:: Chinet Ranch ::

Chinet Ranch

Valaskjálf

Nimi Valaskjálf
Rotu, sukupuoli norjanvuonohevonen, ori
Väri, säkäkorkeus ruunihallakko, 142cm
Syntymäaika, ikä 06.01.2018 > 3v
Painotuslaji koulupainotus (He B)
Omistaja Sorel (VRL-00884) / Chinet Ranch  
Tuonut Lissu T.  
Rekisterinumero VH18-053-0035

♦ Kantakirjattu 5/2018 - KTK-I -- 20+20+20+20=80p.

Sukutaulu

i. Midnatthimlen
nvh, rnhkko, 141cm
evm

ii. Holstofte Månelys
nvh, rnhkko, 145cm
evm
iii. Bjørkåre
evm
iie. Holstofte Midnattsol
evm
ie. Tyv Susanne
nvh, rnhkko, 142cm
evm
iei. Sjørøver
evm
iee. Livlie
evm
e. Hovnæss Topas
nvh, rnhkko, 144cm
evm
ei. Hovnæss Revehale
nvh, hkko, 143cm
evm
eii. Rev
evm
eie. Hovnæss Eple
evm
ee. Perle
nvh, rnhkko, 141cm
evm
eei. Fløyelprins
evm
eee. Armia
evm

Jälkeläiset


Sukupuoli Varsan nimi Syntynyt Emän nimi Omistaja Saavutukset
tamma Kurjen Valkyrja 06.06.2018 Nordlie Dagny VRL-12701 KTK-I

Kilpailumenestys


» Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
» Nopeus ja kestävyys 0.00
» Kuuliaisuus ja luonne 1103.63
» Tahti ja irtonaisuus 1547.78
» Tarkkuus ja ketteryys 0.00
★ Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa.
★ Koulutustasoltaan Helppo A

Kouluratsastuksessa 2651.41 op ( vt. 6 / 5 )


NJ-näyttelyt

Päivämäärä Paikka Luokka Arvostelu Luokkatuomari Päätuomari
30.04.2018 Haavelaakso Avoin kaikille irtoSERT vaapu. vaapu.
07.05.2018 Einfall Avoin kaikille irtoSERT Welby Welby

Kuvagalleria

   

Päiväkirja

09.09.2018: Syysmaasto Lykkelig- tallilla

Päätimme ilmoittautua Lykkeligin järjestämälle vuonohevosten maastoretkelle, koska olimme Skjalfin kanssa viettänyt kesän pääasiassa kilpailuissa ja nyt olisi mitä parhain hetki ottaa rennosti. Nauttia loppukesästä, viilenevistä syysilloista kun ei ole ötökätkään kiusaamassa! Skjalf on tehnyt hurjan urakan ja minun hetktinen elämä kaipaa pysähtymistä ja mikä sen parempaa, kun viettää se muiden pystyharjojen seurassa. Matkaan lähdettiin mäen päältä tallin pihasta sumuisessa ja kosteassa syyssäässä. Skjalf oli ennen satulaan nousemista pörissyt perinteiseen tyyliin ja vaatinut itselleen muiden hevosten huomiota. Olimme jonossa kärkipäässä ja se oli Skjalfin mieleen. Ilma oli kolea mutta tyynen rauhallinen. Vuonohevosia oli iso porukka lähtenyt retkelle ja tunnelma oli todella iloinen ja rento. Skjalf asteli reippaasti korvat tötteröllä ja ylimääräinen hölmöily oli nyt jäänyt taakse. Hevonen alkoi hiljalleen rentoutumaan, kun matkaa oli kuljettu ensimmäinen vartti. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, letkan etummaisena ratsastava Uppe katsahti taaksepäin huikaten jotain raviin siirtymisestä. Ensimmäisten raviaskelien aikana ratsuni päätti ottaa vielä kovemman vaihteen silmään ja minä jouduin tekemään reilut pidätteet, ettei hevoseni kirmaa johtohevosen ohitse. Alkuun näytti, ettei touhusta tule yhtään mitään mutta lopulta Skjalf myöntyi, että minä määrään tanssitahdin. Loppu sujuikin jo paljon paremmin! Syksyn ruska alkoi olla parhaimmassa loistossaan. Puista oli lehtiä alkanut varisemaan, mieleeni juolahtaa näissä tilanteissa aina sanonta; "winter is comin". Kuten mieheni on tapana sanoa. Rakastan ruska-aikaa, se on kaunista mutta samalla myös surullista, koska kaikki ympäriltä kuolee ja kuihtuu pois - kylmä talvi on tulossa. Itse olen enemmänkin kesäihmisiä, mutta uskon että hevoset ovat vain onnellisia, että paarmat ja muut ötökät häviää hiljalleen niitä syömästä. Vihdoin tuli laukan aika. Edessä siinsi hyvin loiva mäki tasaisella hiekkapohjalla. Nostaessani laukkaa hevoseni otti tilanteen huomattavasti rauhallisemmin kuin raviin noston. Skjalf nosti nätisti laukan ja pysyi hyvin rytmissä ja kuulolla. Olin todella iloinen, koska oletin, että Skjalf järjestää meille vielä kunnon laukkakilpailut. Skjalf kuitenkin tyytyi rooliinsa johtajahevosen takana. Laukan jälkeen käveltiin taas rennosti. Yht äkkiä puistikosta ilmestyi irtokoira. Se katseli meitä muutaman metrin päästä ja meidän porukka pysähtyi. Koira ei näyttänyt vihaiselta, eikä se lähtenyt lähestymään hevosia. Jätimme koiran siihen katselemaan ja me jatkoimme käynnissä matkaa. Kieltämättä jäi mietityttämään, missähän koiran omistaja oli. Pantaakaan ei ollut, mutta lähellä oli muutamia mökkejä, joista todennäköisesti koira on lähtenyt omille seikkailuilleen. Toivottavasti söpöläinen osaa kotiin takaisin! Ennen tallille palaamista ratsastimme vielä hiukan ravia pehmeähköllä mökkitiellä. Hevoseni yllätti minut täysin, sillä se ei temppuillut lainkaan! Skjalf nosti ravin rauhallisesti ja annoin sen ravata kohtalaisen löysillä ohjilla. Hevonen oli täysin rento ja voin vannoa, että se nautti retkestä uudessa ympäristössä. Pohjat olivat tällä reissulla todella hyvässä kunnossa ja olihan tämä kivaa vaihtelua meille. Tallin pihassa hevosen selästä laskeuduttuani taputin Skjalfin kaulaa ja kiitin sitä mukavasta reissuta. Olin yllättynyt, kuinka hienosti ori malttoi, eikä se tehnyt mitään kummallisia tempauksia. Joukossa olevat tammatkin saivat Skjalfilta rauhan, eikä se kiinnittänyt niihin matkalla mitenkään huomiota. Se on ehkä vähän outoa Skjalfilta, mutta ehkä uusi ympäristö kiinnosti enemmän tällä kertaa. Todella kiva ja hyvin onnistunut reissu, kaikinpuolin!