Doesca de Carbon

♦ Virallinen nimi	Doesca de Carbon
♦ Syntynyt	05.05.2013
♦ Ikä	25-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ Rotu	Holstein
♦ Sukupuoli	Tamma
♦ Säkäkorkeus, väri	170cm, rautias
♦ Painotus	Koulupainotus
♦ Koulutustaso	Grand Prix
♦ VH-tunnus	VH13-044-0227
♦ Omistaja	Sorel (VRL-00884)
♦ Kasvattaja	Sorel
♦ Kotitalli	Everholt Estate (EVER4304)
♦ Saavutukset	Ch, KTK-III, KRJ-I

Vaikka Doesca onkin mitä hellyyttävin otus ison kokonsa, pitkien jalkojensa sekä hieman hitaalta vaikuttavan olemuksensa vuoksi, niin sen kanssa puuhaillessa tulee harvemmin esiin mitään pahaan päivään viittaavaa, sillä lempeä jättiläisemme pyrkii olemaan kaikin tavoin miellyttävä, ystävällinen ja nöyrä tapaus - ja onnistuukin siinä mainiosti.

Kaikesta tamman kiltteydestä huolimatta se ei ole pikkulasten hevonen, sillä Doescan persoonaan kuuluu myös jonkinasteinen arkuus, joka ei varmastikaan tykkää hyvää ympärillä hyörivistä, kiljuvista ja lääppivistä muksuista. Asiantunteva, lempeä ja selkeä hoitajan käytös ovat kaiken A ja Ö, sillä silloin Doescakin voi tuntea olonsa turvatuksi eikä sen tarvitse olla koko ajan varpaillaan tutkimassa ympäristöä suuren pelon vallitessa. Ajan kanssa tammaan oppii tutustumaan yhä paremmin löytäen siitä uusia puolia sekä muodostaen pitävän ystävyyssuhteen, mutta joillakin kemiat eivät vain kohtaa Doescan kanssa. Tämä ei ole sinällänsä vakava juttu, tamman kanssa voi puuhata siitä huolimatta ihan normaalisti, mutta jotta se venyisi vielä tuuman verran pidemmälle esimerkiksi suorituksissaan kouluradalla, on selästä löydyttävä henkilö, jota tamma tahtoo oikeasti miellyttää.

Doescaa on vähän vaikea tulkita - monen vuodenkaan jälkeen en ole löytänyt vastausta siihen, pitääkö tamma huomiosta vai ei. Se on varsin rauhallinen harjauksen aikana, saattaa lepuutella takastaan, mutta silmät eivät ikinä mene kiinni ja tietynasteinen valppaus säilyy jokaisessa tilanteessa. Doesca nostaa jalkansa varsin nätisti, kunhan se ensin ymmärtää mitä pyydetään - eikä hoitaja saa turhaan hoputtaa Doescaa silloin kun se pohtii, että mitä siltä odotetaan, vaan kyllä tamma yrittää ymmärtää ja tottelee samantien kun hoitaja lempeästi, LEMPEÄSTI, liu'uttaa kättänsä tamman jalkaa pitkin. Varusteet eivät tuota sille minkään laatuluokan ongelmia, vaikka vyötä kiristäessä mahan koko muuttuukin rantapallomaisempaan suuntaan, joten ennen selkään nousua on ihan hyvä tarkistaa vielä satulan paikallaanpysymisen tila.

Tamma on omasta mielestäni ehkä vähän liian raskas ja hidas ratsastettava, mutta aremmalle henkilölle se sopii varmasti hyvin, sillä Doesca ei missään nimessä pudottaisi ratsastajaa tahallaan maahan, vaan kantaa tätä turvallisen varovaisesti eteenpäin. Tamman liikkeet rajoittavat sen koulutason alle GP:hen, eikä sen kokoamisastekaan ole järin mairitteleva, mutta kilpailuissa tuomareilta on sadellut paljon pisteitä hyvästä yleisvaikutelmasta, liikkeiden huolellisuudesta, täsmällisyydestä - ja lainkaan itseäni kehumatta (... =)), yhteistyötämme on kehuttu. Joinakin päivinä kotona tätä ei kyllä uskoisi, sillä lyhyellä pinnallani varustettuna on niin turhauttavaa treenata Doescan kanssa, kun se ei vain tunnu tajuavan, mitä haluan - mutta useimmissa tapauksissa saa katsoa vain omaan napaan, sillä pitkät piuhat hidastavat Doescan ymmärrystä varsinkin silloin, kun avut eivät ole niin kohdillaan kuin voisivat. Mitä täsmällisempi ja ystävällisempi ratsastaja on, sitä nopeammin & paremmin Doesca toimii, vaikka valmistelu saa olla tamman kanssa poikkeuksellisen huolellista - nopeus ei ole edelleenkään päätähuimaava.

