Hallan Peikko



♦ Virallinen nimiHallan Peikko
♦ Syntynyt20.07.2009
♦ Ikä21-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenhevonen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri158cm, tummanpunarautias
♦ PainotusYleispainotus
♦ KoulutustasoHe A / 100cm
♦ VH-tunnusVH12-018-0653
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ Ex-omistajaKoistila
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ SaavutuksetCh, KTK-II, ERJ-II


Peikolla ei ole kiire yhtään mihinkään. Verkkaisesti taluttajansa mukana kävelevä ori ei ole moksiskaan, vaikka tarhoissa muut hevoset riehuisivat, tai päiväheinät olisivat luvattoman myöhässä. Asiat eivät ehkä ole herran mieleen, mutta se näkyy ainoastaan hieman happamana yleisilmeenä. Peikko on hoksannut, ettei kiirehtimällä tai kiukuttelemalla saavuteta yhtään mitään. Tasaisen rauhallinen, verkkainen herrasmies ei kuitenkaan ole mikään eteenpäinpotkittava laiskamato, vaan omalla moottorilla liikkuva, nöyrä, työteliäs ja rehellinen ratsu, kunhan sitä ratsastaa siististi ja kohtelee reilusti.

Harjauksista, rapsutuksista, halailuista ja huomiosta ylipäätään nauttiva raudikko sopii loistavasti lastenkin hoidokiksi. Aina siivosti käyttäytyvä herrasmiesori ei ole moksiskaan, vaikka sen jouhet vääntäisi tie millaiselle lettiä esittävälle solmulle, tai ryntäitä harjaisi vähän kovemmalla harjalla kuin yleensä. Peikko ei uhittele, kuovi tai tee oikeastaan mitään, on vain ja möllöttää paikoillaan, joskus hörisee matalasti tutulle hoitajalle. Tämä Iso ja Hurja Ori on niinkin villi, että yleensä nuokkuu pää riipuksissa, alahuuli melkein lattiassa roikkuen, kun hoidettavana oleminen on niin mukavaa. Peikkoa voi harjailla yhtä hyvin karsinassa kuin käytävällä, tämä hevonen ei vahdi omaa tilaansa ollenkaan. Pesarin kaivo ei ole kamala, kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa toimitaan asiallisesti, hieroja on vallan ihana. Peikko on äärettömän mutkaton, hyväkäytöksinen hevonen, aivan sama klippasiko sitä konkari vai kääriikö pinteleitä arasteleva ensikertalainen. Silmäkulmien pyyhinnästä/silmätippojen laitosta raudikko ei välitä, mutta jos hevosen isoin vika on silmäluomien tiukka yhteen puristaminen, se annettakoon anteeksi.
Verkkaisin askelin kävelevä Peikko ei todennäköisesti sanoisi mitään, vaikka maneesin katon lumet tippuisivat suoraan sen takamukselle. Oria ei hetkauta yhtikäs mikään, se ei yritä päästä ihanien tuoreiden voikukkien kimppuun, uhittele muille oreille, lirkuttele tammoille.. Peikko vain kävelee, tappavan tasaista tahtia, minne ikinä sitä taluttaakaan.
Lastaus sujuu vaikka lähettämällä. Peikko ei arastele mitään koppia tai rekkaa, eikä kiukuttele, vaikka matka sujuisi töyssyistä, reikäistä hiekkatietä. Oli matkassa muita hevosia tai ei, Peikko on ihmeen rauhallinen ja stressivapaa – vaikka heinät loppuisivat puolivälissä matkaa.

