Everholt Estate

Praeses Mithras


♦ Virallinen nimiPraeses Mithras
♦ Syntynyt01.10.2017
♦ Ikä3-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuWestfalen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri164cm, ruunikko
♦ PainotusEstepainotus
♦ Koulutustaso160cm
♦ VH-tunnusVH18-048-0012
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ TuonutLissu T.
♦ KotitalliEverholt Estate (EVER4304)  
♦ SaavutuksetKTK-II

Kun minun vaan ei pitäisi katsella myyntipalstoja! Tänään ehkä vahingossa eksyin saksalaiselle myyntisivustolle selaamaan tarjontaa. Mitä vielä, tein kolmesta hevosesta tarjouksen iltapäivään mennessä! Mieheni oli ajatuksesta tavallisesti kauhuissaan, koska tämä tietäsi sitä, että me lähdemme muutaman päivän päästä Saksaan. Näin me todellakin teimme ja lähdimme saksalaiselle tallille tutustumaan näihin hevosiin. Olen ollut aikaisemminkin tekijöissä kyseisen tallin kanssa ja omistaja oli jo tutuksi tullut. Hän oli valmistellut hevoset valmiiksi ja pääsin koeratsastamaan jokaisen. Kun pääsin ensimmäisen hevosen selkään, paikalle saapui myös eläinlääkäri, joka tekisi huolellisen tarkastuksen jokaiselle hevoselle.

Aloitin ruunikolla nuorella herralla, jonka ratsuopetus oli loppusuoralla. Hevonen vaikutti todella herkältä, kuin istuisi ruutitynnyrin päällä, joka voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Istuin syvälle satulaan, tein kevyitä pidätteitä ja pohkeita ei paljon tarvinnut puristaa. Ori kulki kauniisti ja myös takaosa toimi mainiosti. Nostin laukan ja lähdin lähestymään kentälle tehtyä trippeliä. Orilla oli pehmeä ja tasainen laukka, sitä oli helppo hallita. Pidätteet menivät puhtaasti läpi ja olisin varmaan voinut ratsastaa hevosta niin, että pitäisin ohjia vain etusormen ja peukalon välissä. Oli meno niin kevyttä, uskomatonta! Ori otti muutaman askeleen ennen estettä vahvemmin ja hypystä tuli vähän kaukaa ponnistettu, mutta silti puhdas suoritus. Malttia hevonen tarvitsee vielä lisää. Laukanvaihdot sujui hyvin ja puhtaasti. Tein loppuun muutamia väistöjä ja sulkuja, nekin meni todella näppärästi. Olin täysin myyty! Hevonen oli kuin täydellinen, mitä tähän muuta voisi sanoa? Tulin satulasta alas ja kentälle juoksi nuori tyttö ottamaan hevosen minulta. Omistaja toi seuraavaa hevosta jo luokseni, kun toinen vietiin jo pois. Eläinlääkäri lähti ratsastetun perään tekemään tarkastuksia ja mieheni seurasi heitä talliin.

Vuodet kuluivat mutta hevonen ei ainakaan huonommaksi muuttunut. Mithras on täydellinen, siitä ei pääse mihinkään. En tule ikinä löytämään yhtä upeampaa hevosta, kun mitä Mithras on. Hevosta pystyy hoitamaan missä tahansa ja milloin tahansa. Se ei nyrpistä turpaansa millekään. Mithras nauttii huomiosta ja on todella mielissään kaikesta, rapsutuksista, harjauksesta ja etenkin herkuista! Taskussa olevat pienet herkut Mithras haistaa jo kaukaa. Se kyllä osaa ne myös vaatia, jos muu ei auta, yrittää ori repiä taskua. Varusteiden kilinä saa hevosen menohalut heräämään. Mithras on aina valmis töihin. Ori toimii välillä myös terapiahevosen tehtävissä. On päivä, kun mikään ei suju ja kaikki kiukuttaa. Laitan orille varusteet niskaan ja lähden maastoon, mieli paranee heti. Mithrasn kanssa ei tarvitse vääntää mistään, olla jatkuvasti varuillaan tai ajatella yhtään mitään, vain olla. Joskus menen istumaan Mithrasn karsinaan. Hevonen tuo pehmeään turpansa kämmentäni vasten ja jää siihen. Jos joku joskus kiukuttelee siitä, että puoliveriset ovat ihan tylsiä, koska ne ovat sellaisia herkkiksiä ja sekopäisiä, tuon tämän henkilön tutustumaan Mithrason. Ei tarvitse sen jälkeen puhua maailmalla tuollaista soopaa.