Alkulämmittelyssä on suotavaa ratsastaa tammaa sitä tottakai kuunnellen, mutta myös suhteellisen reippaasti eteen. Ei ole kova työ saada Doescaa ottamaan takasensa alleen, pyöristämään itsensä ja tukeutumaan kuolaimeen, kunhan kädellä on sopiva tuntuma - hentoinen murtuu, liian kova saa tamman jännittyneeksi. Se on isosta koostaan johtuen vähän hitaammin lämpenevä tapaus ja taipuminen voikin aluksi tuntua jäävuoren siirtämiseltä, mutta hiljaa hyvä tulee ja jossain vaiheessa tamma kääntyy jo sen ajatuksen voimasta. Esteillä ei kylläkään olla ihan samoilla linjoilla, sillä Doesca ei ole mikään hyppäämisen maailmanmestari, vaan saa sätkyn puomista joka on puolen metrin korkeudessa ja hyppää sen yli vain julmasta pakotuksesta. Taitava ratsastaja saa kyllä hypättyä tammalla jonkinmoisen radan, mutta se menee jaloistansa sekaisin eikä vaikuta pitävän puuhasta alkuunsakaan. Maastoilu sujuu jo paremmin, kunhan ratsastaja tietää mitä on tekemässä eikä säikäytä Doesca-parkaa hengiltä bungala-hypyillään...

Narun päässä tamma on kiltti ja mukava, kuten olettaa saattaa. Ehkä Doesca on vähän hitaammanpuoleinen, mutta se annettakoon anteeksi, sillä tämä koni ei ole kertaakaan vielä riuhtonut omistajaansa ympäri tallipihaa niin että saisi hävetä silmät päästänsä. Muiden hevosten kanssa se tulee ihan hyvin toimeen, tamma jättäytyy mieluummin sivummalle kuin on riitojen keskipisteenä. Eläinlääkärit ja kengittäjät menevät kuin vettä vain, eikä liene vaikeaa arvata, että Doesca on mitä helpoin lastattava, kunhan sille antaa vain vähän aikaa tajuta, mitä ollaan tekemässä. Kilpailuissa neidistä kuoriutuu kuitenkin tavallista sähäkämpi Doesca, joka tykkää lämmitelyssä keskittyä johonkin muuhun kuin suorituksen kannalta oleellisen, jolloin ratsastaja voi olla tiukempana ja pyytää tammalta parempaa suoritusta ihan rohkeasti, muttei kuitenkaan linjalla "hakkaanpas tämän hepan makkaraksi ja revin sen suupielet rikki hehehe joko uskois...". Radalla suoritus riippuu täysin lämmittelystä, sillä mikäli Doesca on vain juossut eteenpäin, jatkaa se varmasti samalla linjalla.

Kilpailusuoritukset

Päiväkirja & valmennukset

» Päiväkirjamerkintä
Tallin päiväjärjestystä järisytti odotettu päivä, kun tammojen oli tarkoitus laskea varsojensa kanssa laitumelle. Olimme ahertaneet muutaman viikon, että saimme suuren laitumen rakennettua valmiiksi ja tarkistettua turvallisuus. Tämä laidun on unelmien laidun, koska siinä on kaikenlaista hevosille tarjolla. On metsää, peltoa, niittyä, järveä ja suuret suojaisat katokset vesikelejä varten. Tammoja oli tarkoitus laskea laitumelle kolmetoista, joista jokaisella oli lähes saman ikäiset maitovarsat mukana. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole näin suurta laumaa ollut, joten sekin on jännittävä tilanne, miten kaikki sujuu. Kun viimeinen tarkastuskierros oli tehty, oli aika laskea tammat ja varsat laitumelle.

