Primal Undercover

✉ Päiväkirjamerkintä

Kun meillä on kädet täynnä töitä ja talli pursuaa poneja, mitä ihmettä minä menen tekemään? No tietenkin ostamaan ulkomailta tuontiponeja! Miksikö? No koska ne vain oli söpöjä ja kivoista suvuista. En olisi tähän lähtenyt mukaan, jos tuttava ponikasvattaja ei olisi laittanut minulle kuvien kera sähköpostia muutamasta varsasta. En kauan miettinyt, kun tein ostopäätöksen kahdesta ponista. Yritin uskotella itselleni, että näin kesää kohden saamme vielä muutaman ponin sijoitettua jonnekin. Kesä lähestyy ja ponit saavat nauttia laitumien antimista yötäpäivää. Tilannetta ei toki helpota se, että tallissa on kymmeniä tammoja, jotka varsovat juuri nyt. Olisitte kuullut sen riemun repeämisen, kun kerroin tallitytöille tulevista asukkaista.

Tänään oli suuri päivä, koska kaksi uutta ponia saapuisi tallin pihalle aivan kohta. Olin aamulla saanut puhelun lentokentältä, että ponit ovat turvallisesti matkustaneet ja saapuneet terminaaliin. Ponit olivat olleet rauhallisia mutta ori oli ollut enemmän levoton eikä ruoka maistunut. Vettä onneksi ne olivat suostuneet juomaan.

Tallin pihaan kaarsi iso hevosauto. Olin tulokkaita vastassa kahden työntekijäni kanssa. Olimme saaneet sovitettua poneille karsinat ja kaikki oli valmiina. Tuttu autonkuljettaja kertoi matkasta ja tovin turistessa, aloimme purkamaan kallisarvoista kuljetusta. Ensimmäisenä oli ori, joka kolisteli ja hirnahteli vähän väliä. Se selvästi aisti, että auto on pysähtynyt ja jotain oli taas tekeillä. Avasin sivuoven ja rautiaan orin silmät mulkoilivat minua pelokkaasti. Puhuin rauhalliseen sävyyn ja siirsin sivuseinää hieman, että pääsin livahtamaan ponin viereen. Näkymä ulos parani ja poni oli niin utelias, että melkein väkisin se yritti saada nähdä mitä ulkona tapahtuu. Olin hyvin puristuksissa ponin ja seinän välissä, ja oli kova työ saada riimunnaru irti. Olin valmis ja Sinna tuli avaamaan kokonaan sivuoven. Ori otti vauhdikkaat askeleet ja lastaus-sillalta tultiin sellaisella ryminällä alas, että onneksi Sinna oli skarppina ja sai otettua ponia vastaan. Minä lensin rähmälleni lastaus-sillalle, mutta sain silti pidettyä narusta kiinni vaikka mahallani siinä pötköttelin tyylikkäästi. Coreksi kutsuttu poniori pyöri, hirnui ja kaapi jalallaan hiekkaa. Se oli todella hermostunut, joten lähdimme yhdessä taluttamaan ponia sisälle. Siellä oli heinää ja rehua odottamassa. Talli oli tyhjillään, koska muut ponit olivat ulkoilemassa. Core sai rauhassa tutustua karsinaansa ja toivottavasti pian poni alkaisi myös syömään.

Coren mukana samasta siittolasta saapui voikko tamma, joka otti tilanteen paljon rauhallisemmin. Se seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun irrotin riimunnarua auton seinästä. Se tarkkaili valppaana ympäristöään joka suuntaan. Korvat pyörivät, silmät pyörivät ja lopulta kun saimme ponin autosta pois, pyöri myös koko poni. Se hirnahteli ja innostui entisestään huutelemaan, kun tallin muutama oma ponitamma vastasi tulokkaan kutsuihin. Veimme kultaisen ponin tammatalliin, jossa oli muutama asukas vielä sisällä. Niillä oli edessä pian valmennus. Tamma tuli heti ovelle, kun päästin sen karsinaansa. Poni nosti päänsä karsinan oven yli ja siinä se hyvän tovin tarkkaili tapahtumia. Viereisessä karsinassa oli oma kasvattini Nira, joka hörähteli ja kurkotteli naapuriaan kohti. Toivottavasti tämä tamma kaksikko ystävystyy vielä niin, että pääsevät pian ulos yhdessä tarhailemaan.

