän tai pelottavan Monnia. Rohkeasti se lähestyi estettä ja minä otin vauhdista pykälän alas ja esteet ylitettiin upeasti! Tämä todellakin piristi minuakin! Tätä on tehtävä ehdottomasti useamminkin, koska tämä oli todella kivaa vaihtelua! Monni oli kymmenen esteen radan jälkeen hikinen mutta tyytyväisen oloinen. Se ei sählännyt mitään turhia, vaan teki kaikki pyydetyt asiat. Kävimme pienellä metsäkävelyllä vielä ennen lopettamista. Tallissa tutkin ponin jalat tarkasti ja tunnustelin, ettei ne vain ole kerännyt nestettä. Olen ylihuolehtivainen ja hysteerinen ponin omistaja.


15.07.2017: KRJ-laatuarvostelu päivä
Koko eilisen illan käytimme Tiinan kanssa aikaa puunatessa kolmea ponia, jotka olivat huomenna tarkoitus käyttää kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Omistajana nämä hetken ovat aina varsin jännittäviä ja stressaavia. Paljon on nähty kaiken valmistelun eteen ja yksi ääliö poni voi esittää kaikki huonoimmat tapansa tuomarin edessä ja se oli siinä. Tämä pelko hanurissa lähden aina näille reissuille. Monni seisoi loimi päällä karsinassa, kun avasin varovasti oven. Se näytti yllättävän siistiltä eikä räjähteneeltä möröltä! Siirsin ponin käytävälle ja otin loimen pois. Tiina oli jo viimeistelemässä harjalla toista ponia kun minä sain keskittyä Monniin. Ori seisoi unisen näköisenä käytävällä, korvat olivat niskaan liimautuneena ja ilme oli kuin aasilla. Tero saapui hevosauton kanssa pihaan ja avasi takaovet. Kaikki tavarat autoon ja sitten vielä itse päätähdet, eli ponit!

Matka kesti neljä tuntia ja maantiellä oli rauhallista ajella, kun liikennettä ei juurikaan ollut. Paikanpäällä meidät ohjattiin hevosautoille tarkoitetulle hiekka-alueelle. Monni oli ensimmäinen poni, joka täytyi purkaa autosta. Ori oli selvästi herännyt tähän päivään, koska se kiljahteli orimaisesti kun ovet avattiin. Lähdin taluttamaan Monnia hevosauton ramppia alas, kun poni päätti ottaa jalat allensa ja minä kompuroin eteenpäin pyrkivän ponin perässä. Sain onneksi pidettyä sen käsissäni ja riuhtaisin Monnin pään sivuun ja sain ponin seisahdettua. Tiina oli lähtenyt viemään papereita toimistolle ja minä lupasin valmistella Monnin. Suojat pois, lettien siistiminen ja varusteet niskaan. Ensimmäisenä oli ratsastuskoe, jossa esiteltiin kaikki askellajit. Olin suunnitellut pienimuotoisen ohjelmanumeron ja toivon, että tuomarit tulevat pitämään siitä. Monnilla on todella näyttävä liike, ei pitäisi tulla huonoja pisteitä! Tiina saapui sopivasti paikalle kun olin kiristämässä satulavyötä. Nousin ponin selkään ja lähdin kävelemään pienelle metsätielle, josko kiihkoontunut ori siellä rauhottuisi. Monni huuteli kaikille ja askel oli todella reipas. Meidän vuoro oli kymmenentenä eli saimme rauhassa verytellä. Itse veryttelyalue oli aika sohjoinen ja raskas, pellon päällä. Sain ponin hyvin herätelyä avuille ja olin yleisesti ihan tyytyväinen ponin tekemiseen. Turhat huutelut jäivät unholaan, kun keskittyminen siirtyi itse tekemiseen. Oli meidän vuoro!

Monni kulki todella upeasti koko suorituksen ajan! En voisi olla poniin tyytyväisempi! Kaikki avot, sulut, väistöt ja lisätty ravi ja laukka tuli upeasti ja tuomarit pitivät näkemästään! Tulin pois satulasta ja Tiina tuli vastaanottamaan satulaa, sillä heti vuorossa oli perään rakennearvostelu. Tero seisoi hölmön näköisenä kauempana kentän laidalla, harja kädessään. Yritin viittoa häntä tuomaan harjaa, mutta kun miehellä on pitkän hoksottimet, siinä kesti. Tein pikaharjauksen satulan kohdalle ja sitten marssimmekin jo tuomareiden eteen. Raviosuudella Monni oli sitä mieltä että nyt mennään eikä meinata ja yritti nostaa laukkaa. Jouduin toppuuttelemaan oria jonkin verran, kunnes saimme esitettyä ponin kauniin tasaisen ja hyvätempoisen ravin. Monni ei olisi jaksanut malttaa seistä paikoillaan. Se tarkkaili ympäristöä, huuteli vähän väliä ja jalat olivat levottomat. Kun sain sen seisomaan hetken paikoillaan, se todellakin seisoi hyvässä asennossa, että runko pääsi oikeuksiinsa. Tätä olimme harjoitelleet paljon! Ryhti oli todella hyvä, harmitti vain tuo ponin levottomuus... Tuomarit kiittivät meitä ja jäimme odottamaan kentän laidalle pisteitämme. Seuraava poni jo ravasi tyylikkäästi kentälle omaan askellajiosuuteensa.

Kuvautimme Monnin valokuvaajille, kunnes tuli pisteiden anto. Rakenteesta pisteitä tuli 7/10 mikä on todella kelpo pisteet mielestäni! Sukutaulu ja kilpailutulokset olivat lähes priimaa ja lisäpisteitä ropisi 15 kappaletta. Lopulta kaikki pisteet yhteen laskettuna Monni saavutti KRJ-I palkinnon! Jes aivan mahtavaa! Olin niin iloinen tästä ponista ja nyt se saavutti sen, mitä olimme tavoitelleet jo pitkään. Monnin isä asuu meillä ja voin väittää, että tämä poni on mennyt lähes kaikessa isänsä ohi. Fiilis on aivan huikea, mutta siitä en ehdi kauan nauttia, kun täytyy mennä valmistelemaan seuraavaa ponia.

Tiina huolehti Monnin harjauksen, juottamisen, ruokkimisen ja autoon lastaamisen sillä aikaa, kun minä hääräilin jo seuraavan ponin kimpussa. Monni oli jo rauhoittunut eikä jaksanut enään niin huudella, vaikka tammoja kulki ohi jatkuvasti. Päivästä tuli pitkä, mutta kotona maineikkaan laatuarvostelun jälkeen söimme kakkua ja joimme kahvia tallin toimistossa.


23.06.2017: Kouluvalmennus, kirjoittanut Ireth
Olin lupautunut auttamaan Sorelia Monnin liikutuksessa ja tulinkin tallille varsin innoissani. Minulle oli kerrottu tarha josta orin löytäisin ja siellä se olikin etsimässä viimeisiä heinänkorsia. Huomattuaan minut portilla se jolkotteli rauhallisesti luokseni ja antoi kiltisti pujottaa riimun päähänsä, samalla hamuten taskujani. Naurahdin ponin röyhkeydelle ja sujautin sille pienen palan porkkanaa. Monni rouskutteli sen tyytyväisenä ennen kuin lähdimme lompsimaan tallia kohti. Jätin tummanruunikon komistuksen omaan karsinaansa siksi aikaa kun hain sen harjat varustehuoneesta.

Harjaamisesta Monni tuntui tykkäävän ja harjan alta rapsutellessani se alkoi venyttää alahuultaan oikein tyytyväisenä. Varsin nopeasti oli saanut ponin puunattua ja jäljellä oli enää kavioiden puhdistaminen. Tämäkin sujui rutiinilla, joten lähdin hakemaan orin varusteita, jotka onneksi löytyivät helposti. Olen tottunut ensin laittamaan hevoselle satulan ja sitten vasta suitset, joten noudatin nytkin tätä järjestystä, eikä ori ollut siitä moksiskaan, ehkä se oli tottunutkin siihen. Jonkin verran Monnin olemus kyllä terästäytyi sen tajutessa pääsevänsä töihin kanssani. Viimeisenä laitoin itselleni kypärän ja hanskat, minkä jälkeen avasin karsinan ja lähdin taluttamaan ponia kentälle.

Noustuani orin selkään hengitin pari kertaa syvään ennen kuin annoin sille käskyn lähteä liikkeelle. Se alkoikin kävellä ripeällä askeleella, katsellen samalla ympärilleen. Taputin sen kaulaa ja venyttelin jalkojani. Siitä olikin aikaa kun olen viimeksi ratsastanut täysin vieraalla hevosella.

Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat kevyelle tuntumalle ja tein ratsuni kanssa erilaisia kiemuroita, voltteja ja suunnanvaihdoksia saaden ponin hyvin avuille. Melko nopeasti ori alkoi myödätä niskastaankin ja hakeutui peräänantoon todella mutkattomasti. Jokusen minuutin jälkeen pyysin Monnin raviin ja jatkoimme taivutuksia lisäten mukaan myös temponvaihteluita. Oli todella hienoa huomata miten kevyisiin apuihin ori vastasi ja miten kevyesti se liikkui kaikissa askellajeissa. Etenkin laukassa oli säätövaraa vaikka kuinka paljon, orilta löytyi todella upea lisätty laukka, mutta askel myös lyheni melkoisesti.

Ratsastettuani noin tunnin annoin Monnin ravailla vielä omaan tahtiin tehden samalla laajoja ympyröitä. Pian kuitenkin pysäytin ponin ja liu'uin alas sen selästä. Suoritin loppukäynnit taluttaen, sillä Monnille oli tullut todella kuuma enkä kyllä itsekään hikoamatta ollut selvinnyt. Reilun mittaisen kävelytyksen päätyttyä suuntasimme takaisin talliin, jossa riisuin ponin varusteista ja suihkutin sen viileällä vedellä. Huolehdittuani varusteet ja harjat omille paikoilleen vein poniorin takaisin tarhaan nauttimaan kesäpäivästä. Syötin sille loput taskustani löytyneet porkkananpalat vielä portilla, minkä jälkeen Monni ravasi tarhaan tuodun heinäkasan luo.


23.06.2017: Kouluvalmennus, kirjoittanut Lea H.
Tänään pääsin itse ratsastajan pestistä vihdoinkin valmentamaan Monnia ja tämän ratsastajaa. Alkukäyntien aikana kävin jälleen ratsastajan kanssa läpi kaikenlaisia juttuja, ja kerroin pieniä vinkkejä, mitä olin edellisenä päivänä huomannut ollessani itse orin selässä. Verryttelyt ratsukko sai tehdä täysin itsenäisesti - seurasin vain tarkkailevana silmänä vierestä, ja neuvoin, jos ratsastaja näytti olevan pulassa.

Valmennuksen varsinainen työskentely aloitettiin ihan käyntitasolta. Pyysin ratsukkoa käyttämään vain puolikasta kenttää, jotta työskentelystä saataisiin tehokkaampaa eikä etäisyyksien voittamiseen menisi niin paljon aikaa - nyt ratsukon piti toimia myös nopeammin, jotta vaaditut asiat ehtisi tehdä lyhyemmällä matkalla. Alkuun halusin nähdä ihan perus kokoamisia sekä pätkiä keskikäyntiä. Kun ne olivat hoidossa, siirryimme sulkutaivutuksiin. Näissä ratsukolla oli vähän enemmänkin vaikeuksia, joten ennen sulkutaivutusta tuli tehdä voltti, ja suoralle uralle tultaessa säilyttää voltilta tullut taivutus ja keskittyä takaosan siirtämiseen. Jouduin välillä muistuttamaan Monnin ratsastajaa, että avut tuli pitää mahdollisimman selkeinä ja pieninä, vaikka tulisikin turhautunut olo, ettei ori vetäisi hernettä nenään ja homma alkaisi taas alusta.

Pikkuhiljaa sulkutaivutus lähti luonnistumaan, joten jätimme asian hautumaan ja vaihdoimme tehtävää. Halusin ratsukon jatkavan saman tyylisellä tehtävällä: vuorossa olisi siis pohkeenväistöt. Jotta homma olisi myös Monnille selkä, pyysin ratsastajaa tekemään ensin muutamat väistöt käynnissä ennen raviin siirtymistä. Ravissa ratsukko sai käyttää taas koko kenttää, jolloin tilaa oli enemmän. Alkuun väistö oli vähän turhan vaatimatonta, ja halusin nähdä enemmän poikitusta, mutta sitten väistö muuttui liian jyrkäksi. Muistutin ratsastajaa taas kevyestä pohkeesta ja istunnalla auttamisesta, jolloin saimme hiottua väistöstä sopivan jyrkkää.

Valmennukseen oli vierähtänyt jo hyvät puolitoista tuntia, joten päätin, että laukkatyöskentely saa jäädä tänään vähemmälle. Laukassa tehtävänä olikin kahdeksikko, jonka keskellä tuli tehdä laukanvaihto käynnin kautta. Monni oli selkeästi väsynyt, ja sitä joutui kannustamaan normaalia enemmän, jotta laukka oli pyöreää ja reipasta. Kiusaamatta väsynyttä parivaljakkoa enempää, annoin luvan siirtyä loppuverryttelyyn - vastaukseksi kuuluikin helpottunut huokaisu sekä tyytyväinen pärskäisy.


22.06.2017: Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lea H.
Idyan kouluvalmennuksen pidettyäni suuntasin kohti Cadoganin tallirakennuksia. Huomenna pitäisi pitää Monnin ja sen vakioratsastajalle kouluvalmennus - ori kuulosti kuitenkin sen verran monimutkaiselta tapaukselta, että oli Sorelilta pakko pyytää, josko saisin kipaista ruunikon selässä päivää ennen. Sorel oli jo nakittanut jonkun tallitytöistä hakemaan virkeän näköisen orin tarhasta ja aloittamaan sen puunausta. Muuta hommaa ei sitten mulle jäänytkään, kuin Monnin varustus. Taistelin ensin omat kimpsut ja kampsut niskaan, ennen kuin lähdin tallityttöjen saattamana metsästämään orin varusteita.

Kun Monni oli onnistuneesti varustettu ja lahjottu rapsutuksilla, lähdin sen kanssa kohti kenttää. Sorel oli kertonut pähkinänkuoressa orin oikut, ja lupasi tulla jossain vaiheessa katsomaan, josko tarvitsisin neuvoja. Itsepäisenä kun muuli vastasin, että tuskin - olenhan elämässäni käynyt niin monen ponin selässä, että miten nyt yksi ori niin hankala olisi. Silti epäilys omiin kykyihin nousi, kun kiipesin ponin selkään ja keräsin ohjat muutaman kierroksen jälkeen.

Monni oli sitten niin erilainen muista ponioreista, mihin olin tottunut. En oikein saanut ruunikosta aina ihan selvää, sillä välillä se teki kaiken mitä pyysin, mutta kun erehdyin ottamaan pidätteen hieman liian kovaa tai ärsyynnyin, tuli heti vastapalautetta. Aha, okei. Sitä ollaan herkkis. Lähdin taas alusta liikkeelle, ja tällä kertaa yritin pitää avut mahdollisimman pieninä ja selkeinä - pohjetta käytin reippaammin vain, jos Monni oli hidas reagoimaan. Yhteistyö alkoi luistaa paljon paremmin, ja kun ravia oli hiottu lähes tulkoon tunti, pääsin pienen tauon jälkeen vihdoinkin laukkaamaan.

Laukassa asiat sujuivat jo lähtökohtaisesti paremmin. Tein paljon laukan sisäisiä siirtymisiä sekä laukanvaihtoja käynnin kautta. Ori toimi parhaimmillaan ihan ajatuksen voimalla, ja apujen käyttö minimalisoitui pelkkään istuntaan ja pohkeeseen. Monni olikin mukavan kevyt ja pehmeä edestä, eikä ohjaa tarvinnut juuri ollenkaan. Orin perustoiminnot tuntuivat olevan sen verran hallinnassa, että otin vielä rentoa ravia muutaman kierroksen ja siirryin loppukäynteihin.


10.08.2016: Monni saapui talliin.
Suuri hevosauto kaarsi tallin pihaan iltapäivällä. Olin nähnyt ilmoituksen myytävistä newforestinponeista ja suurempia miettimättä tein tarjouksen. Ponit olivat suvuiltaan erittäin mielenkiintoisia ja lähes kaikki olivat tehneet mittavan kilpailu-uran. Talliin kaivattiin ehdottomasti lisää poneja ja toivottu kasvatustoimintakin voisi alkaa. Olipa tallitytöille kerrottavaa, kun ilmoitin talliin muuttavan neljä uutta ponia ja heti huomenna! Roscoff sijaitsi vain muutaman ajotunnin päässä, joten tuonnista ei tarvinnut tehdä suurempia suunnitelmia. Ostotarjouksen tehtyäni kävin tallilla katsomassa ponit ja siskoni kanssa koeratsastamassa. Kaikki vaikutti todella lupaavalta! Kiire tuli laittaa karsinat kuntoon uusille asukkaille. Tilannetta ei helpottanut, että muutama päivä sitten talliin muutti newforestinponiori sekä welsh mountainori. Heidän tutustuttaminen oli vielä vaiheessa ja nyt käsiin tulee neljä lisää. Onneksi päiviä helpottaa se, että nämä ovat jo aikuisia käytöstavat omaavat ponit. Olisi voinut tulla paljon sanomista, jos kaikki olisivat olleet vuotiaita kakaroita.

Ensimmäisenä autosta otimme ryhmän ainoan tamman. Neito oli hieman hämmästynyt ja levoton sielu, oliko oripojat huudelleet sille ajomatkalla? Veimme tamman talliin ja kolme työntekijääni oli saapunut auttamaan purkamisessa. Orit talutettiin vuoroin ramppia alas ja kaikki vaikuttivat säyseiltä. Matka oli sujunut hyvin ja ponit voivat hyvin. Veimme tulokkaat talliin tutustumaan omiin karsinoihin. Tallin muut ponit olivat jo ulkona, joten talli oli hiljainen. Huomenna katsotaan tilannetta ja tulokkaat pääsevät tutustumaan pieniin tarhoihinsa.



Webdesign © Shady -- Ulkoasun kuvat © MBFoto.eu -- virtuaalitalli / A sim-game stable / virtuaalihevonen / a sim game horse