Talutin Doescaa, jonka vierellä ravasi häntä ylhäällä sen 4kk ikäinen tammavarsa Primadox. Meteli alkoi olemaan aikamoinen, kun varsat ja tammat huutelivat toisilleen kun hevosia alkoi kerääntyä laitumelle. Olimme pyytäneet apukäsiä paikalle, että saataisiin kaikki tammat samaan aikaan päästettyä irti. Varsat olivat jo valmiiksi irti ja ne pääsi jo etukäteen tutustumaan toisiinsa. Hetki oli koittanut ja Cadi karjaisi lujaa "irti!". Tanner alkoi tömistä kun tammat säntäilivät joka suuntaan ja vähän hätääntyneet varsat yrittivät pysytellä emänsä vierellä. Tilanne oli varsinaista kaaosta ensimmäisen vartin, kunnes tilanne alkoi tasaantua. Aikuiset hevoset olivat pääasiassa jo tuttuja keskenään, kaksi uutta tulokasta oli mukana. Doesca on monena vuotena ottanut johtajatamman viran itselleen, joten jännittävää on, pitääkö Doesca asemansa tänäkin vuonna.

Primadox vaikutti hieman pelokkaalta toisia varsoja kohtaan mutta uteliaisuus vei voiton monessa tilanteessa. Doesca pysytteli varsansa lähettyvillä ja kun hänkin vihdoin alkoi hieman rauhoittua, myös Primadox alkoi rauhoittua. Suurin osa tammoista alkoi syödä maittavaa vihreää ruohoa, osa taas nautti suuresta tilasta ja laukkailivat pitkin niittyä. Varsat löysivät painikaverit hyvin ja kaikilla näytti olevan mukavaa. Jäimme tiimimme kanssa seurailemaan tilannetta vielä tunniksi, että kaikki sujui varmasti ongelmitta. Varsat nauttivat ikäisestään seurasta ja tammat nauttivat auringosta ja hyvästä syötävästä. Illalla kun kävin omalla tarkistusvuorollani katsomassa tilanteen, vain tammat näkyivät laitumella. Varsat olivat uuvuttaneet itsensä ja makasivat pitkässä heinikossa, osa emänsä vierellä ja osa keskellä niittyä isossa rykelmässä.

» Päiväkirjamerkintä
Kun tulee aika, jolloin on tehtävä suuria päätöksiä, täytyy istua alas ja miettiä tarkasti liikkeitään. Amoral Stud on lopettanut toimintansa Saksassa ja meillä oli suuri kiinnostus muutamia hevosia kohtaan. Vaikka Doesca on kilpailukauden päättänyt ja jättänyt kolme hienoa varsaa, jokin tässä hevosessa teki niin suuren vaikutuksen, että halusin sen meille siitoskäyttöön. Luonnekaan ei ollut hassumpi ja hevosen persoonallisuus on vain plussaa rakenteen, kilpailusuoritusten ja hienojen varsojen lisäksi. Päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, kun seisoimme lentokentällä odottamassa hevostilaustamme. Eläinkuljetuksesta vastasi meidän luottohenkilö, joka on lähes kaikki hevoset tuonut eri puolilta maailmaa. Odotusaika oli pitkä, mutta vihdoin tuttu hevosauto saapui kulmantakaa esiin ja pääsimme lähtee kotiin.

Matka ei ollut pitkä ja kaikki oli laitettu valmiiksi tallissa. Avasimme hevosauton takasillan ja sieltä alkoi kuulua kaapimista ja hörinää. Ensimmäisenä vuorossa oli kaunis tamma, Doesca. Tämä oli kuulemma tammalauman johtaja ja sen takia ensimmäisenä jonossa. Doesca haisteli ilman tuoksuja sieraimet suurena. Silmät olivat valppaat ja jännitys näkyi selvästi. Tarjosin tammalle kädestäni porkkanaa. Hetken se mietti ottaisiko vai pitäisikö jännittää vielä vähän, mutta lopulta herkku vei voiton. Avasimme väliseinän ja talutin tamman alas autosta. Doesca hirnui kimakasti ja jalat tuntuivat levottomalta. Se tanssahteli ympärilläni, mutta naru ei kiristynyt missään kohtaa. Oli parempi viedä tamma talliin odottamaan muita tuttuja hevosia.