Ratsuna Mithras on todella miellyttävä ja tasainen. Avut menevät helposti läpi ja kädelle hevonen on kevyt. Alkuun on hyvä tehdä huolellinen lämmittely, jotta liikkeistä saadaan sulavat ja näyttävät sekä takaosa saadaan paremmin toimimaan. Joskus Mithras on takaa todella jäykkä ja askellus ei näytä hyvältä. Myös takaosa täytyy saada tekemään töitä. Kun hevonen on huolellisesti verkattu ja avut käyty läpi, voi hevosella alkaa hyppäämään. Kapasiteettia ja potentiaalia Mithrassta löytyy vaikka kuinka paljon, mutta jos ratsastaja ei mätsää hevosen kanssa, tulos on katastrofi. Mithraslla saa ratsastaa vain kokeneet, herkkiin hevosiin tottuneet henkilöt. Jos ohjista nyppii jatkuvasti saatika kisoo, hevonen hermotuu eikä mistään tule mitään. Radalla on annettava Mithrasn mennä vauhdilla mutta juuri ennen estettä hakea sitä malttia ja rauhoittumista. Jos oria toppuuttaa liikaa, saa allensa vain tulisen ruutitynnyrin joka lopulta voi juuri ennen estettä ottaa muutaman liian nopean askeleen ja ponnistus jää todella kauaksi tai aivan liian lähelle. Ratsastajan tulee olla määrätietoinen, maltillinen ja tarkka. Selvät pidätteet ennen estettä ja selkeä laukanvaihto pyyntö oikeassa kohtaa.

Kentällä on mukava ratsastaa myös koululiikkeitä, koska myös niitä Mithras osaa. Se tuo mukavaa vaihtelua ja rasittaa eri lihaksia kuin esteratsastuksessa. Mithras on varmajalkainen ja maastoon voi lähteä huoletta, vaikka ilman satulaa. Hevonen ei lähde riistämään, vaikka pelloilla antaisi orin laukata niin lujaa, kun vain jaloistaan pääsee. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että kuolaimeen on purtu kiinni, näpäkkä ja nopea sahausliike lopettaa hölmöilyn oitis.

Vaikka Mithras hipoo luonteeltaan, olemukseltaan ja ratsastettavuudeltaan lähes täydellisyyttä, on muistettava, että hevonen on kuitenkin ori. Myös Mithraslta löytyy orimaisia piirteitä, tosin ne tulevat esiin yleensä vasta, kun Mithras pääsee tamman kanssa nuuskuttelu etäisyydelle. Muista oreista Mithras ei välitä, ellei nyt aivan nenän eteen tule seisomaan.


i. Pumpkin Parade

westf, rt, 166cm
estepainotus
evm

ii. Post-apocalyptic

westf, prt, 167cm
evm

iii. Preuss

evm

iie. Frozen Paradise

evm

ie. Rustwood Halloweenia

westf, rt, 164cm
evm

iei. Hannibal II

evm

iee. Rustwood Festivalia

evm

e. Kailani

westf, rn, 160cm
estepainotus
evm

ei. Swallowtails Khavari

westf, trn, 161cm
evm

eii. Swallowtails Konsul

evm

eie. Pumpkin Spice Latte

evm

ee. Junonia

westf, rn, 164cm
evm

eei. Qieschk Jove

evm

eee. Saturnalia

evm


westf t. Everholt Pompeia Constantina s. 21.02.2019 emä. Minette's Mayday om. meea
FWB t. Kastanjan Gingerish s. 02.05.2019 emä. Ghost Stories om. Nana


 ★ Lue sukuselvitys

Kilpailusuoritukset


» Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2886.69
» Nopeus ja kestävyys: 0.00
» Kuuliaisuus ja luonne: 3305.76
» Tahti ja irtonaisuus: 0.00
» Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Esteratsastuksessa 6192.45 op ( vt. 10 / 10 )
★ Kilpaillut sijoituksia & porrastettuja kilpailuita.
★ Tavoitteena ERJ:n laatuarvosteluun osallistuminen.

★ Kantakirjattu 6/2018 - KTK-II -- 20+20+20+19=79p.

24.04.2018: Harmony SPH - irtoSERT -- pt. Lissu T.


♦ ERJ:n esteratsastuskilpailut (40)
16.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 3/30
20.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 4/30
24.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 3/30
25.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 1/30
27.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 3/30
27.03.2018: Crion Warmloods - 160cm -- 5/30
28.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 1/30
29.03.2018: Raatteen Sh - 160cm -- 2/30
22.05.2018: Rêve de Haussea - 160cm -- 2/18
25.05.2018: Rêve de Haussea - 160cm -- 2/18
02.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 2/30
03.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 3/30
05.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 5/30
06.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 1/30
10.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 5/30
11.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 2/30
11.06.2018: Helmwald - 160cm -- 2/30
13.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 3/30
15.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 4/30
16.06.2018: Helmwald - 160cm -- 5/30
17.06.2018: Helmwald - 160cm -- 2/30
18.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 1/30
19.06.2018: Raatteen sh - 140cm -- 5/30
22.06.2018: Helmwald - 160cm -- 4/30
23.06.2018: Helmwald - 160cm -- 1/30
01.07.2018: Helmwald - 160cm -- 3/30
02.07.2018: Helmwald - 160cm -- 5/30
04.07.2018: Helmwald - 160cm -- 4/30
06.07.2018: Helmwald - 160cm -- 3/30
07.07.2018: Helmwald - 160cm -- 2/30
08.07.2018: Helmwald - 160cm -- 2/30
12.07.2018: Helmwald - 160cm -- 3/30
13.07.2018: Helmwald - 160cm -- 3/30
13.07.2018: Helmwald - 160cm -- 1/30
14.07.2018: Helmwald - 160cm -- 3/30
16.07.2018: Helmwald - 160cm -- 2/30
16.07.2018: Helmwald - 160cm -- 4/30
18.07.2018: Helmwald - 160cm -- 4/30
19.07.2018: Helmwald - 160cm -- 4/30
24.07.2018: Helmwald - 160cm -- 1/30