Kahdessa lajissa melko kapasiteetikas (heA/100cm) Peikko suorittaa rautaisella varmuudella niin koulukiemurat kuin esteradat. Verkkaisesta herrasmiehestä löytyy hyvin käyvä moottori sekä sen tuomaa eteenpäinpyrkimystä yhdistettynä nöyrään, rehelliseen työmyyrään, joka taipuu niin talutusratsuksi, opetusmestariksi kuin vakavasti otettavaksi kilparatsuksi. Peikko toimii juuri niin pienillä avuilla kuin sitä jaksaa herkistää ja ratsastaa. Ori odottaa ratsastajaltaan reilua kohtelua, muttei ota heti nokkiinsa, jos polvi hetken puristaa tai ratsastaja jää kerran jälkeen hypyssä. Pitkällisempi ohjilla sahaaminen, kantapäällä nakuttaminen tai muu vastaava saa orin kuitenkin pysähtymään, eikä Peikko liiku, ennen kuin ratsastaja korjaa tyyliään.
Jos Peikkoa ei ratsasta, se on vähän etupainoinen, eikä tietenkään kanna itseään kunnolla hyvässä muodossa. Ori on kuitenkin hyvin helppo ratsastaa ryhdikkäämmäksi ja saada kantamaan itsensä. Liikkeet ovat kevyen oloiset ja näköiset, tahdikkaat ja askelpituus on hyvä, laukka pyörii hyvin. Peikko on aika tasaisen hyvä seiskan-kasin liikkuja, ei ihan rotunsa kermaa, mutta hyväliikkeinen kaveri yhtä kaikki. Kokoaminen on melko helppoa, muoto pysyy yllä, takaosaa saa alle kun vain pyytää. Parhaimmillaan ori on lisätyissä askellajeissa sekä vastalaukassa (se tasapaino ja liikkumisen helppous!), avo- ja sulkutaivutusten kanssa saa aina olla vähän tarkempana. Peikko ei koskaan kieltäydy työnteosta, vaan nauttii yhtä lailla kunnon koulutreenistä kuin kevyestä aloittelijoiden käynti-/ravihölkkäilystä.

Kapasiteetti loppuu metriin, eikä hyppytekniikkakaan ole virheetön. Peikko käyttää selkäänsä melko mukavasti ja nostaa etusensa hyvin, mutta ponnistus on välillä vähän voimaton ja ori tuntuu leijuvan esteen päällä luvattoman kauan. Takajalkojen tekniikka on toisena päivänä hyvä, seuraavana kelvollinen. Ponnistus lähtee kuitenkin yhdeksällä kerralla kymmenestä siitä mistä pitääkin, vaikkei ratsastaja auttaisi, minkä lisäksi Peikko ei kummastele, saati pelkää, mielikuvituksellisimpiakaan johteita tai estekoristuksia. Tasaisen varma suorittaja, joka kieltää, jos lähestyminen on luokattoman huono ja koettaa välttää koluutteluja. Mikäli ori ottaa puomin alas takasillaan, voi olla varma, ettei se toistu seuraavalla esteellä. Pitkillä linjoilla Peikko on parhaimmillaan, tiukat käännökset tai lyhyiden välien sarjat eivät ole raudikon ominta alaa (vaikka niistäkin selvitään; kokemus ja rutiini ovat tehneet paljon). Peikko ei ehkä ole se nopein tai ketterin kaveri, mutta se on rohkea, rehellinen hyppääjä, joka yleensä onnistuu loihtimaan itsensä esteen yli vaikka lähestyminen jäisikin vähän lyhyemmäksi. Ei kuitenkaan kannata liiaksi kikkailla teitä kovin lyhyiksi tai tiukoiksi, Peikko on enemmän laajojen kaarten hevonen, jonka laukasta saa sen verran pituutta irti, että se paikkaa vähän pidemmän tien nielemää aikaa.

Peikolla on hyvät kisahermot, joita ei hetkauta jännittävä ratsastaja tai se verkan ensikertalainen nuori hevonen, joka säpsyy ja säikkyy kaikkea. Peikko on kisapaikoilla täsmälleen samanlainen kuin kotona, vei sen sitten naapuritallin pikkukisoihin tai HIHS:n pikkuluokkiin suuren katsojamäärän tuijoteltavaksi. Stressinsietokyky huipussaan, etten sanoisi.
- luonteesta kiitos Lissu T. <3


i. Hallan Hermanni evm
sh, prt, 156cm
ii. Hallan Uhkea evm
sh, trt, 158cm
iii. Urho-Taival evm
iie. Hallan Viimatuulia evm
ie. Hallan Helinä evm
sh, m, 155cm
iei. Kuorvikas evm
iee. Keiju evm
e. Pirpaliina evm
sh, rn, 150cm
ei. Vesikello evm
sh, mrn, 154cm
eii. Veskun Takaravio evm
eie. Pirpaus evm
ee. Pesälinnun Tuire evm
sph, rn, 146cm
eei. Hurjapää Teuvo evm
eee. Pesälinnun Turva evm