✉ Päiväkirjamerkintä

Amelia istui kuistilla kahvikuppi kädessä ja toisessa hevoslehti. Aurinko porotti kuumasti kirkkaalta taivaalta, vaikkei kello ollut vielä edes aamu yhdeksää. Sona oli saanut aamutallin tehtyä ja osan poneista jo ulos - nyt on sopiva hetki istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen, kun hänen äiti sen ystävällisesti oli keittänyt. Sona tervehti äitiään ja asteli talon sisälle. Keittiön pöydällä oli hevoslehti, jonka kannessa loisti hieno musta tähtipäinen kouluratsu, jonka taakse oli kuvaan muokattu eiffel torni. Sona kaatoi kahvin kuppiin, nosti lehden pöydältä ja meni äitinsä luokse ulos istumaan. Amelia oli uppoutunut tuttuun tyyliin kasvatusosaston palstoihin, eikä hän kiinnittänyt mitään huomiota Sonaan. Kahvi oli vahvaa ja kirpsakkaa mutta maku unohtui pian, kun Sona luki tarkasti mainosta maineikkaasta estekilpailusta Ranskassa. Hän oli muutamia kertoja vitsaillut veljelleen ja tallin tytöille, että tänä vuonna otetaan ja lähdetään kiertämään maailmaa, koska ponit ovat nyt loistavassa kunnossa ja meidän suunnalla kilpailuita on vähän tarjolla. Olisi kyllä huippua lähteä Ranskaan kilpailemaan! Viime ulkomaan reissusta oli pitkä aika. Päivän ajatus muhi mielessä, kunnes illalla Sona ilmoitti kaikille, että nyt on poneja ilmoitettu kilpailemaan ja me lähdemme Ranskaan kansainvälisiin esteratsastuskilpailuihin, nyt se on totista totta, täältä tullaan Paris SIM Jumping Week 2021!

Lentomatka oli sujunut ihan hyvin Coren kohdalla. Ruoka oli maittanut ja vesikin maittoi, kun ämpäriin laitettiin hieman mashia mukaan. Kun porukka saapui pelipaikalle, Core havahtui todellisuuteen ja normaalisti rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä poni oli hävinnyt ja käsissämme pyöri kuin mikäkin nuori villiori, joka huuteli kaikille ja pyöri levottomasti ympäriinsä. Tallityttö Nellie oli aivan ihmeissään ja Gina lupautui heti mennä lämmittelemään orin Sonalle. Kaikki tapahtui todella nopeasti, Sona ehti tulla toisen ponin kanssa radalta ja hypätä välittömästi taas Coren satulaan. Gina oli lämmitellyt orin valmiiksi, hypyt olivat kuulemma sujunut ihan hyvin mutta ponilla ei paljon keskittymistä ollut havaittavissa. Se seurasi kaikkia muita ratsukoita, juoksi vehje esillä niin että sai itse hävetä silmät päästään ja lopulta Gina oli sitä mieltä, että myydään Core heti ensimmäiselle, joka siitä muutaman kolikon tarjoaisi. Sonalla ei kovin luottavaiset fiilikset ollut, kun hän asteli Coren kanssa radalle. Tunne oli vahva, että ei tästä tule mitään.

Pelko osoittautui hyvin oikeaksi. Core oli aivan liian hätäinen, se ei keskittynyt yhtään ja muutamat esteetkin olivat niin pelottavia, että piti este kieltää kerran ja muut tilanteet Sona sai käskettyä ponin yli ennen, kuin se laittoi liinat kiinni. Radasta ei jäänyt paljon mitään muuta mieleen, kuin että ponilla ei ollut tänään sellainen päivä, mikä yleensä sillä on. Kaikki meni penkin alle, mikä vain voisi mennä. Coren sijoitus oli lopulta 26/28 mahtavasti 13 virhepisteellä. Sona oli jopa yllättynyt, ettei virhepisteitä ollut enempää. Radan jälkeen hän luovutti Coren Nellien käsiin ja hyppäsi voikon tamman Trissan selkään ja yritti keskittyä täysin nyt Trissan suoritukseen. Henkinen kasaaminen oli tehtävä, ennen kuin pystyisi keskittymään uuteen poniin. Core oli rauhoittunut radan jälkeen, eikä se enään sählännyt ja meuhkannut, kun varusteita riisuttiin pois. Nellie antoi orille mashvettä ja lopuksi vielä porkkanan, kunnes poni pääsi hevosautoon takaisin. Ei ollut Coren päivä, ei sitten yhtään mutta tulipa käytyä.