Päiväkirja & valmennukset


» 02.08.-03.08.2017: Keskiaikaiskurssi & -markkinat

Perjantai 2.8

Tänään oli se päivä, jota pelkäsin ja samalla odotin innolla. Miksi aina suostun kaikkeen? Carbonin nuorin tallitytöistä oli lukenut ilmoituksen keskiaikaisesta ratsastuksesta, kuulemma sopisi minulle täydellisesti. Käyn nykyisin todella vähän missään virkistymässä ja teen pelkästään tallitöitä joka päivä. Nämä oli perusteet, miksi minun pitäisi osallistua kurssille, sehän tulee olemaan varmasti todella huippua! Koska tallityttöni on erinomainen puhumaan, aloitin miettimään kenet hevosen mukaan ottaisin. Melkein kaikki ovat herkkiä ja vaativia... Olisi kiva lähteä reissuun niin, ettei pois lähtiessä tarvitse hävetä silmiä päästään. Holsteinit olivat nyt poissa laskuista, joten jäljelle jäi estekonkarit. Lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon, joita jouduin arpomaan kaksi päivää kumman valitsen. Päätin lopulta ottaa mustan ritarini, Mithrasn Timmyn sijasta. Onhan se nyt hienoa että hevonen näyttää todelliselta yönritarilta kun sentään keskiaikaista ratsastusta lähdetään oppimaan! Aamu valkeni kirkkaana ja lämpöisenä, oli aika pistää tavarat pakettiin ja lähteä matkalle.

Matka sujui rauhallisesti hilpeässä tunnelmassa. Tilanteeni oli jotenkin jo huvittava, eikä hilpeydelle meinannut loppua tulla, kun kaarsin auton kohti linnaa. Mukulakivetyksellä oli ilkeä ajaa ja trailerissa Mithras heräili selkeästi ryminään. Aukiolla näkyi muitakin trailereita, joten kaarroin heidän luokseen. Mikäli nämä muut olivat myös kurssilaisia, tunsin itseni hieman, sanotaanko että vanhaksi. Kaksi keskiaikaisesti pukeutunutta naista tuli luokseni ja tervehti minua iloisesti, he olivat Diamonte ja Ramona, kurssin ohjaajat. Joukosta puuttui vielä kaksi, joten heitä täytyisi vielä odotella hetki. Olen joko arka tai en muutenvain saa sanaa suustani. Kaikki puhelivat keskenään iloisesti, mutta minä tuijotin varpaitani ja mukulakivitystä. Yleensä olen puhelias, mutta nyt meni todellakin sormi suuhun. Tunnin odottelun jälkeen, loputkin saapuivat ja oli aika tutustua alueeseen.

Kaikki näytti todella vanhalta mutta jotenkin mystiseltä ja uniikilta. Aivankuin olisin saapunut toiselle planeetalle. Pihassa näkyi erilaisia kukka-asetelmia, hienoja patsaita ja veistoksia. Kissoja kulki välillä ohitsemme, uskon että tälläisellä alueella kissoille löytyy paljon työtehtäviä hiirijahdissa... Talli sijaitsi isossa kivisessä rakennuksessa, jonka sisätilat olivat avarat ja yllättävän siistit. Karsinan väliseinät eivät olleet kovin korkeat, joten voi olla mielenkiintoista majoittaa orit ja tammat keskenään tänne. "Käytävän perältä pääsee pienempään tallirakennukseen, jonne voidaan majoittaa orit tai tammat, kumpia nyt vähemmän onkaan". Noniin tuo tieto helpotti jo paljon. Kuvittelin jo valvovani yöt siinä pelossa, että Mithras rymistelee karsinastaan tutustumaan lähemmin neitojen kanssa. Oli aika hakea tavarat autosta ja siirtyä itse linnaan tutustumaan majapaikkoihin. Linna oli valtava, en ikinä olisi voinut kuvitella että yöpyisin sellaisessa paikassa. Kaikki oli vanhaa, kaunista ja hienoa. Epätodellinen olo suorastaan. Meidän johdatettiin rappuset ylös. Edessä oli pitkä käytävä, jonka kummallakin puolella oli ovia. Saimme vapaasti valita huoneemme, joten tyydyin perimmäiseen huoneeseen. Huokaisin syvään astuessani ovesta sisään, näkymä oli huikea. Värikkäät kankaat ja kivinen seinä oli upean näköinen. Kaikki ne erikoiset koristeet ja miekat seinällä teki reissusta kokoajan todellisempaa. En ollutkaan unessa? Kyllä kotitallin tytöt olisi ihmeissään, kun näkisi tämän paikan. Ehkä heitä vielä harmittaa kun suostutteli minut tänne. Uskoisin että he olisivat rakastuneet paikkaan, yhtälailla kuin minäkin. Isosta ikkunasta näkyi kauas laitumille asti, jossa laidunsi yli kymmenen hevosen joukko. Laskin reppuni sängylle ja lähdin huoneesta takaisin alas aulaan. Kun tiloihin oli tutustuttu ja tavarat viety huoneisiin, meitä pyydettiin tuomaan hevoset ulos aukiolle ja esittelemään ne muille. Tuumasta toimeen!

Mithras katsoi minua silmät suurena kun avasin takarampin. Ori peruutti rauhallisesti trailerista samalla tarkkaillen ympäristöään. Vaikka pihassa oli jo muutama hevonen, Mithras pysyi rauhallisena. Porukkaan oli eksynyt pääasiassa puoliverirodun edustajia, todella rauhallisia yksiöitä. Kukaan ei nostanut meteliä mistään vaikka orit ja tammat olivat suhteellisen lähekkäin. Olimme viimeisenä esittelyssä. Pakko myöntää, että porukassa oli pari todella mielenkiintoista yksilöä. Eräs ori olisi kiinnostanut minua suuresti omalle tammalle, mutta nyt oli aika keskittyä muihin juttuihin kuin perus kilpa- ja siittolatallin pyörittämiseen. Mithras sai muilta paljon kehuja komean ulkonäön takia. Ohjaajat veivät meidät talliin, jossa sovittelimme hyvän asumisjärjestelyn hevosille. Mithras pääsi etuoven viereiseen ensimmäiseen karsinaan, hieman kauemmaksi muista. Olin tyytyväinen tähän. Maha oli murissut jo monta tuntia, joten oli helpottavaa kuulla päivällisen odottavan meitä. Olisiko ruoka jotain tavallista vai sekin keskiaikaista? Toivottavasti ei.

Todella nirso kuin olenkin, oli erittäin mielenkiintoista maistella ristiretkiläisten tuomia mausteita. Onneksi joukkoon oli sopinut perinteisesti perunaa ja pihvejä. Muuten olisin voinut harmitella reissua mahdollisen nälkäkuoleman takia. Ruokaillessamme oli mukavaa tutustua muihin kurssilaisiin ja ohjaajiin. Tunnelma oli iloinen mutta jännittynyt. Kaikille tämä oli täysin uusi kokemus ja kaikki jännitti hevostensa suhtautumista uusiin esineisiin ja asioihin. Vaikka kotona hevoset toimisivat moitteettomasti, nyt ollaan niin äärirajoilla uusissa tilanteissa. Mithras on kuitenkin suhtautunut uuteen ja erilaiseen paikkaan todella hyvin, vaikka hieman arvelinkin kuinka meidän käy...

Pienen ruokalevon jälkeen oli aika lähteä satuloimaan hevosia ensimmäiselle ratsastustunnille. Jännitti todella paljon! Ori seisoi tyyneenä karsinassaan. Varusteiden tuttu kilinä sai orin hieman valpastumaan, se tiesi mitä oli edessä. Eipä uusi paikka hevosta kauheasti vaivannut, kun perinteiseen tapaansa taskuni tutkittiin hyvin, ettei mitään porkkanan tai leivänpalaa olisi jäänyt taskuun. Kaikki herkut kyllä huomataan! Varusteet saatu niskaan ja suojat jalkoihin laitettu, sitten ei muutakuin kohti kenttää. Pari ratsukkoa käveli jo kaviouraa pitkin kun saavuimme. Ohjaajat seisoivat kentän keskellä ja puhelivat toisilleen. Kiristin satulavyön ja nousin ratsaille. Kentän yhdessä kulmassa oli katos, jossa oli erilaisia välineitä. Haarniskat ja pitkät seipäät tunnistin esteiden lisäksi heti, mutta ämpäreissä oli erivärisiä kankaita. Jännitys sisälläni senkuin kasvoi, mitähän kaikkea me joudummekaan tekemään... Lopulta kaikki ratsukot oli saapunut kentälle. Ihailin yhtä holsteinoria, kunnes ohjaajat aloittivat tunnin. Tunnin tarkoituksena oli tutustua perinteiseen keskiaikaiseen ratsastukseen. Hevoset saavat totutella värikkäisiin viireihin ja lippuihin sekä haarniskoiden kilinään. Syvä henkäys. Se on menoa nyt! Tunti alkoi kuin tavallinen valmennus. Hevosia lämmiteltiin ja harjoiteltiin väistöjä. Diamonte kehoitti meitä yrittämään samoja asioita ohjat vain toisessa kädessä. Nyt painoavusta olisi apua ja onneksi Mithras oli siihen hyvin tottunut. Alkuun ori ei kuunnellut mitään mitä tein, mutta lopulta sain väistöt sujumaan. Ravissa ei saanut enää keventää ja jalustimet pitivät olla pitkät. Miksi valitsin juuri sen hevosen, jonka ravissa on hirveää istua keventämättä? Voi kuinka takapuoli tulee olemaan kipeä illalla... Pompin satulassa kuin perunasäkki, ei voi mitään. Harjoitukset sujui kaikilta kohtuullisen hyvin, kunnes Ramona toi kentälle uusia esineitä. Kaksi hevosta laittoi komean shown pystyyn, kun haarniska raahattiin keskelle kenttää. Sitä ryminää Mithraskin säpsähti ja mulkoili. Selvästikään hevoset eivät olisi halunneet tutustua peltikasaan. Kuljimme kaviouraa pitkin käynnissä, kun eripuolille kenttää pystytettiin lippuja ja viirejä lepattamaan. Kaksi ratsua ei halunnut mitenkään hyväksyä uusia asioita ja ratsastajilla oli todellinen työ saada hevosensa hallittua. Olin iloinen ettei oma orini pelännyt niin paljoa. Huomattavasti enemmän Mithras tarkkaili ympäristöään ja kulki varovaisen jäykkänä. Kun haarniskaa liikautettiin, Mithras kiinnitti kaiken huomion siihen ehkä hieman säpsähtäen. Toista oli kaksi muuta hevosta, jotka ei meinannut enää pysyä mitenkään hallinnassa. Tunnin lopuksi talutimme hevosia lippujen ja haarniskan vierestä ja annoimme rauhassa niiden haistella uusia esineitä. Kahden palokkaan hevosen omistajille pidettiin pieni keskustelu, varmasti turvallisuus syistä. Oli tämäkin kokemus! Ylpeys uhkusi sisältäni kun talutin oria takaisin talliin. Pelot olivat selvästi turhia ja toisaalta, kun asiaa miettii uudelleen, Mithras oli täydellinen valinta tähän reissuun.

Illalla yhdeksältä oli aika nauttia tuhti iltapala porukalla. Päivän tapahtumista riitti puheenaihetta kaikille. Kello läheni jo puoltayötä, kun kaikki malttoivat siirtyä omiin huoneisiin. Kurssilaiset olivat kaikki todella mukavia ja ystävällisiä, joiden kanssa olisi viettänyt enemmänkin aikaa. Viikonloppu ei tuntunut enää ollenkaan pelottavalta. Kellokin oli jo niin paljon, ettei kotitallille kehdannut enää soittaa. Toivottavasti tytöt on pärjännyt laumani kanssa hyvin ja nauttinut minun töiden teosta tosissaan. Ehkä he vielä manaavat sitä, että olen täällä niinsanoitusti, lomailemassa. Melkein tuplatyöt ovat heitä kotona vastassa. Hyvällä mielellä menin valtavaan ja pehmoiseen sänkyyn loikoilemaan ja miettimään vielä päivän tapahtumia. Hieman jäseniä särki, kiitos Mithrasn epämukavan ravin.

Lauantai 3.8

Kello oli herättämässä kahdeksalta. Normaalisti uudessa paikassa unta saa hakemalla hakea, mutta nyt nukuin todella sikeästi. Oli todella hiljaista, mietin oliko muut edes vielä herännyt. Uusi päivä ja uudet kujeet, nyt suihkuun ja päivään valmistautuminen voi alkaa. Yhdeksältä aamupala odotti isossa salissa. Muita ei vielä näkynyt mutta nälkä pakotti minut ottamaan varaslähdön. Pöydässä oli vaikka minkälaista tarjolla, minä tyydyin salaattiin ja leipään. Ei kestänyt kauan, kunnes saliin alkoi saapumaan muita unisen näköisiä ihmisiä.

Kymmeneltä alkaisi ensimmäinen ratsastustunti, joten suuntasin kohti tallia. Mithras hörähti hiljaa kun avasin oven. Hevoset oltiin jo ruokittu ja Mithras vaikutti tyytyväiseltä. Olikohan aamutallintekijä antanut orilleni omenan, kun niin tyytyväiseltä näytti. Harjapakki karsinaan ja valmistautumaan koitokseen. Olinko liian aikasessa joka asiassa? Olin taas ensimmäinen liikkeellä ja silti tuntuu aina että kiire tulee. Muut selviävät yllättävän lyhyessä ajassa... Talliin asteli tutut ohjaajamme, jotka toivottelivat hyvät aamut ja kertoivat tulevasta tunnista. Ramona kiikutti tallin perältä meille rekvisiittaa tuntia varten. Meidän piti laittaa päällemme kevyt haarniska, joka sisältää kevyen kaavun, hanskat sekä metallisen rengaspaidan. Mithras katsoi minua hölmistyneenä kun sain vaatteet niskaan. Vaatteet olivat kohtalaisen mukavan päällä. Mietitytti minkälaiset oltavat niillä ihmisillä oikeasti oli keskiajalla. Ei heillä varmastikaan näin kevyt varustus ollut. Se siitä mietintä hetkestä, olimme Mithrasn kanssa valmiita uuteen seikkailuun.

Tunnin alkuun teimme Diamonten ohjeilla alkuverryttelyn. Siinä samalla Ramona kantoi kentälle rekvisiittaa. Tutut kaksi säikkyjää jatkoivat perinteitään. Suorastaan ihmetytti, miksi he olivat valinneet tuollaiset hevoset keskiaikaiskurssille, jossa varmasti tehdään jotain muuta kuin hypitään pystyesteitä tai väännetään koulukiemuroita. No kukin tavallaan. Ainakin sain omasta ratsustani olla ylpeä. Ensimmäinen virallinen harjoitus oli oppia kurkottelemaan maahan ratsun selästä käsin vauhdissa. Mithras katsahti minua kummissaan ensimmäisillä kurkottelu harjoituksilla. Lopulta hevonen oli välittämättä koko tilanteesta. Askellus lähti seilailemaan herkästi sille puolelle, kummalle kurkottelin. Vauhtia lisättiin omaan tahtiin mikä ratsukosta hyvältä tuntui. Laukassa Mithras yritti hieman protestoida inhottavaa epätasapainoa selässään yllättävillä pyrähdyksillä. Satulassa pysyin onneksi, vaikkei kaukana tippuminen ollutkaan. Oria ratsastetaan muutenkin paljon painoavuilla eikä tämä harjoitus ollut selvästikään orille mieleinen. Tehtävä suoritettiin kuitenkin kunnialla. Kun homma sujui hyvin, meille annettiin kepit käteen. Sitä Mithras kavahti jo enemmänkin, enkä aluksi meinannut saada Ramonan tarjoamaa keppiä. Mithras väisteli keppiä vahvasti. Nousin ratsailta, otin kepin käteeni ja annoin Mithrasn haistella sitä kaikessa rauhassa. Ori korskui hermostuneesti mutta antoi nousta satulaansa keppi mukanani. Kahdelle arkajalalle oli turha keppiä edes yrittää tarjota kun muutenkin hevoset olivat valmiita hyppimään seinille. Heitä odottaisi tänään kevyt palaveri asiasta. Luulen että heille annetaan kurssille tallin omat hevoset, koska osallistumisesta ei tule noiden hevosten kanssa yhtikäs mitään. Kun lopulta Mithras oli jotenkin hyväksynyt sivulla roikkuvan kepin, oli tarkoitus kokeilla osua matkan varrella oleviin tauluihin ja omenoihin. Ensimmäinen kerta meni täysin pieleen. Ori säikähti heilahtavaa keppiä ja kolahdusta sen verran että taulu jäi sekunissa kovin kauaksi meistä. Sama toistui vielä kahdeksan kertaa, kunnes tauluun osuin hyvin ja sain jopa omenoita tiputettua. Vartin harjoittelun jälkeen luulin jo tunnin olevan loppusuoralla, mutta mitähän vielä! Tilannetta ei ainakaan helpotetty yhtään, kun tarkoituksena oli noukkia maasta metallisia renkaita kepillä. Syvä huokaus ja taas mentiin. Mithras ei keppiä enää niin paljon säikkynyt ja pari rengasta sainkin noukittua. Oli todella hyvä fiilis siitä! Mithrasstähan kuoriutuu oikea keskiajan toiminta hevonen, pienen totuttelun jälkeen. Ihailemani trakehnerori selviytyi tehtävistä hyvin, jopa paremmin kuin oma hevoseni. Ihailu sitä rautiasta hevosta kohtaan vain kasvoi entisestään. Loppuun saimme tehdä verryttelyt kuinka itse halusimmekaan. Diamonte muistutti meitä vielä tämän päiväisestä keskiaikaismarkkinoista. Sitä odotinkin mielenkiinnolla! Ensiksi pitää kuitenkin käydä lounaalla maistelemassa uusia makuja.

Linnan suurella aukiolla oli erilaisia kojuja pystytettynä. Torilla suurinosa ihmisistä kulki vanhoissa vaatteissa ja jotkut olivat ritarin asusteissa. Myyjät olivat tietenkin pukeutuneet asiaan kuuluvasti. Ei voinut kuin ihmetellä mitä kaikkea myynnissä olikaan. Erilaisia keskiaikaisia keittiö tarvikkeita, sota kirjoja, puukenkiä, hevosten tarvikkeita ja esittely kojuja. Oli todella vaikea ostaa mitään tulijaisiksi. Viimeisellä kojulla esiteltiin keskiaikaisia taisteluvälineitä, kirveitä, tikareita, pistimiä, miekkoja ja vaikka mitä ihmeellistä. Tunnelma oli iloinen ja lämmin. Kauempana näin hiekkaisen kentän, johon oli pystytetty värikkäitä lippuja. Arvasin heti mistä oli kyse, taistelu esityksestä. Väki alkoi hiljalleen siirtymään kenttää kohti ja minä seurasin perässä. Kolme ratsukkoa saapui kentälle täysissä varustuksissa, kaksi hieman kevyemmässä mutta yksi kantoi niskassaan raskaan näköistä haarniskaa. Hevoset olivat kookkaita ja rauhallisia. Ramona astui kentälle mikrofoni kädessä ja aloitti selostamisen. Hän osasi kertoa todella tarkasti mitä aikoinaan on tapahtunut ja miksi. Haarniskainen ratsukko siirtyi sivummalle seisomaan kun kaksi muuta valmistautui omaan esitykseensä. Heille annettiin pitkät kepit, joita yllättävä kyllä, hevoset eivät säikkyneet yhtään. Toinen ratsukko pitkän aidan toiselle puolelle ja toinen toiselle, sitten mentiin! Ratsukot nostivat vauhdikkaan laukan ja pam! Säikähdin itse todella paljon, kun toinen ratsukoista mätkähti hevosensa selästä hiekkaan. Hevonen hidasti heti vauhtia kun ratsastaja oli tippunut ja lopulta pysähtyi odottamaan. Hurjan näköistähän se oli! Kyllä tämä matka on kuin yksi elämys. Tämmöistä ei moni pääse näkemään ja kokemaan. Esityksen jälkeen kävin vielä kiertelemässä kojuja. En raaskinut lähteä kotiin tyhjin käsin, joten ostin pieniä koriste-esineitä tuliaisiksi tytöille. Mithraslle halusin ostaa muistoksi hevosen päähän laitettavan keltavioletin "maskin". Yllätyin iloisesti kun huomsin kojun, jossa oli myynnissä suosikki ruokaani, lohikeittoa! Tarjolla olisi ollut myös nokkoskeittoa ja savulohta, mutta kipollinen lohikeittoa teki päivästä vielä paremman! Oli aika viedä ostokset omaan huoneeseen ja valmistua jo seuraavaan koitokseen.

Seurueemme saapui kentälle, missä aikaisemmin saimme ihailla markkinoiden turnajais näytöstä. Tavarat oli siivottu ja tilalle tuotu vaikka mitä, vain meitä varten. Oli aseiden käsittelyn oppimisen aika. Diamonte selosti meille tarkkaan mitä tulemme tekemään. Selvisi heti, että minun kutsumalla kepillä oli virallinenkin nimi, peitsi. Saimme puiset miekat käsiin ja aloimme harjoittamaan lyönti tekniikoita heinäpaaleihin. Tämä oli hauskaa agression purkausta! Hymy oli todella kaukana kun eteemme tuotiin oikeat miekat. Se painoi huomattavasti enemmän kuin perus puinen miekka. Onneksi saimme helpon tehtävän - pilkkoa miekalla omenoita. Salilla käyntiä olisi voinut harjoittaa enemmän, koska tämä menee virallisen urheilusuorituksen piikkiin. Kyllä ne omenat kivasti halkeili vähitellen mutta helppoa se ei ollut! Huikasin kun miekat sai palauttaa. Ramona ojensi meille seuraavaan harjoitteluun peitsit. Diamonte kertoi meille peitsien käytöstä ja turnajaisten säännöistä. Peitsillä oli tarkoitus osua vastustajan kilpeen ja tiputtaa tämä hevosensa selästä. Lisäpisteitä sai jos peitsi meni rikki. Oli helpottavaa kuulla ettei turnajaisten tarkoituksena ollut tappaa vastustajaa. Turnajaiset oli enemmänkin näytöspohjainen tapahtuma. Tämä oli todella mielenkiintoinen kaksituntinen opetus. Käsitys keskiajan asioista selvisi aina enemmän ja tilannetta hauskuutti käytännön asiat.

Päivällisellä oli tuliaisia markkinoilta. Voi miten ihanaa, kun sitä herkullista lohikeittoakin oltiin saatu pöytään! Kauhasin ison annoksen lautaselleni. Muut halusivat antaa makuaisteilleen uusia nautintoja maistelemalla erilaisia mausteita ja ruoka-aineita. Koska olin nirso, tyydyin ihanaan lohikeittoon ja sämpylään. Ratsastustunti alkaisi puolentunnin kuluttua, joten lähdin kävelemään tallia kohti maha pinkeenä.

Mithras oli ihana itsensä eli taskuvaras. Hevonen ei ollut vieläkään muuttunut vaikka kaikkea uutta on kerennyt jo tapahtumaan. Heinät oli jo syöty ja oli aika päästä taas kokeilemaan uusia juttuja. Pieni arvaus minulla oli, mitä tunnilla tehtäisiin. Varustin hevosen ja lähdin kentälle. Arvaukseni osui nappiin, käsittelemme miekkaa ratsain. Meidän oltiin jaettu kolmeen pienempään ryhmään, jotta pääsimme varmasti kokeilemaan raskaan miekan käyttöä. Diamonte toimi meidän tunnin ohjaajana. Tehtävä ei todellakaan ollut helppo! Vaikka Mithras ei miekkaa juuri pelännyt, minulla oli täysityö saada pidettyä itseni satulassa. Heiveröinen tyttö valahtaa herkästi satulasta niin raskaan miekan painosta. Osuin kuitenkin hedelmiin! Oikeastaan meidän kaikki ryhmän ratsukot pärjäsivät näinkin raskaassa tehtävässä mainiosti. Seuraavaksi meille annettiin keppi eli hienolla nimellä peitsi. Mithraslle tämä oli jo tuttu kapistus. Mithras kulki nätisti suoraan vaikka paino siirtyi väkisinkin enemmän vasemmalle puolelle. Laukassa ori meinasi lähteä vasemmalle hiljalleen mutta sain tilanteet aina hyvin korjattua. Diamonte tiedusteli, että haluaisimmeko tulta kehiin. Hänellä olisi soihtuja mukana jos vain uskallamme kantaa sellaista satulassa. Kuulosti kivalta! En tiedä miten Mithras suhtautuisi tuleen ja savuun, eli nyt vain kokeilemaan. Laskeuduin satulasta ja otin palavan soihdun käteen. Mithras mulkoili liekkiä hieman pelokkaana eikä todella halunnut tehdä sen kanssa tuttavuutta. Siirryin varovasti satulan viereen eikä ori päästänyt katsettaan pois liekistä. Pyörähdin hevosen ympäri vielä varmuudeksi ja ori pysyi paikoillaan. Nousin rauhallisesti satulaan ja näin Mithrasn silmän edelleenkin tarkkaillen soihtua. Muut kävelivät jo soihdut kädessä kaviouralla. Painoin kantapäät orin kylkeen ja Mithras lähti kävelemään. Se vilkuili soihtua joka oli oikeassa kädessäni. Hevosesta uhkui epävarmuus mutta silti varmuus ja rauhallisuus vei voiton. Tehtävät suoritettu jälleen kerran kunnialla loppuun! Tallissa annoin Mithraslle kolme omenaa ja kaksi porkkanaa palkkiona hienosti tehdystä työstä. Viihdyin tallissa melkein tunnin. Oli todella upea fiilis tästä koko reissusta ja halusin harjailla ja jutustella Mithrasn kanssa orin rouskuttaessa iltaheiniään. Iltapala oli kymmeneltä, joten minun piti jo alkaa kiirehtimään jos en haluaisi mennä nukkumaan tyhjällä mahalla.


» 26.07.2017: Estevalmennus, valmentajana raza.
Mithras olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Olimme orin omistajan kanssa puhelimessa jutelleet toiveista valmennukseen liittyen. Olitte verryyttelemässä ulkokentällä kun saavuin paikalle. Ori ravaili rennosti kantaen hyvin itsensä, takapää alla ja nätisti kuulolla. Kasailin kentälle muutaman pystyn, tMithraslin ja yhden kahden esteen sarjan. Aloititte tehden siirtymisiä, joilla varmistettiin että Mithras on hereillä ja varmasti kuulolla. Mithras oli selvästi hyvällä tuulella ja säästi ratsastajansa hermoja selvästi. Ori reagoi apuihisi nopeasti, joten olimme valmiit aloittamaan. Jäitte laukassa pääty-ympyrälle hypäten pientä pystyä. Tarkoitus oli saada hevonen pysymään asetettuna sisälle päin koko tehtävän ajan. Onnistuitte tässä hyvin. Otitte muutamia lämmittelyhyppyjä myös tMithraslillä. Sait ratsastaa oria reilusti eteen, se selkeästi helposti kasaa itsensä ja menee enemmän ylös kun eteenpäin. On hyvä saada se kuulolle heti alku tunnista, ja ratsastettua kunnolla eteen. Sinulla oli välillä ongelmia, kun pidit turhan tiukasti vasemmasta ohjasta kiinni. Kädet tulee olla hyvällä tuntumalla, ei toispuoleisesti. TMithraslillä sait orin hyvin venytettyä ja hypyt oliva puhtaita ja siistejä. Sarjalle lähestymiset onnistuivat hienosti, sait orin keskelle estettä ja ponnistuskohtakin löytyi hyvin. Teitte vielä muutamia laukanvaihtoja pystyn päällä, ratsastaen kahdeksikkoa. Lopuksi tulitte radan, joka sujui oikein hyvin kun olit saanut Mithrasen vauhtia mukavasti. OIkein näyttävä ja kehityskelpoinen ratsukko olette! Pientä parannettavaa on ratsastajalla käsien tasaisuudessa ja istunnan ryhdikkyydessä. Hevonen oli todella upea tänään!


» 25.07.2017: Kaikkeen minä suostunkaan!
Olen siis ilmeisesti lähdössä Uuteen-Seelantiin keskikaikaiskurssille viikonlopuksi Mithrasn kanssa! Kiitos ihanan tallityttöni Eibritin, jonka mielestä teen liikaa töitä enkä tee mitää kivaa nykyään. Koska tyttö on erittäin hyvä puhumaan, reissu varattu ja täältä tullaan. Oli vaikea valita hevonen matkaan mukaan. Holsteinit olivat kaikki liian vilkkaita ja meneviä, joten jäljelle pohdintaan jäi Mithras ja Timmy. Lopulta päädyin mustaan ritariini...



           

Ulkoasu © indy 2017       Ylä- ja alapalkki © The Inspiration Gallery       Otsikon kuvat © Pixabay, Klosterhof Medingen
Tämä on virtuaalitalli.       This is a SIM-game stable.       virtuaalihevonen       a sim game horse