Peikon isä Hallan Hermanni oli hyvän kokoinen suomenhevonen, Lohjalta. Sen massiivisen rakenteen vuoksi oriita on käytetty työhevossuuntaisessa jalostuksessa. Herman itse kävi muutamissa työhevoskilpailuissa ja mittelöi voimistaan, mutta omistajiensa kyllästyksen vuoksi siirtyi kouluhevosenvirkaan. Herman teki hienoa työtä kouluhevosena, mutta esteille se oli hieman turhan massiivinen. Kyllä se hypätä osasi ja viihtyikin esteradoilla, sijoituksia tuli kiitettävästi, mutta orin etujalat alkoivat pian oireilla ja syystäkin. Omistajat tajusivat siirtyä kouluratsastukseen ajoissa, ja ori keräsi voittoja He A tasolta. Hermannilla on lukuisia työhevoskilpailuissa käyviä ja pärjänneitä jälkeläisiä, mutta myös ratsuhevosia. Sirojen tammojen varsoista on tullut mukavan pyöreitä tapauksia, joita on palkittu näyttelyissä. Jälkeläisistä löytyy este- ja kouluhevosia, kuin myös muutama kenttäratsastuksessa pärjännyt. Hallan Herman lopetettiin 28 -vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

Isänisä Hallan Uhkea oli täysin työhevonen. Se oli voimakas ja massiivinen rakenteeltaan, sekä luonteeltaan säyseä. Oriin omistaja antoi käyttää oriaan melko vapaasti jalostukseen lähitilojen tammoille. Löytyy siltä ainakin kahdeksan jälkeläistä, joista useimmat ovat isänsä tavoin pysyneet maatilantöissä apuna. Hallan Uhkeasta ei kauheasti tiedetä enempää, koska se teki enimmäkseen töitä kotitilallaan, mutta se eli pitkän elämän ja löytyypä sen omistajilta pienoinen palkintokaappikin.

Isänemä Hallan Helinä oli siitostammana Hallan Hovissa. Tamma itse oli pelkässä harrastekäytössä ja kilpaili seuratasolla omistajansa tyttären kanssa. Tamma kisasi koulu- ja esteratsastuksessa, mutta sijoitukset tulivat lähinnä esteiltä tasolla 80-90 cm. Hallan Helinä oli todella hieno luonteeltaan ja rakenne oli myöskin kohdallaan. Tamma ei ollut ihan hirveän siro ja siksi se oli suosittu jalostustamma työhevossuunnalla. Hallan Helinällä on useita jälkeläisiä, melkein jokaiselta sen aikuisvuodelta on varsa, ja yhdeltä jopa kaksoset.


Emä Pirpaliina oli siro kisatamma, jota on nähty esteillä, koulussa ja kentässäkin. Pirpaliina on saavuttanut kymmeniä sijoituksia lajeistaan ja se oli hyvin suosittu näyttelykehissäkin. Pirpaliina omasi erinomaiset liikkeet ja hyppykapasiteetin, siksi sitä käytettiin paljon jalostukseen este- ja kouluhevossuunnalla. Pirpaliinalla on useita jälkeläisiä, joista monet ovat hyvin pärjänneitä. Pirpaliinalla on myöskin muutama sellainen jälkeläinen, jotka eivät ole perineet tamman hyviä ratsuhevosen lahjoja, mutta ovat kukkineet näyttelykehissä. Pirpaliina menehtyi ähkyleikkauksessa 23 -vuoden ikäisenä.

Emänisä Vesikello oli kehnosti pärjännyt ravihevonen. Veskuksi kutsuttu ori juoksi satunnaisia rahasijoja, mutta useimmiten se nähtiin joukon hännillä. Huonot hermot omaava ori otti usein laukalla muita kiinni, ja ori joutui melko nuorena pihahevoseksi. Nuoret tytöt ajelivat sillä metsäteillä ja saipa Vesku ratsukoulutuksenkin. Koskaan ei ori päässyt ratsuhevosena kisaamaan, mutta harrastehevosena se hyppäsi 80 senttisiä esteitä ja meni He B tasoista koulua. Vesku oli pääasiassa jalostuskäytössä, koska se omaa loistavan juoksijasuvun. Muutama jälkeläinen orilla onkin, mutta yksikään niistä ei ole juoksija, vaan hyvin esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessa pärjänneitä ratsuja.

