Aslakki



♦ Virallinen nimiAslakki
♦ Syntynyt05.06.2011
♦ Ikä14-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenhevonen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri162cm, punarautias
♦ PainotusEstepainotus
♦ Koulutustaso90cm
♦ VH-tunnusVH12-018-0040
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ Ex-omistajaViivuska
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ SaavutuksetERJ-I


Aslak saapui meille kuumana kesäpäivänä, jolloin taivaan kirjo vaihteli sinisestä mustaan. Muistan päivän kuin eilisen. Aurinko paistoi ja hetkessä jyrähti ja salama iski viereiselle pellolle puuhun. Pamaus oli niin järkyttävä, että kaikki säikähtivät pihassa ja Aslak ampaisi kiitolaukkaan kohti tallia. Luojan kiitos ori suuntasi talliin, mihinkä oli suuret ovat leväällään auki. Ori antoi helposti kiinni, vaikkakin aiheutti pientä sekasortoa tallin asukkaiden kesken. Aamu oli vielä niin varhainen, että hevoset olivat vasta aamuruokailemassa, eikä ulkona. Luojan kiitos....

Aslak on hiukan arvaamaton ori, jonka kanssa saa olla tarkkana. Ori saattaa taluttaessa aivan yllättäen nousta kahdelle jalalle ja tehdä sitä pari kertaa ennen kuin rauhoittuu. Tammoille Aslak huutelee mielellään, joten niistä on syytä pysytellä niin kaukana kuin mahdollista. Aslakta on hyvä käsitellä kenen tahansa, kunhan osaa olla arvaamattoman oriin kanssa varovainen. Koskaan ei saa olla Eliaksesta aivan varma. Ori viihtyy ihmisten lähellä ja tuleekin kutsusta heti portille. Aslakin tarha on siirretty hiukan syrjään johtuen siitä että oria kiinnosti liikaa muut hevoset, olivat ne sitten tammoja tai oreja, eikä se tarhassa tehnyt muuta kuin katseli niitä ja hirnui kiivaasti. Toisen oriin lähellä Aslakista muuttuu reviiritietoinen pahis, joka haluaa vain haastaa riitaa. On hyvä pitää ori muista kaukana. Hoitaessa Aslak seisoo tyyneesti pää painautuneena alaspäin, kuin nauttien jokaisesta harjan vedosta turkillaan. Yllättävää, mutta Aslak on antanut harjata ja laittaa varusteet päälle tämän omassa karsinassaan. Monet orit pitävät karsinoitaan kuin pyhänä paikkana, jonne kenelläkään ei ole mitään asiaa.

Aslak on ratsuna monipuolinen ja todellinen taituri. Ratsastajan tulee olla osaava, koska Aslak on herkkä suustaan eikä siedä kovakätisiä ratsastajia. Puolipidätteet tulee olla kevyitä ja jos ei ole, ratsastaja tulee selästä alas kuin ohjus. Esteillä Aslak on kiivas ja eteenpäin pyrkivä. Pidätteet ovat todella tärkeät tällöin, samoin istunta. Aslakin kanssa alku harjoitukset ovat todella tärkeät etenkin ennen kilpailuita. Ori on heräteltävä oikeaan herkkyyteen jotta kilparadalta olisi odotettavissa hyvää suoritusta niin ratsastajan kuin ratsunkin kannalta. Aslak nauttii esteiden hyppimisestä ja antaa itsestään aina satakymmenen prosenttia.

Kouluratsastus sujuu myös mutta ei selvästikään ole orille suosikki laji. Samaa innostusta ei tulla näkemään, mitä näkee taas kun ori huomaa kun esteitä rakennellaan kentälle. Maastossa Aslak on vilkas mutta varma. Pitkät laukkasuorat ovat loistavaa vaihtelua perus arkeen. Isot koneet ja kovat äänet eivät saa oria värähtämäänkään. Se kulkee tyyneesti eteenpäin kuin odottaen että matkasta tulee todella pitkä ja talliin pitää palata vasta ilta myöhään.


i. Vihulainen evm
sh, tprt, 158cm
ii. Viilipytty evm
sh, vrt, 153cm
iii. Virike evm
iie. Vilmaliina evm
ie. Lapin Ihme evm
sh, tprt, 164cm
iei. Lapin Pakkasukko evm
iee. Ihmeiden Enigma evm
e. Valkea Velhotar evm
sh, prt, 157cm
ei. Aslanin Poika evm
sh, tprt, 164cm
eii. Antin-Aslan evm
eie. Juhla-Humu evm
ee. Veikon Riia evm
sh, vprt, 155cm
eei. Veijarin Veikko evm
eee. Elviira evm


i. Vihulainen, tummanpunarautias 180cm korkea nimensä veroinen Vihulainen, on tuttu nimi lappalaisille. Hevosesta on kirjoitettu juttuja jos jonkinmoisia ja orilla on kilpailtu aktiivisesti eri seura ja alue-mestaruuksissa lapissa. Vihulainen on ulkokuoreltaan näyttävä vahvojen jouhien ansiosta. Harja ylettyy melkein polveen asti ja näky on aika huikea, kun ori on esteradalla. Vihulainen on startannut 80cm rataesteillä todella menestyksekkäästi. Hevosen nimi näkyy lähes aina vähintään sijoittuneissa. Hyppytekniikka on hyvä ja vauhti on hurja - yleensä Vihulainen tekee kovimman ajan ja sitä on vaikea lähteä ylittämään. Rakenteelta Vihulainen on vähän raskaampi, pitkä runkoinen mutta silti sopusuhtainen hyvä rotunsa edustaja. Selkeä skp ja rotuleima, kaunis jalo pää, hyvä niskanliittymä, vahva tasapainoinen kaula, piirteetön säkä, laskeva lautanen. Etuosa saisi olla vahvempi, sääriluu saisi olla pidempi. Kaviot ovat vahvat ja hyväasentoiset. Liike hyvää, laukka tasaista mutta saisi käyttää etuosaa enemmän. Ori on kantakirjattu kolmannella palkinnolla, mutta jälkeläiset ovat olleet erinomaisia rakenteelta ja luonteelta. Vihulainen on itse luonteelta aika rauhallinen ja tasainen, ei turhista jaksa hermoilla.

ii. Viilipytty, vaaleanrautias 153cm, monitoimihevonen, joka asuu tällä hetkellä eläkepäiviä viettämässä Ruotsissa, aivan Suomen rajamailla. Ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja kiertänyt ulkokuorensa ja osaamisensa takia pitkin lappia. Viilipytty on menestynyt kilparatsu rataesteillä metrin luokissa ja koulussa helppo B tasolla. Esteillä ori oli todella vauhdikas mutta maltillinen. Koulussa jos ratsastaja sai hevosen keskittymisen pysymään työssä, se oli varsin kiva mutta haastava ratsastettava. Myös reen edessä tämä hevonen oli tuttu näky. Talvisin Viilipytty kuljetti kylänsä lapsia rekiajelulla, oli jouluna tuomassa joulurauhaa kirkolla. Kesäisin kääntyi isäntäväen pieni perunapelto hyvin näppärästi. Tämä on perin suomalainen suomimies, se tekee asian kuin asian ja sen kanssa saa huoletta työskennellä. Omistajat suorittivat kantakirjauksen työsuunnalle, eikä ihme. Rakenteelta Viilipytty edustaa enemmän raskaampaa työhevosta, kuin sporttista kilparatsua. Jättänyt jälkeläisiä reilun neljäkymmentä. Jälkeläiset ovat toimineet eri lajeissa oikein mallikkaasti.

ie. Lapin Ihme, tummanpunarautias 164cm on todella kookas mutta varsin ketterä ja erinomainen kilparatsu rataesteillä. Lapin Ihme on startannut rataesteillä 90cm luokissa, koulua helppo A tasolla sekä valjakkoajoa huvimielessä kilpaillut muutaman startin noviisissa luokassa. Luonteelta tämä kaunokainen on rauhallinen, tyyni ja tasainen. Ei ole äkäisiä tammapäiviä, ei huonoja päiviä. Lapin Ihme on aina valmis töihin ja tulee aina mielellään ihmisen luokse, toivoen saavansa rapsuttelua tai jopa herkkuja. Lapin Ihme on rakenteelta kaunis ja sopusuhtainen. Reilusti kantavalanne ja vennot vuohiset vain paistavat muuten hyvästä rakenteesta jo kauas. Lapin Ihme on varsonut 3 varsaa, kaikki ovat jääneet kasvattajalle koulutukseen ja myyty täysin kisavalmiina.


e. Valkea Velhotar, punarautias 157cm edustaa kaunista ja sopusuhtaista linjaa. Sillä on kaunis ilmeikäs pää, pitkä ja lihaksikas kaula, pysty lapa, piirteetön säkä, pitkä sopivan syvä ja lihaksikas selkä. Takaosa kantava lanne ja jyrkkä lautanen. Takaosa saisi olla vanhempi. Jalat ovat suorat, vennot vuohiset ja matala piirteiset kaviot. Liike on edestä vähän kerivää, takaa ahdasta. Saisi liikkua ilmavammin ja energisemmin. Valkea Velhotaren suvusta löytyy upeita kilparatsuja sekä menestyneitä ravureita. Suku on mielenkiintoinen ja alun perin ajatuksena oli tästäkin hevosesta ravuri. Sen kasvattaja ei kuitenkaan jaksanut alkaa värkätä nuorikon kanssa ja myi sen eteenpäin. Silloin uusi omistaja oli jo päättänyt, että ravuria hän ei halua, vaan monitoimisen kotiratsun. Koulutus oli kuitenkin vaikeaa, eikä aikaakaan tuntunut riittävän tarpeeksi, saatika osaamista. Valkea Velhotar myytiin 4-vuotis keväänä, eikä vielä tähänkään päivään mennessä selässä oltu käyty. Sen osti naisystävykset, jotka kouluttivat tamman ja alkoi kilpailemaan esteitä. Valkea Velhotar oppi nopeasti ja teki töitä mielellään. Parhaimmillaan tamma suoritti 110cm rataesteitä kauniisti ja hallitusti. Suurempia kisavoittoja ei kertynyt, mutta pienemmistä seura ja aluekilpailuista tuli kivasti sijoituksia ja voittoja. Luonteelta Valkea Velhotar oli kiltti, hempeä ja seurankipeä. Yksin se ei viihtynyt yhtään, mielummin tuli langoista läpi. Kisapaikoille täytyi aina ottaa joku seurakaveriksi traileriin. Valkea Velhotar varsoi kaksi varsaa. Viimeisen varsan kohdalla Valkea Velhotar menehtyi komplikaatioihin, mutta varsa saatiin pelastettua. Valkea Velhotar oli silloin 17-vuotias.

ei. Aslanin Poika, tummanpunarautias 164cm on kookas ja varsin vauhdikas oripoika, joka ei ihan kaikkien käteen sovellu. Pokuksi kutsuttu ori on vahvaluontoinen, joka tarvitsee egolleen kuorma-auton. Sen kanssa joutuu aina olemaan varovainen, koska massiivisen kokoinen hevonen ei aina jaksa muistaa, että narun päässä todellakin roikkuu joku tyyppi. Aslanin Poika on toiminut ravihevosena nuoren ikänsä, ennätys 1.24,5ake. Myöhemmin ori koulutettiin ratsuksi omistajan vaihdoksen myötä. Kelpo ratsun siitä saatiin kyllä muovattua. Valjakkoajossa toimii moitteettomasti, esteillä suoritettu 70cm rataa ja koulua kiemurreltu helppo C tasolla. Esteillä ori on vauhdikas ja raskas kädelle. Vaatii ratsastajalta paljon, että jaksaa pysyä satulassa mukana. Aslanin Poika on kantakirjattu juoksijasuunnalle III-palkinnolla. Se on vahva rakenteinen, lyhyt kaula, pysty lapa ja jyrkästi laskeva lautanen. Jalat ovat hyväasentoiset ja terveet. Kaviossa hyvä koostumus ja ne ovat hyvän malliset. Pää on aavistuksen iso kroppaan nähden. Hyvä rungon syvyys. Aslanin Poika on jättänyt noin viisikymmentä jälkeläistä, joista todella monet ovat jatkaneet raviuraa hyvin menestyen. Jos joku kaipaa kipinää tulevalle varsalle, tämä ori on oiva vaihtoehto.

ee. Veikon Riia, vaaleanpunarautias 155cm on äärimmäisen kaunis otus pitkän ohuen valkoisen harjansa kanssa. Kuin haltijahevonen! Veikon Riia on työskennellyt monipuolisesti ratsuna ja ravurina. Perheen isäntä harrasti raveja aktiivisesti ja tamman tämän hetkinen ennätys on 1.27,4aly. Tammalla on hyvä juoksutekniikka ja se liikkuu mielellään. Ohjastajan täytyy saada hevonen malttamaan enemmän ja säästämään itseään viimeiseen kaarteeseen. Kiritysapuja jos on, saattaa Riia tehdä yllätys juoksun! Ajoittain tamma on todella herkkä laukalle. Kotona perheen emäntä ratsastaa enemmän ja tekee erilaisia ratsujuttuja, joista isäntä ei niin välitä. Läheisellä tallilla Riialla on osallistuttu pieniin 60cm esteluokkiin sekä leikkimieliseen kouluratsastuskilpailuun. Luonteelta Riia on nöyrä, rauhallinen ja selväpäinen. Se ei pelkää mitään eikä ketään. Laiduntaa laumassa tai yksin. Toimii aloittelijoidenkin käsittelyssä, mutta ratsuna vaatii napakan ratsastajan, joka ei päästä hevosta liian helpolla vaan uskaltaa laittaa sen töihin. Veikon Riia on varsonut 4 varsaa.


sh o. Huvin Manuel s. 21.07.2013 emä. Viiman Melda om. Sorel
sh t. Kuuralehdon Aronna s. 10.01.2016 emä. Velhon Aaveriina om. Siuri SV-II
sh o. Villahaan Aleksis s. 11.01.2016 emä. Esteliina om. Uppe
sh t. Huvin Hillevi s. 03.08.2016 emä. Hilun Taiga om. Tuulia T. SV-II

ERJ:n esteratsastuskilpailut
40 sijoitusta / 9 voittoa

10.12.2011: Hex Sporthorses - 90cm -- 2/50
15.12.2011: Stonebridge - 90cm -- 10/100
16.12.2011: Krumelur Ponies - 90cm -- 3/50
26.12.2011: Strand Belgiums - 90cm -- 5/50
28.12.2011: Strand Belgiums - 90cm -- 5/50
23.01.2012: Bairdon - 90cm -- 4/40
24.01.2012: Bairdon - 90cm -- 1/40
25.01.2012: Bairdon - 90cm -- 1/40
27.01.2012: Hiprakka - 90cm -- 7/50
28.01.2012: Rhonwen - 90cm -- 5/40
28.01.2012: Katvusto - 90cm -- 1/50
30.01.2012: Moondance - 90cm -- 5/50
01.02.2012: Koston Sh - 90cm -- 7/50
02.02.2012: Lumivuo - 90cm -- 1/50
08.02.2012: Rhonwen - 90cm -- 3/40
13.02.2012: SLC Ponies - 90cm -- 4/40
14.02.2012: SLC Ponies - 90cm -- 3/40
22.02.2012: Zuruck - 90cm -- 4/50
01.03.2012: Marike - 90cm -- 2/40
19.03.2012: K Kard - 90cm -- 5/100
22.03.2012: Rhonwen - 90cm -- 4/40
25.03.2012: Arcadia - 90cm -- 2/60
28.03.2012: Pyrr WB's - 90cm -- 4/80
29.03.2012: Pyrr WB's - 90cm -- 3/80
30.03.2012: Koston Sh - 90cm -- 1/50
02.04.2012: Koivuvaara - 90cm -- 1/60
08.04.2012: Rivakka - 90cm -- 3/43
12.04.2012: Rhonwen - 90cm -- 5/40
27.04.2012: Kilva JK - 90cm -- 2/60
28.04.2012: Kilva JK - 90cm -- 1/60
15.05.2012: Mintun Talli - 90cm -- 3/40
22.07.2012: Hiprakka - 80cm -- 6/40
23.07.2012: Hiprakka - 80cm -- 2/40
25.07.2012: Hiprakka - 80cm -- 5/40
01.08.2012: Lai'e Welsh - 80cm -- 1/40
07.08.2012: Hiprakka - 80cm -- 2/40
08.08.2012: Hiprakka - 80cm -- 1/40
12.08.2012: Lai'e Welsh - 90cm -- 4/40
14.08.2012: Lai'e Welsh - 90cm -- 6/40
15.08.2012: Lai'e Welsh - 90cm -- 2/40

★ ERJ:n laatuarvostelu 2/2018 - ERJ-I -- 6,5+40+20+20+15=101,5p.

Estevalmennus - kirjoittanut Sorel
Kuuma kesäpäivä porottaa ja mitäs minä ajattelen, no, ottaa muutenkin läpöisenä käyvä ori Aslak kentälle ja tehdä kevyen estetreenin. Aslak on ollut vähemmällä liikuttelulla ja nyt kesäkaudella orin meno on muuttunut varsin villiksi. Hain hevosen tarhasta ja talutin ulos hoitopuomille. Aslak kääntyili levottomasti joka suuntaan ja yritti nähdä taakseen, mistä kuului hälinää ja muiden hevosten ääniä. Harjapakki sai heti kaviosta, kun olin sen epähuomiossa jättänyt hevosen lähelle. Murahdin itsekseni ja siivosin harjat hiekalta. Aslak hörähteli muille hevosille, kun minä kurottelin satulaa selkään. Aslak askelsi paikallaan, muttei liikkunut. Satulavyötä kiristäessä ori näytti muutaman kerran hapanta naamaansa minulle, mutta se kiukuttelu jäi siihen. Lähdin viemään hevosta kentälle, joka aivan yllättäen päätti, että nyt kävellään kahdella jalalla!

Pääsimme yhtenä kappaleena kentälle ja kiristin vielä satulavyön. Aslakin jalat olivat kuin kuumilla kivillä, nousin vauhdista ratsaille. Huutelin Sinnaa tulemaan kentälle kokoamaan muutamaa estettä, koska siitä ei tämän hevosen kanssa tule mitään, että menisin itse niitä rakentamaan. Usein kyllä teen niin, että teemme "yhdessä" hevosen kanssa esteet. Samalla se pääsee tutustumaan ja nuuskuttelemaan puomeja. Heti alusta lähtien oli otettava ohjat käteen ja käyttää istuntaa apuna parhaani mukaisesti. Pienet voltit ja väistöt kulmissa herätteli hevosta avuille. Kun avut oli ratsastettu läpi ja hevonen reagoi pyydettyyn, nostin harjoitusravin ja tein kahdeksikkoa ja halkasijan keskellä käyntiin siirtymisen kolmen askeleen ajaksi, kunnes nostin taas ravin. Väistöt sujuivat oikeaan kierrokseen vähän paremmin, vasen oli tänään kankeampi. Sinna oli väsännyt pienen pystyesteen sekä kaksois sarjan.

Istuin syvälle satulaan ja nostin laukan. Pidätteillä ja istunnalla hidastin tempoa. Hetken laukkasin isolla ympyrällä ja hain tuntumaa ja oikeaa tempoa, ennenkuin lähdin pystyestettä kokeilemaan. Välillä Aslak painoi kuolaimelle, mutta napakoilla pidätteillä sain hevosen malttamaan menoaan. Pystyeste oli keskellä kenttää, lähestymisessä oli reilusti tilaa. Yritin vain saada hevosen pitämään tempo tasaisena, eikä innostua esteen nähtyään. Niinhän siinä kävi, että Aslak "ryösti" muutaman askeleen ennen estettä eikä tilanne ollut niin hallinnassa, kuin olisin itse toivonut. Nostin uudestaan laukan ja jäin taas hetkeksi pienelle laukkaympyrälle. Kokeilin uudestaan ja nyt sain hevosen pitämään itsensä kurissa ja este ylitettiin hallitusti. Taputin hevosta kaulalle ja annoin kävellä pitkin ohjin hetkenaikaa. Ylimääräinen virta oli jo vähän hiipunut ja Aslak osasi nyt jo vähän rentoutuakin. Kävelimme muutaman kierroksen, kunnes otin ohjat käteen ja nostin ravin. Ravissa tein voltteja sekä avoja, hain hevosta taas tuntumalle. Nostin laukan ja valmistauduin kaksois sarjalle. Aslak painoi kädelle mutta yritin saada sen pitämään tempon tasaisena. Esteelle oli helppo lähestyä, mutta halusin tuoda itse haastetta kehiin ja ennen esteelle lähestymistä tein pienen laukkaympyrän ja siitä esteelle lähestyminen. Se sujui todella hienosti! Tein ympyrät eri puolilla kenttää ja Aslak suoritti tehtävän todella hienosti. En halunnut enään rasittaa hevosta enempää, kun olimme saaneet hienot onnistuneet suoritukset.

Loppuun annoin Aslakin ravata pitkänä eteen ja alas, venyttää selkää oikein kunnolla. Lähdin maastoon tekemään loppukäynnin mutta meidän maastoretki venyikin yli puolentunnin mittaiseksi. Ilma oli aivan ihana ja hevonen sopivan rento. Nautin jokaisesta hetkestä ja varsinkin tästä aurinkoisesta kauniista ilmasta! Muuten koko kesän olemme saaneet vain vettä niskaan ja rämpiä kurassa. Myös Aslak vaikutti olevan tyytyväinen eikä askelkaan ollut hetkeäkään enään kiireellisen tuntuinen. On minulla vain upea hevonen!


Kilpailupäivä - kirjoittanut Sorel
Alunperin olimme suunnitelleet, että Aslak ja kaksi muuta suomenhevosoriamme matkaisi viiden tunnin ajomatkan päähän esteratsastuskilpailuihin ja lähtö tapahtuisi aamuyöstä. Muutama tallityttö sanoi sen verran painavan vastalauseen, koska matkassa oli kaksi nuorikkoa, jotka varmasti hössöttävät puolipäivää vain sen takia, että ollaan jossain muualla kuin kotona. Niimpä tein järjestelyihin muutoksia ja matkasimme kilpailupaikalle jo edellisenä iltana.

Hevosten lastaus sujui yllättävän hyvin, vaikka Unikko meinasikin, että minähän en sinne tule! Liinalla ja herkuilla saimme kaikki kolme oria turvallisesti autoon. Isossa kuljetusautossa oli ihanuutena kamera, mistä näimme kokoajan matkustamossa hevosten tilanteen. Matkalla kaikki vaikutti rauhallisilta ja tyytyväisiltä, vaikka porukan nuorin ei heiniin malttanut koskea kuin kaksi muuta söi iloisesti. Perille saavuttuamme lähdin toimistolle ilmoittamaan tulostamme, muut aukoivat takaovea sillä aikaa ja tarkistivat hevoset. Meteli aika huikea, kun ovi aukastiin. Kolme oria hirnui kilpaa ja kopisteli paikoillaan.

Saavuin takaisin ja mukanani oli tallin ylläpitäjä, joka lähti näyttämään meille karsinapaikat. Talli oli kuin viimeisenpäälle laitettu, huippukilpatalli. Meidän kotona näytti paljon erilaisemmalta. Ei ollut edes hämähäkinseittiä missään ja käytävät olivat tip top siivottuja. Jännitti tuoda meidän ryhmärämä tällaiseen paikkaan... Meidän kolmen karsinat olivat aivan käytävän perässä, eikä viereisissä karsinoissa ollut ketään, onneksi! Lähdimme purkamaan hevosia autosta. Ensimmäisenä vuorossa oli Unikko, joka kulki karsinaan nätisti vähän hörähdellen. Seuraavana oli vuorossa Aslak, jonka ainoa liikkumismuoto tuntui olevan juoksu. Talliin tultiin monen ravivoltin kanssa ja lopulta tallin käytävä juostiin tyylikkäästi karsinaan. Viimeisenä tuli nuorin, joka tulikin sellaisella ryminällä ja energialla, että vähän jännitti. Huokaisimme syvään, kun kaikki hevoset olivat turvallisesti karsinassa. Vielä iltaruoka eteen ja saisimme itsekin hengähtää. Vietimme yön muutaman kilometrin päässä olevassa pienessä hotellissa.

Aamu ei ehtinyt kunnolla edes valjeta, kun me olimme jo täydessä tohinassa tallissa. Hevosia harjattiin, tavaroita aseteltiin ja ratoja käytiin läpi. Kaikki tuntui olevan hyvin balanssissa. Orit olivat rauhallisen oloisia, toista olisi ollut jos olisimme tullut vasta aamulla paikalle. Tilanne olisi voinut olla varsin kaoottinen, eli onneksi kuuntelin tallityttöjäni enkä vain omaa päätäni. Valmistelimme hevoset karsinaan valmiiksi. Ehdimme napata hieman aamupalaa kanttiinista, ennen kun ensimmäinen hevonen alkoi olemaan lämmittelyä vaille. Aslak oli ensimmäisenä ja minä olin luvannut ratsastaa tämän kanssa radan. Ori oli ollut aika virkeä ja eloisa viime viikot, joten katsotaan miten käy. Lämmittelyssä oli kahdeksan ratsukkoa samaan aikaan ja määrä oli mielestäni hyvä, ei ollut liian ahdasta ja esteelle pääsi hyvin. Kaksi hevosta oli odottamassa radalla vuoroaan ja pian mekin siellä jo seisoimme. Aika viiletti kuin siivillä, aina ei ehtinyt tajuta mitä kaikkea ympärillä tapahtui. Aslak oli virkeä ja se ei paikoillaan suostunut pysyä. Starttasimme ja vauhti oli varsin kova! Yritin pitää tahtia tasaisempana mutta kovasti ori painoi kuolaimelle, enkä saanut sopivaa tuntumaa koko radan aikana. Kaksi harmillista pudotusta, joista voin syyttää itseäni. Olisi pitänyt saada hevonen hallintaan, niin olisi jäänyt enemmän pelivaraa sarjoille. Vauhti oli liian luja ja muutamalle esteelle lähestyminen meni pipariksi.

Seuraavana oli vuorossa Unikko, jo vähän kokeneempi mutta varsin varsamainen pakkaus. Sinna ratsasti Unikolla upeasti nolla radan! Vauhtikin oli erinomainen ja sijoituksissa olemme kiinni. Viimeisenä vuorossa oli nuorimmaisin oripoika, Talviviima. Kokematon ja varsin vauhdikas pakkaus viiletti radan Reijan kanssa yllättävän hienosti! Loppusijoituksena Talviviima oli kahdeksas ja se oli todella hienosti ensikertalaiselta, jolta löytyi koko ajan käytöstavat, mitkä meinasi puuttua taas meidän vanhemmilta oreilta.

Varsin onnistunut reissu! Talviviima kahdeksas, Unikko kolmas ja minä olin keskikohdalla listassa. Ei ollut minun päiväni, mutta olin tyytyväinen hevosten suorituksiin. Kilpailupaikka oli aivan ihana ja upea, kateeksi käy! Hevoset jäähdyttelivät vielä ennen varusteiden riisumista, kunnes otettiin varusteet pois ja harjattiin huolellisesti ja tietenkin annettiin herkut. Seuraava etappi oli, että saisimme kaikki kolme vielä turvallisesti autoon. Unikko meni ensimmäisenä, yllättävän hyvin. Aslak seurasi mutta mietti hetken ennen rampille nousua. Talviviima ei taaskaan suostunut ilman liinoja ja herkkuja tulla rampille. Lopulta hevonen teki komean loikan rampille ja tuli juosten autoon. Kaikki koossa, ei muutakuin kotia kohti!










© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse