Rippringham Ripper

✉ Kouluvalmennus - valmentaja Vikki

Sade rummutti tasaisesti vasten maneesin kattoa samalla, kun ryhdikas ruunikko poni ravasi tahdikasta verryttelyravia. Ei ponia turhaan upeaksi kehuttu, se oli selvää. Ja taitavakin se oli, osasi kuulemma vaativan B:n jutut. Kävimme varsin nopeasti töihin, kun ratsukko tuntui olevan hyvässä työmoodissa ja oikeanlaisessa mielentilassa työntekoa ajatellen. Työskentelimme ensin ravissa avo- ja sulkutaivutusten parissa. Poni tuntui hoksaavan heti jutun jujun ja keskittyvän työntekoon tosissaan, enkä voinut kuin ihailla ratsukon vaivatonta ja lähes eleetöntä yhteistyötä. Rippe näytti kuuntelevan istuntaa erityisen tarkasti ja pienikin istunnan korjaus sai ruunikon vaihtamaan taivutuksen väistöksi. Taivutusten vastapainoksi ja ponin tarkkaavaisuuden ylläpitämiseksi sekaan lisättiin aivan tavan pohkeenväistöjä, jolloin Rippe oli saatava taivutuksen sijaan pysymään suorana. Hengähdystauon jälkeen ohjeistin ratsukkoa tekemään ravista pysähdyksiä, joista oli tarkoitus peruutuksen kautta nostaa kierroksen mukainen laukka. Pysähdykset sujuivat kauniisti ja poni pysähtyi täysin oikeaoppisesti tasajaloin ja suoraan, eikä ponimaisesti luikertanut itseään kolmelle kippuralle. Peruutuksissa oli havaittavissa pientä jännittyneisyyttä, mistä johtuen poni ei käyttänyt rehellisesti selkäänsä ja sen vuoksi laukannostostkin olivat vähän kiireisiä ja jännittyneitä. Muutamien toistojen jälkeen peruutuskin alkoi sujua jo hieman rennommin, mikä paransi huomattavasti myös laukannostojen laatua. Lopputunnista poni nosti laukan suoraan peruutuksesta rentoutuneena ja työskenteli rehellisesti selän läpi kadottamatta muotoaan. Lopettelimme rentoihin loppuraveihin ja palautteeseen tunnista sekä peruutuksesta ja sen hiomisesta priimakuntoon.

✉ Estevalmennus - valmentaja Vikki

Komea ruunivoikko korskahteli ja väläytti pukinpuolikkaan, kun ratsastaja antoi sille pidempää ohjaa hypättyään nelikymmensenttisen verryttelyristikon. Pukkiyritys aiheutti ratsastajassa lähinnä huvittuneisuutta, kun tämä hidasti ponin raviin. Rakentelin pikaisesti muutamia sarjaesteitä sekä yhden pituusesteen, jonka jälkeen konsultoin ratsukkoa heidän toiveistaan ja ongelmakohdistaan. Varsinaisen valmennuksen aloitimme innarilla, jonka esteiden korkeus nousi niin, että viimeinen eli neljäs este oli korkeudeltaan metrin. Ensimmäisellä yrittämällä Rippe jarrasi toiselle esteelle ja päätti antaa ratsastajan hypätä keskenään. Kentän pohjan laadun tarkastettuaan ratsastaja kipusi takaisin kyytiin ja reippaasti yritti uudelleen, tällä kertaa hieman napakammalla tyylillä. Toinen kerta toden sanoi ja Rippe ylitti kaikki esteet. Uuden yrityksen myötä siirryimme hiljalleen jatkamaan tehtävää kaarteen kautta okserille, jonka alle oli kasattu värikkäitä tötteröitä ja kukkia. Ori katsoi estettä hieman kummeksuen, mutta määrätietoisen ratsastuksen ansiosta se mukisematta ylitti kummajaisesteenkin. Toistimme muutaman kerran innarin ja okserin yhdistelmää ja nostin myös okserin korkeutta kuudestakymmenestä yhdeksäänkymmeneen senttiin. Alkuvaikeuksien jälkeen Rippe suorastaan liiteli yli esteistä, jotka olivat korkeudeltaan yli puolet sen omasta korkeudesta. Viimeisillä toistoilla minun roolikseni jäi lähinnä katsella ja ihailla laadukasta ponia ja sen upeaa työskentelyä kuskinsa kanssa. Loppuun otimme myös muutamia korkeushyppyjä pystylle ja poni hyppäsi epäröimättä jopa yli metrikympin pystyn. Lopuksi Rippe verrytteli itsensä muutamilla maapuomitehtävillä, joilla poni sai ravaten nostella koipiaan kunnolla. Ponin ravin seuraaminen oli lähes hypnoottista, kun se pörisi tyytyväisenä tahdikkaan ravin tahtiin.