Emänemä Pesälinnun Tuire oli herttainen kouluhevonen. Se käyttäytyi, kuin enkeli ja hyppäsi kuin jumala. Tamma kukoisti aina 110 senttisillä radoilla, ja sirosta rakenteestaan johtuen sille ei ollut ongelma päihittää puoliveriset. Pesälinnun Tuire oli melko matala säkäkorkeudeltaan, mutta se ei sitä haitannut. Sijoituksia esteiltä kertyi kymmeniä ja tamma sai useita kunniamainintoja estehevosena. Jalostukseen Tuire oli erittäin kysytty, mutta nirsot omistajat raskivat tamman varsoa vain kerran, ja silloinkin isäoriksi valittiin kehno juoksija Vesikello. Hieno jälkeläinenhän Tuiren varsasta kuitenkin tuli! Tuire lopetettiin vanhuuden heikentämänä, tämän ollessa 24 -vuotias. (c. rinsessa)


sh t. Koistilan Hallakka s. 03.02.2017 emä. Hunajaliinu om. Susiraja
sh o. Huvin Kotitonttu s. 09.12.2017 emä. Katinkontti om. Jaana K.
sh o. Huvin Mustasurma s. 14.12.2017 emä. Mustaherukka om. Sorel

KRJ:n kouluratsastuskilpailut
42 sijoitusta / 7 voittoa

30.01.2015: Erkinheimot - He A -- 1/30
02.02.2015: Erkinheimot - He A -- 2/30
17.09.2016: Escorant Trakehners - He B -- 1/40
18.09.2016: Escorant Trakehners - He B -- 5/40
25.09.2016: Härdelli - He A -- 2/50
13.10.2016: Escorant Trakehners - He B -- 5/40
18.10.2016: Escorant Trakehners - He B -- 3/40
19.10.2016: Escorant Trakehners - He B -- 4/40
13.02.2017: Kievarinkuja - He A -- 3/50
14.01.2017: Härdelli - He B -- 3/30
15.01.2017: Härdelli - He B -- 1/30
16.01.2017: Härdelli - He B -- 3/30
17.01.2017: Härdelli - He B -- 5/30
21.01.2017: Härdelli - He B -- 2/30
24.01.2017: Härdelli - He B -- 5/30
26.01.2017: Härdelli - He B -- 4/30
11.02.2017: Hengenvaara - He A -- 6/50
13.02.2017: Hengenvaara - He A -- 2/50
14.02.2017: Hengenvaara - He A -- 1/50
16.02.2017: Hengenvaara - He A -- 5/50
19.02.2017: Hengenvaara - He A -- 5/50
20.02.2017: Hengenvaara - He A -- 2/50
04.03.2017: Pirunkorpi - He A -- 4/30
05.03.2017: Hengenvaara - He A -- 5/30
08.03.2017: Hengenvaara - He A -- 3/30
12.03.2017: Hengenvaara - He A -- 3/30
12.03.2017: Hengenvaara - He A -- 1/30
12.03.2017: Mörkövaara - He A -- 2/30
13.03.2017: Teilikorpi - He A -- 5/50
13.03.2017: Hengenvaara - He A -- 2/30
14.03.2017: Mörkövaara - He A -- 5/30
14.03.2017: Fiktio - He A -- 1/40
15.03.2017: Teilikorpi - He A -- 7/50
16.03.2017: Hengenvaara - He A -- 5/30
17.03.2017: Teilikorpi - He A -- 3/50
17.03.2017: Mörkövaara - He A -- 2/30
17.03.2017: Hengenvaara - He A -- 3/30
18.03.2017: Fiktio - He A -- 3/40
20.03.2017: Fiktio - He A -- 5/40
27.03.2017: Hengenvaara - He A -- 1/30
28.03.2017: Hengenvaara - He A -- 2/30
30.03.2017: Pirunkorpi - He A -- 4/42



ERJ:n esteratsastuskilpailut
53 sijoitusta / 9 voittoa

13.03.2011: Viehättävä - 100cm -- 6/50
15.03.2011: Viehättävä - 100cm -- 3/50
11.07.2011: Riesen - 100cm -- 9/100
14.07.2011: Riesen - 100cm -- 1/100
13.09.2014: Pirunkorpi - 100cm -- 2/30
16.09.2014: Pirunkorpi - 100cm -- 2/30
17.09.2014: Pirunkorpi - 100cm -- 3/30
18.09.2014: Pirunkorpi - 100cm -- 4/30
20.09.2014: Pirunkorpi - 100cm -- 2/30
02.05.2015: Pimento - 100cm -- 6/40
04.05.2015: Pimento - 100cm -- 6/40
06.05.2015: Aittohaara - 100cm -- 3/100
06.05.2015: Pimento - 100cm -- 6/40
07.05.2015: Pimento - 100cm -- 6/40
28.06.2015: Rohkelikko - 100cm -- 4/36
02.07.2015: Rohkelikko - 100cm -- 2/37
06.07.2015: Rohkelikko - 100cm -- 5/36
06.07.2015: Rohkelikko - 100cm -- 3/37
07.07.2015: Rohkelikko - 100cm -- 5/37
10.07.2015: Rohkelikko - 100cm -- 3/37
11.04.2016: Heljävirta - 100cm -- 6/40
18.04.2016: Heljävirta - 100cm -- 2/40
21.04.2016: Heljävirta - 100cm -- 2/40
26.04.2016: Heljävirta - 100cm -- 3/40
27.04.2016: Heljävirta - 100cm -- 2/40
02.05.2016: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
04.05.2016: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
09.05.2016: Mörkövaara - 100cm -- 4/30
10.05.2016: Mörkövaara - 100cm -- 5/30
13.06.2016: Metsovaara - 100cm -- 1/40
16.06.2016: Metsovaara - 100cm -- 3/40
25.07.2016: Kuuralehto - 100cm -- 4/40
13.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 7/58
14.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 6/58
15.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 4/61
19.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 4/61
20.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 6/61
22.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 2/61
26.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 5/61
27.08.2016: Hanntrak Center - 100cm -- 1/58
11.11.2016: Ventos - 100cm -- 5/30
15.11.2016: Ventos - 100cm -- 4/30
21.11.2016: Rüütel Tall, 90cm, 3/24
24.11.2016: Oakhill - 100cm -- 2/30
27.11.2016: Oakhill - 100cm -- 1/30
11.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 5/30
12.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 1/30
13.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 3/30
13.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 4/30
14.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 4/30
15.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 1/30
19.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 5/30
20.12.2016: Ros Cirein - 100cm -- 1/30


♦ 19.08.2017: Lily's Trotters - irtoSERT -- pt. Lissu T.
♦ 15.09.2017: Varismäen tila - irtoSERT -- pt. Jannica
♦ 03.10.2017: Lily's Trotters - irtoSERT -- pt. Jannica
Champion- arvonimi myönnetty 12/2017

★ Suomenhevosten KTK 3/2016 - KTK-II -- 17+19+18+19=73p.
★ ERJ:n laatuarvostelu 12/2017 - ERJ-II -- 8+40+9+20+15=92p.

Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Lissu T.
Viime vierailustani Huvitukseen oli vierähtänyt tovi, joten olin luonnollisesti innoissani parkkeeratessani autoni tutulle pihalle. Löysin Sorelin tallituvasta kahvia keittämästä, ja istahdimme yksissä tuumin ryystämään kahvia ja mutustelemaan tuomiani pullia. Enhän minä ollut tullut vain juoruamaan kahvikupillisen äärelle, vaikka Sorelin kanssa jutustelu onkin aina yhtä mukavaa. Olin tullut moikkaamaan Ailamme isää, Koistilasta Huvitukseen muuttanutta Hallan Peikkoa. Ovelana naisena Sorel nakitti orin liikuttamisenkin minulle (”Vähentää mukavasti meidän työtämme!”).

Peikko torkkui tarhassaan kaikessa rauhassa. Lauhkean, puolinukuksissa olevan hevosen kiinniottaminen ei ollut temppu eikä mikään. Vetelehdittyämme tarhan puolelta vähän kuivemmalle maalle jäin rapsuttelemaan raudikkoa, joka nautti alahuuli koko ajan venyen. Hymähdin, ei ollut isä aivan samaa maata kuin tyttärensä.
Kiitos Peikon hitaanpuoleisen vauhdin, matka tarhoilta takaisin talliin tuntui pidemmältä kuin se olikaan. Tallissa käytin oria sen verran pesarilla, että pesin sen jalat, sitten Peikko sai jäädä käytävälle hoidettavaksi ja varustettavaksi. Tutussa tallissa tavarat löytyivät nopeasti, ja pääsin ripeästi työn touhuun.

Sorel oli antanut minulle vapaat kädet Peikon liikutuksen suhteen, mutta päätin kermaperseillä ja nauttia luksuksesta; lämmitetty maneesi ja koulutreeni.
Huomasin jo parin ensimmäisen käyntikierroksen aikana, ettei Peikko ollut enää se verkkaisesti talsiva varhaiseläkeläinen, jonka olin hakenut tarhasta. Ori kuunteli tarkasti, mitä siltä pyysin, käveli miellyttävän ripeästi, ei himmaillut tai koettanut laistaa töistä. Ensimmäisten ravipätkien aikana tämä vaikutelma vain vahvistui.

Ori oli mukavan pehmeä kädelle, alun lievä etupainoisuuskin katosi alkuverryttelyiden aikana. Takaosa työnsi hienosti, Peikko liikkui koko kropallaan, askel oli kevyt; olisin voinut kuvitella olevani vähän sporttisemman ratsun selässä. Askelpituutta oli helppo säädellä, ori asettui, taipui ja suoristui hyvin. Ratsastelin kaikessa rauhassa erilaisia kuvioita täyskaarroista puolivoltteihin, koko rata leikkaasta pohkeenväistöihin. Kokeilin kootut ja lisätyt askellajit (mikä laukka!!), ratsastin vastalaukkaa pääty-ympyrällä, tein kiemurauria. Peikko tuntui niin törkeän hyvältä, ori selkeästi nautti työstä, halusi miellyttää, halusi työskennellä. Ihan uskomattoman hyvä hevonen niin motivaation kuin ratsastettavuudenkin puolesta. Ihmekään, että Sorel virnuili minulle, kun tuli kyselemään ”Miten meni?” loppukäyntien aikana. Ihan helkkarin hyvin.


Esteratsastuskilpailuissa
Kiireinen aamu, kaikenlaista sählinkiä ja kiukkuinen tallinpitäjä. Lunta tuli taivaalta vaaka tasossa, eikä se helpottanut työtämme lainkaan. Olimme porukalla valmistautumassa Ventoksessa järjestettävään estekilpailuun. Onneksi kaikilla osallistuvilla hevosillamme oli omat hoitajat ja ratsastajat. Silti kuitenkin, tämä aamu tuntui todella tuskaiselta ja vaikealta.

Peikko roikotti päätänsä karsinan yli. Valvova silmä seurasi tekemisiämme herkeämättä. Kun olin saanut varusteet ja harjat vihdoin autoon, siirryin orin luokse. Peikko hamuili ahnaasti hihaani ja karsinaan päästyäni, se hyökkäsi taskuni kimppuun. Taas yksi tallitakki tuhottu! Täytyy alkaa lottoamaan, kun rahat menevät nykyään tallivaatteisiin. Talutin Peikon käytävälle ja nappasin harjan käteeni. Onneksi käytävän hälinä oli tarpeeksi mielekästä seurattavaa, että sain hyvin ja nopeasti harjattua ja laitettua kuljetus-suojat jalkoihin. Peikko oli tottunut matkustaja, joten autoon meneminen ei ollut ongelma.

Automatka kesti muutaman tunnin. Tuskainen ilmapiiri muuttui hiljalleen iloiseksi ja odottavaiseksi. Muutama tallityttö pääsi tänään starttaamaan ensimmäistä kertaa metrin luokissa! Saavuimme paikalle hyvissäajoin. Minä lähdin hevosten papereiden kanssa suunnistamaan toimistoon, kun muut alkoivat purkaa hevosia autosta. Palattuani, kaikki hevoset olivat saatu autosta pois ja laitettua omalle hoitorenkaalle seisomaan. Peikko oli joukon ainoa oriedustaja, siksi se sai oman privaatti paikan auton etuosan kohdalta. Peikko hörähteli ja liikehti levottomasti. Vaikkei se ihmeemmin stressaa kilpailupaikoista, vilkas liikenne ja hälinä saa sen valppaaksi. Tammoille on aina kiva huudella vierestä ja joillekin oreille pörhennellä takaisin. Yllättävän helppo tämä kuitenkin on, mitä tallin muutamat muut orit ovat näissä olosuhteissa.

Aika kului hurjaa vauhtia ja pian täytyi jo päästä veryttelyalueelle. Peikko oli virkeä ja eloisa. Aiheutti harmaita hiuksia, kun hevonen steppasi paikoillaan ja pyöri puolelta toiselle satuloidessa. Lopulta, kun pääsi ratsaille, sain huokaista. Veryttelyalue oli onneksi iso, eikä ratsukoita ollut paljon. Alueella pidettiin tarkkaa kirjaa, ettei veryttelyssä ollut liikaa hevosia ja se oli todella hyvä asia. Kokemusta löytyy paikoista, missä ahtaus on aiheuttanut ongelmia ja vaaratilanteita. Peikko asteli korvat pystyssä töröttäen veryttelyalueelle ja pitihän sitä muille hevosille ilmoittaa olemassaolostaan hirnahtaen muutaman kerran. Aloitin perus harjoitteilla, halusin saada hevosen hyvin avuille, ennen yhdenkään esteen ylittämistä. Vähän väliä ratsuni meinasi livistää alta, mutta tilaa oli väännellä vaikka minkälaisia kiemuroita, joten sain Peikon hyvin kuulolle. Ensimmäinen hyppy meni turhan vauhdikkaasti. Pohkeet kiinni ja tarkempi lähestyminen. Seuraava sujui paremmin. Peikolla oli hyvä liike ja esteiden ylitys sujui kuin vettä vain. Estekorkeus muutettiin metriin ja lähdin heti kokeilemaan, miltä tuntuu. Peikko painoi kevyesti ohjille, mutta oli hyvin hallinnassa. Hyppyintoa riitti ja kohtalaisen hyvin hevonen jaksoi keskittyä tekemiseen, vaikka muut hevoset kiinnostivat. Oli meidän aika siirtyä kilparadalle odottamaan vuoroa.

Seurasin radan suorittavia ratsukoita tarkasti ja painoin estejärjestystä mieleeni. Ravailin ja kävelin rennosti radalla odottaessani. Peikko kiljahteli muutamia kertoja ja kun meidän vuoro alkoi olemaan lähellä, tein viimeiset harjoitteet, että ori varmasti olisi kuulolla. Ajatuksena oli suorittaa rata nopeasti mutta huolellisesti. Tämän hetken kärkihevoset ovat tehneet huikeita aikoja, joten paremmaksi on pistettävä vaikka suuri riski on olemassa. Kehotin ratsuni laukkaan ja sitten mentiin! Peikko nautti vauhdin hurmasta ja minä yritin parhaani mukaan auttaa ratsuani ennakoinnissa. Peikolla oli todella hyvä meno ja esteet ylitettiin todella mallikkaasti, kovasta vauhdista huolimatta. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaikka rata oli kohtalaisen pitkä ja esteiden välimatkat olivat välillä pitkät. Annoin vain mennä. Vesiesteellä Peikko esitteli yleisölle huimaa loikkaansa. Trippelille tulo meinasi jäädä turhan pieneksi ja ahtaaksi, mutta Peikko selvitti tilanteen. Saimme nollaradan ja hyvän ajan! Sijoituksemme radan jälkeen oli toinen!

Fiilis oli aika huikea, mutta ei sitä ehtinyt jäädä kummemmin fiilistelemään, koska seuraava meidän hevosista oli starttivuorossa pian. Jäähdyttelin Peikkoa ennen varusteiden riisumista. Kummasti hevonenkin oli jo rauhoittunut ja nyt se jopa seisoi rauhallisesti aloillaan, kun riisuin varusteita. Edes vierestä kulkeneet tammat eivät enään jaksanut kiinnostaa niin paljoa. Annoin Peikolle vettä ja porkkanaa. Heinää vähän eteen ja äkkiä seuraan muiden tyttöjeni suorituksia. Osallistujia oli kolmisenkymmentä. Viimeinen ratsukko oli radalla, mutta ikävästi hänet jouduttiiin hylkäämään tottelemattomuudesta, liian monta kieltäytymistä. Sinna oli varustanut Peikon valmiiksi, koska odotettavissa oli, että joudumme vielä radalla käydä, koska viisi sijoittunutta palkittiin. Lopullinen sijoituksemme oli neljäs! Hienosti Peikko toimi tänään ja kaikki sujui nappiin. Ei ollut mitään moitittavaa, päinvastoin. Vaikea aamu muuttui iltapäivästä iloksi ja onnen tuntemuksiin. Huvituksen yksi suomenhevostammoista sijoittui toiseksi, eli meillä todellakin oli juhlan päivä! Palkintojen jaossa Peikko oli saanut kerättyä varikolla itseensä sen verran virtaa, että jaksoi taas muille hevosille höristellä. Ori steppasi ruusukkeiden jaossa, yritin saada sen pysymään paikalla mutta ei ne jalat meinannut suostua asettua aloilleen. Iloisin mielin lähdimme takaisin kotiin, hyvien sijoitusten ja ruusukkeiden kanssa!


Päiväkirjamerkintä - kirjoittanun Sorel
Koistila oli pienentämässä toimintaansa ja minähän olin heti kärppänä paikalla apajilla. Tiesin, että sieltä löytyisi aivan super hienoja hevosia, jotka varmasti sopivat tänne. Olin kyllä luvannut tallitytöille, että tänä vuonna ei enään yhtään uutta hevosta, mutta pakkohan se on! Tutustuin rauhassa myytäviin, puntaroin tulevaisuuden suunnitelmia ja jalostuskuvioita, kunnes tein tarjouksen. Ei mennyt kauaa, kuin lähes kaikki toivomani hevoset saivat luvan lähteä Huvitukseen! Voi tätä ilon ja onnen päivää, vaikka on harmi, että hyvä kasvattaja vähentää hevosiaan. Sovimme hevosten tuomisen viikonlopulle, joten valmistelut oli aloitettava välittömästi!

Viikko hurahti kuin lintu tuulessa, melkein tuli kiire tehdä kaikki asiat valmiiksi. Kuusi hienoa suomenhevosta oli tänään tulossa ja karsinat olivat valmiita, vain vedet puuttuivat muutamasta karsinasta. Pihalta kuului koiran haukuntaa ja auton ääniä, vihdoin ne tulivat! Lähdimme porukalla pihalle hevosautoa vastaan ja vinkkaamaan ajaa tallin etuovelle. Hevosautoa kuljetti itse Koistilan omistaja, minun vanha tuttuni. Päivittelimme kuulumisia tovin, ennen kuin aloitimme urakan. Autosta ei kuulunut mitään ääniä, kaikki olivat aivan hiljaa. Avasimme takaoven ja edessä seisoi punarautias ori, joka yritti kurkkia väliseinän etuaukosta ulos. Puhuin hiljaa ja annoin orin haistaa kämmentäni. Hiljalleen auton asukkaat alkoivat vaikuttaa eläväisemmiltä. Orit oli sijoitettu ensimmäisiksi, joten aloitimme siitä. Oritalliin täytyi kävellä pihan poikki, matkalla oli tarhoja, joissa asusti muita orejamme. Tämä tulee olemaan varsinainen testi, heti kättelyssä.

Avasimme ensimmäisen väliseinän ja siirrtyi punarautiaan orien viereen irroittamaan riimun-narua. Heinä oli ainakin maistunut, kun heinäverkko oli melkein tyhjä. Irti oli ja nyt varovasti rappia alas. Ori asteli rauhallisesti autosta alas ja pysähtyi pää korkealla maisemia tähystellen. Läheisen tarhan vanhempi ori Viljami hirnahti uudelle tulokkaalle. Se ei paljon korvaansa liikauttanut vaan lähti kävelemään rauhallisesti kohti tallia. Sinna oli valmis ottamaan seuraavan orin autosta pois. Orit olivat varsin hyväkäytöksisiä ja rauhallisia! Se jopa ihmetytti minua. Tallin vanhemmat orit omissa tarhoissaan riehui ja kiljahteli tulokkaille, mutta tulokkaat vaan katselivat ja osa murahti vähän jotain takaisin.

Oli tammojen vuoro astua ulos uuteen kotiin. Autossa meitä odotti kolme neitokaista, joista joku kaaputti jalallaan hermostuneesti lattiaa. Ensimmäisenä oli kimon värinen, erittäin herttaisen näköinen neiti vuorossa. Avasin väliseinän ja buf! Hevonen lähti sellaisella ryminällä autosta ettei minulla jäänyt mitään mahdollisuutta ehtiä reagoimaan tilanteeseen. Minä makasin rähmälläni kuljetusauton lattialla ja katselin, kun Sinna juoksi kimon perässä pihalla. Sopivasti tamma kurvasi oritalliin, jonka ovet olivat auki. Meteli oli varsin kova, kun tamma pääsi sinne aiheuttamaan hämmennystä. Sinna talutti kimoa takaisin, joka askelsi levottomasti Sinnan vierellä. Minun ei käynyt kuinkaan, joten otin seuraavaa asiakasta autosta ulos. Loput kaksi olivat myös varsin hermostuneen tuntuisia mutta saimme kaikki turvallisesti omiin karsinoihin.

Iltatallissa oli pitkästä aikaa kamalan kova meteli. Jokapuolella kuului jotain kopinaa tai pauketta. Oliko uudet tammat aiheuttanut näin paljon hämmennystä muissa hevosissa vai mistä tämä voi johtua. Oritallissa oli kyllä rauhallista, mitä nyt perus mörinät ja örinät kuului. Ruokinta sujui hyvin, eikä kommelluksia enään sattunut. Tallikissa Misti meinasi, ettei halua lähteä loimien päältä makoilemasta, mihin se oli tehnyt itselleen lämpöisen paikan. Oli hiljaista, kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin. Seisoin yksin hämärässä tallissa ja kuuntelin hevosten tyytyväistä heinän rouskuttamista. Ajatukset virtasitvat vuolaasti mielessäni, olinko minä aivan hullu, tällainen hevosmäärä ja jumalaton työtaakka. Meillä oli niin hyvä tiimi täällä, että usko on kova, että kyllä me pärjäämme!


   



© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse