Huvin Justus



♦ Virallinen nimiHuvin Justus
♦ Syntynyt27.08.2012
♦ Ikä16-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenhevonen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri152cm, rautias
♦ PainotusKoulupainotus
♦ KoulutustasoHelppo A
♦ VH-tunnusVH13-018-0099
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ KasvattajaSorel / Huvitus
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ SaavutuksetSLA-II, SV-II


Muistoissa 27.08.2012 - 28.03.2018


Puiden lehdet ovat jo uhkaavasti kellastuneet, tieto siitä että talvi on ahkerasti tulossa, harmittaa. Mieli piristyy, kun pienen kumpareen takaa ilmestyy pienehkö hahmo. Sen kullertavat jouhet loistavat punertavaa taivasta vasten. Nuori varsa ravaa tyyneenä luokseni ja koskettaa hellästi pehmeällä turvallaan kämmentäni. Kaikki murheet ja huolet ovat kadonneet. Se lämpö, mitä yksi varsa pystyy antamaan sisimpään, on jotain aivan käsittämätöntä. Vaikean alkutaipaleen jälkeen tämä upea nuorukainen on elämän voimissaan, valmiina kohtaamaan kaikki haasteet ja esteet. Pieni ori hörisee hiljaa, kääntyy, lähtee kohti turvallista emäänsä. Voi kuin elämä olisi niin huoletonta ja helppoa, kuin tuolla varsalla, vielä hetken...

Se viaton ja hellä varsa muuttui kuitenkin hyvin pian pahaiseksi teinipojaksi, jonka kanssa sai välillä tosissaan ottaa mittaa. Justus ei ollut tallin helpoiten koulutettavissa olevia nuoria, eikä moni tallin työntekijöistä edes uskaltanut käsitellä sitä. Vain minä, isäntä ja yksi työntekijä uskaltautui astua Justuksen kavioille, ja pistää herra ojennukseen. Siinä kohtaa, kun Justusta aloitettiin erottaa emästään, siitä muuttui pieni hirviö joka ei helposti antanut periksi. Oli kyseessä taluttaminen tarhaan, kavioiden nostaminen tai loimitus, sen oli vain pakko lyödä hanttiin. Tämä piina helpottui, kun Justus oli 3-vuotias. En tiedä, tippuiko meteoriitti jossain kohtaa orin päälle vai mitä ihmettä tapahtui, mutta hevosesta tuli yhteistyökykyinen yksilö. Se oli jotain aivan uutta, jotain mitä en voinut koskaan odottaa tapahtuvan. Tapahtu mitä tahansa, tämä rauhallinen ja oppimishaluinen Justus oli erittäin hyvä vaihtoehto vanhaan verrattuna! Ratsukoulutus sujui erinomaisesti! Justus oppi yllättävän nopeasti ja teki pyydetyt asiat kunnialla loppuun. Toivonkipinä osaavasta kouluratojen hurjimuksesta, voisi ehkä vihdoin ollakin totta!

Justus osoittautui taitavaksi kouluratsuksi, vaikkakin helppo ratsastettava siitä ei koskaan tullut. Se osaa vaatia ratsastajaltaan tarkat avut ja ohjeet, jotta pyydetyt asiat hoidettaisiin puhtaasti. Aloittelijoiden on turha orin selkään kiivetä. Etenkin painoavuilla oria pystyy kontrolloimaan helpoiten. Ratsastajan tulee olla tarkka tekemisistään, sillä jos ote ja keskittyminen lipsuu hiukankin, Justus suoristaa itsensä varmasti eikä kulje enää pyydetysti. Jos vain mahdollista, ori menee sieltä mistä aita on matalin. Kilpailuissa Justuksella ei ratsasta kukaan muu, kuin itse omistaja, joka tietää parhaiten miten toimia orin kanssa. Vaikka Justus on täysin koulupainotteinen, hypitään sillä myös esteitä kotikentällä. Onpa tullu todettua, että taitavaa esteratsua tästä ei saa kovin helpolla. Hyppytekniikka on hieman laiska ja jos ratsastaja uneksii vähänkään satulassa, osaa ori tehdä upean pysähdyksen kovemmastakin vauhdista esteen eteen. Siinä voi olla ratsastajalla iso homma pysyä satulassa. Maastossa Justus on tarkkaavainen ja valpas. Yllättävät räsähdykset saattavat säikäyttää hevosta välillä, mutta tilanteesta selvitään aina vain säpsähdyksellä. Pidemmillä laukkapätkillä ori saattaa kiihtyä ja olla sitä mieltä, että revittelyä jatketaan paljon pidemmälle, mitä ratsastaja välttämättä oli ajatellut laukkaa nostaessa.

Hoitaessa Justus on yllättävän rauhallinen, vaikkakin valpas ja ympäristöään tarkkaileva. Tammoille se saattaa höristellä ja heitellä päätään, mutta muuten niiden läheisyydessä, ainakin vielä, herra on osannut käyttäytyä. Muita oreja Justus ei siedä yhtään, muutakuin ratsastaja selässään. Ihan kuin tämä hevonen tietäisi sen, että kun varusteet on päällä ja ratsastaja kiivennyt satulaa, on töiden aika ja niihin keskitytään. Justus tarhailee omassa rauhassa, kauempana muista hevosista. Huvituksen pihoilla törmää väkisinkin pieniin shetlanninponeihin, mutta niihin Justus ei noteeraa mitenkään. Enemmänkin ihmettelee mikä tuo ylisyötetty lyhytjalkainen hevonen on. Oria pystyy hoitaa myös tämän omassa karsinassa. Se ei turhaan pyöri ja aiheuta hoitajalleen murjottuja varpaita ja päänvaivaa.

Aina tämä ori ei ole ollut helppo, mutta ne hoitajat jotka oria aikoinaan pelkäsi, on hiljalleen alkaneet luottamaan oriin. Sen symppis katse vangitsee useat vierailijat ja hiljalleen koko henkilökunnan. Yleisesti tämä upea koulutaituri on arvokas ja yksi rakastetuimmista kasvateistamme! Uskon suuresti, että Justuksesta tulee vielä jotain suurta. Koko kokonaisuus on jotain käsittämätöntä, jota ei pysty uskomaan ja ymmärtämään vasta kuin on orin kanssa henkilökohtaisesti työskennellyt ja oppinut tuntemaan.

i. Huvin Jaajo
sph, prt, 145cm
KRJ-I, SLA-II, YLA2
ii. Viehättävän Enneuni
sph, vkk, 143cm
KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA3
iii. Unisieppari
Ch, KTK-III, SLA-II
iie. Porvaripimu
VIR MVA Ch, KTK-II
ie. Viehättävän Paloma
sph, prt, 141cm
KTK-III, KRJ-I, SLA-II
iei. Puukkojunkkari
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2
iee. Lakean Kastelma
KTK-II
e. Huvin Verna
sh, m, 150cm
KRJ-I, SLA-I
ei. Samuel Luned
sh, trt, 158cm
KRJ-II, SLA-II, YLA3
eii. Kaamos
eie. Hipsutus
ee. Metsäkartanon Vioola
sh, trt, 160cm
KTK-III, KRJ-II, SLA-II
eei. Vikkori
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2
eee. Mesimarja
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA2


sh t. Tuulenpesän Taivaanlaulu s. 03.11.2016 emä. Vaniman Taivaanvalkea om. Tuulia T. KV-I

KRJ:n kouluratsastuskilpailut
40 sijoitusta / 4 voittoa

29.03.2013: Diega Ponies - He A -- 4/40
29.03.2013: Diega Ponies - He A -- 4/40
30.03.2013: Diega Ponies - He A -- 1/40
04.04.2013: Diega Ponies - He A -- 3/40
05.04.2013: Diega Ponies - He A -- 3/40
06.04.2013: Diega Ponies - He A -- 4/40
09.04.2013: Diega Ponies - He A -- 6/40
13.04.2013: Diega Ponies - He A -- 3/40
14.04.2013: Diega Ponies - He A -- 5/40
11.05.2013: Rhonwen - He A -- 2/40
12.05.2013: Huvitus - He A -- 4/40
12.05.2013: Huvitus - He A -- 2/40
12.05.2013: Rhonwen - He A -- 4/40
13.05.2013: Rhonwen - He A -- 3/40
15.05.2013: Huvitus - He A -- 2/40
18.05.2013: Huvitus - He A -- 5/40
22.05.2013: Huvitus - He A -- 6/40
22.05.2013: Rhonwen - He A -- 5/40
24.05.2013: Huvitus - He A -- 6/40
24.05.2013: Rhonwen - He A -- 1/40
25.05.2013: Huvitus - He A -- 6/40
25.05.2013: Rhonwen - He A -- 4/40
28.05.2013: Rhonwen - He A -- 4/40
29.05.2013: Rhonwen - He A -- 1/40
30.05.2013: Rhonwen - He A -- 2/40
11.08.2013: Muiston Sh - He A -- 3/22
01.09.2013: Huvitus - He A -- 6/40
07.09.2013: Huvitus - He A -- 6/40
08.09.2013: Huvitus - He A -- 4/40
10.09.2013: Huvitus - He A -- 4/40
23.08.2013: Minnantila - He A -- 7/50
11.09.2013: Huvitus - He A -- 3/40
08.10.2013: Diega Ponies - He A -- 4/40
12.10.2013: Diega Ponies - He A -- 6/40
13.10.2013: Diega Ponies - He A -- 6/40
16.10.2013: Diega Ponies - He A -- 5/40
16.10.2013: Diega Ponies - He A -- 3/40
23.10.2013: Diega Ponies - He A -- 2/40
24.10.2013: Diega Ponies - He A -- 1/40
24.10.2013: Diega Ponies - He A -- 6/40

♦ 15.09.2013: VSR:n Suomen(pien)hevosten rotunäyttely - III-palkinto
★ VSR:n sh-varsojen arviointi 3/2013 - SV-II -- 7+10+15+7+7+18=64p.
★ Sh laatuarvostelu 8/2016 - SLA-II -- 14(3-4-3-4)+18+25+20+12=89p.

Kouluvalmennus Hukkapurossa (kirjoittanut Otterley)
Tämän ryhmän kanssa paneuduimme pääasiassa ratsastajan istuntaan ja toimintaan hevosen selässä, sillä ratsukoista kaksi oli vielä tutustumisvaiheessa ja kolmas oli toivonut juuri erityistä huomiota ratsastajan istuntaan. Niinpä harjoitteet olivatkin valmennuksessa varsin yksinkertaisia: siirtymisiä eri askellajien välillä ja avo- ja sulkutaivutusta kulmien avulla. Pääpainona oli erityisesti tasapainoinen istunta ja eleettömät avut. Vaikka tässä valmennuksessa ratsastaja olikin pääosassa, ei ratsuja myöskään päästetty helpolla, vaan läpi valmennuksen tärkeää oli keskittyä siihen, että hevonen on hyvin avuilla ja kulkee hyvässä tahdissa.

Sorelin ratsastuksesta oli helppo päätellä, että tämä taisi ratsastaa paljon itsekseen, sillä istunnassa oli muutamia selkeitä kohtia, jotka vaativat korjausta. Katse ylös hevosen korvista, kädet rennosti kannettuina ja jalkoja taaksepäin niin hyvä tulee! Justus näytti hyvältä koko valmennuksen ja ori sai huomattavasti lisää ryhtiä aktiivisella puolipidätteiden käytöllä.


26.03-30.03.2014: Leikkimielinen sotaharjoitus suomenhevosille - järjestäjänä Team Häiriköt

Kyllähän minä nyt Justuksen kanssa lähden sotimaan ja puolustamaan rakasta Suomea! Tallitytöillä oli naurussa pitelemistä, kun he kuulivat hullun ideani. En ollut aikaisemmin ollut tälläisessä leikkimielisessä tapahtumassa, joten nyt on hyvä aika kokea se. Hevoskaveria sotaleikkeihin ei ollut vaikea valita - Justus on olemukseltaan ja ulkonäöltäänkin rotevan ja vahvan sotahevosen näköinen. Häiriköt järjestävät 26.3-30.3.2014 leikkihenkisen sotaharjoituksen. Tavarat kasaan ja hevonen traileriin, nyt se on menoa!

Ke 26.03.2014
Saavuimme tilalle aamulla silmiä hieroen. Olimme kotoa lähteneet jo ennen kukonlaulua ja olo oli sen mukainen. Aamulla hevoset olivat ihmetelleet, kun olin kolistellut ja ravannut pitkin tallikäytäviä normaalia aikaisemmin. Justus oli erityisen ihmeissään, eikä se aluksi halunnut tulla edes karsinastaan pois. Kaikesta selvisimme ja nyt vihdoin olimme perillä! Pihassa oli jo muutamia ihmisiä ja yhtä hevosta talutettiin kohti tallia. Tervehdin kaksikkoa, jotka vastasivat koko tilaisuudesta. Saimme alustavasti hyvin tietoa, mitä tulee tapahtumaan, kunnes saimme tarkempia ohjeita hevosten majoittamiseen. Otin Justuksen autosta pihalle ja ori hirnahti aivan törkeän pitkän hirnahduksen - tuntui että se kesti reilusti yli minuutin. Muut katsoivat hevostani hymyillen ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Justukselle oli varattu perimmäisin karsina, jotta kaunit neitoset saisivat olla tältä komistukselta rauhassa. Säikähdin, kun taakseni oli ilmestynyt mieshenkilö. Innoissani olin tutkinut hevoseni harjapakkia ja noustessani ylös, joku olikin aivan vieressä. Mies oli toinen järjestäjistä, Mika. Hän tuli ilmoittamaan minulle, että kuulun hänen valkoiseen tiimiin. Lisäksi vartin kuluttua sisällä alkaa tutustuminen. Sisällä kaikki vaikuttivat todella iloisilta ja pirteiltä. Itseasiassa minunkin väsymys oli kummallisesti häipynyt. Teimme pieniä leikkejä, jotta tuntisimme toisemme paremmin ja ilma keventyisi entisestään. Kaikki olivat todella mukavia ja ystävällisiä! Lopuksi meille kerrottiin hieman sotataktiikkaa, joita Mika ja toinen vetäjä Mirsa olivat suunnitelleet. Päivä kului nopeasti nauttien herkullisen päivällisen, hevosia hoitaessa ja illalla saunoen. Keskustelua riitti ja tämä koko porukka oli todella loistava!

To 27.03.2014
Kello pirahti jo puoli kuudelta ja oli aika lähteä talliin valmistautumaan. Olisin mielelläni jatkanut nukkumista, koska harvoin sitä pääsee vintille patjoille nukkumaan. Minulla on todella vilkas mielikuvitus, joten uni tuli vasta reilusti puolenyön jälkeen. Justus hörähti kun saavuin karsinan ovelle. Virkeältä vaikuttava Justus ahmi ruokansa perinteiseen tapaansa. Muita saapui hiljalleen talliin ja puheen sorina kantautui käytävillä. Ori rouskutti heiniään kun minä jo laittelin varusteita niskaan. Kokoonnuimme tallin pihassa, jossa meille kerrottiin ohjeita matkasta ja hieman tulevastakin. Ryhmämme jakautuivat ja lähdimme kohti omaa tukikohtaamme. Matka perille kestäisi noin kolme tuntia, onneksi kaksi taukoa helpottaa matkaa. Justus kehotettiin jonossa toiseksi, johtajan taaksen. Sain hyvän tilaisuuden keskustella Mikan kanssa tämän harjoituksen ideasta ja toteutuksesta. Justus oli todella rauhallinen ja tyyni. Yleensä ori yrittää keksiä jotain kepposia, mutta ei tänään.

Perille saavuttuamme purettiin tavarat ja laitetaan leiri kuntoon. Nyt vasta todella tajusin, että elän monta päivää ilman puhelinta! Sitä rakasta kapistusta, joka pirisee päivässä kymmeniä kertoja ja joka ei koskaan jätä minua rauhaan. Varsinkaan nyt, kun älypuhelimiin tulee kaikki mahdolliset ilmoitukset äänellä. Toivottavasti muut ovat parempia pystyttämään telttaa... En ole koskaan sitä tehnyt, enkä haluaisi joutua naurun kohteeksi. Onneksi selvisin siitä hommasta! Olin paljon innokkaammin mukana nuotion sytyttämisessä. Se oli jo hommaa, jonka minäkin osaan, tai ainakin niin luulen. Söimme pienen aterian ja keskustelimme tulevista tapahtumista. Yö jännitti monia. Pelko siitä, että aamulla herää eikä omaa hevosta näy missään. Hevosille oli viritetty pienet tarhaukset. Hyökkäys- ja puolustussuunnitelmien teossa saimme Justuksen kanssa kunnian kuulua etulinjaan. Ronski ori vaikutti niin täydelliseltä valinnalta siihen. En uskaltanut kysyä, saako olla erimieltä? Itse olisin mielusti ollut puolustajana, koska tämä koko homma jännittää minua jo valmiiksi niin pirusti, että uskon hiljalleen jo hevoseni reakoida tähän fiilikseen. Tarkoitus oli kulkea linjassa täysin keskellä ja tarvittaessa yrittää harhauttaa vastustajia. Edetessä tulee kuitenkin olla todella tarkkana ja varovainen. Kun suunnitelma oli selvä, sovimme vahtimisvuorot. Kuuluin seuraavan illan tiimiin. Tarkoituksena on pitää ulkonuotio kunnossa, jota ei saa missään tilanteessa päästää sammumaan. Hevosia pitää tarkkailla ja muuta joukkuetta tulee varoittaa mahdollisesta uhasta. Päivä kului todella nopeasti ja touhua riitti, että saimme leiripaikan kunnolla pystytettyä ja hevoset aseteltua turvallisesti yöunille. Takapuoli oli hieman puutunut ja käsiä särki. Möyrin omaan makuupussiin telttaan ja toivoin saavani edes tunnin nukuttua. Yö jännitti todella paljon, koska en ole teltassa nukkunut koskaan ennen. Hetken sitä jo mietti, miten suostuin lähtemään tälläiseen mukaan... Ihme kyllä, kauan ei kestänyt kun vintti pimeni.

Pe 28.03.2014
Aamulla heräsin selkä kipeänä mutta erinomaisesti nukkuneena. Aurinko oli alkanut jo nousemaan ja osa ryhmäläisistä oli siirtynyt nuotiolle keskustelemaan. Hieroin tomut silmiltä ja liityin seuraan. Hevoset olivat kaikki pysyneet omilla tonteillaan ja valtakunnassa kaikki oli hyvin. Viimeisetkin heräsivät ja oli aika tarkistella päivän suunnitelmaa. Osa poruksta lähtisi jalkaisin kohti vihollisleiriä. Koska olin eilen saanut vain oleskella, kuuluin tämän päivän partiovuoroon. Jäin nuoremman naisen kanssa pitämään leiriä yllä, kun muut lähtivät patikoimaan. Tarkistimme sillä välillä kaikki hevoset ja lisäsimme nuotioon puita. Oli todella hiljaista. Vain hevosten heinien rouskutus kuului lintujen viserryksen ylitse. Iltapäivällä porukka palasi leirille ja kertoi tapahtumista. Viholliset vaikuttavat ainakin vielä rauhallisilta eikä vartiointia ollut suunniteltu. Nyt olisi hyvä hetki lähteä hyökkäykseen, mutta Mika totesi, ettei ole vielä sen aika. Meidät jaettiin vielä nuotovahdin lisäksi pareiksi, jotka vartioisivat leiriämme kierrellen lähimaastossa satunnaisin väliajoin tunkeilijoiden varalta. Olin päässyt liian helpolla tähän asti, joten olin vapaaehtoinen illan vuoroon. Yksi porukkamme tammoista oli koko iltapäivän vaikuttanut todella levottomalta. Justuskin oli käyttänyt tilaisuutensa hyväksi ja hörähdellyt neidolle pehmeästi. Myös tätä tammaa joutuisi seuraamaan tarkemmin. Ilta vaihtui jo yönpuolelle, kun lähdin parini kanssa taskulamppujen valolla seikkailemaan maastoon. Kylmiä väreitä tuli jatkuvasti ja minua jännitti ihan hirvittävästi. Jalkojenalla räksähtelevät oksat saivat kerta toisensa jälkeen sydämeni pomppimaan tuskallisesti. Mitään ei näkynyt. Valokiilani osui kauemmaksi pellolle ja siinä hetkessä en tajunnut enään mitä tehdä. Valokiilaan osui neljä silmäparia pellolla ja minä ratkasin tilanteen paniikissa kiljuen ja juosten kohti leiriä minkä jaloistani pääsin. Ne onnelliset ja väsyneet patikoijat, jotka nyt nukkuivat omissa pehmoisissa makuupusseissaan, saivat karun herätyksen. Hevosetkin säikkyivät minua, kun tulin nuotiolle henkeä haukkoen. Mika ryntäsi teltasta ulos ja tuli luokseni. Hän tivasi ensimmäisenä olinko nähnyt petoeläimiä, jotka olisivat meille vaaraksi. Vartin yritin saada sanoja suustani, kunnes pystyin vastaamaan, mitä pellolla näin. Tietenkään en tiedä mitä siellä oli, mutta kahden elukan silmäparit minua siellä tuijotti. Mika taputti selkääni ja lähti takaisin teltalleen. Muut porukasta oli herännyt meteliini ja kurkkivat nyt uteliaina teltan ovensuulta. Painoin pääni polvelleni ja katselin nuotion liekkejä, sinne oli juuri lisätty puita. Minua hävetti! Onneksi vartioparini piristi minua ja yritti saada minut piristymään.

La 29.03.2014
Silmät ristissä heräsin pillin vihellykseen, olin saanut nukkua vain muutaman tunnin. Mika kailotti nuotiolla kovaan ääneen: "Nyt se on sotaa!". Jes! Ei muutakuin vaatetta kunnolla niskaan ja hevosia hoitamaan. Osa porukasta lähti jalan mutta minä kuuluin ratsuporukkaan. Justus vaikutti hermostuneelta ja äkäiseltä. Uskon, että sitä on alkanut myös tämä ulkoilma ärsyttämään ja pienessä aitauksessa seisoskelu tylsistyttämään. Nousin ratsaille ja lähdimme kolmen ratsukon voimin eteenpäin. Värikuula-aseet olalla roikkuen ja rinta rottingilla, valmiina pieksemään vastustajat. Olin joskus nuorempana käynyt kavereiden kanssa leikkimässä kuulasotaa metsässä, mutta ikuisuus siitäkin jo oli. Hidastin Justuksen käyntiä, koska olimme jo lähellä. Kuulin oksan katkeavan ja ääni tuli selvästi oikealta suuren kiven takaa. Otin aseen käteeni ja kehotin oria pohkeilla siirtymään vaivihkaa vasemmalle. Näin hahmon olkapään ja tähtäsin siihen ja PAM! Justus säikähti muttei lähtenyt mihinkään. Vastustaja kömpi esiin ja keltaisesta läiskästä olkapäässä voi todeta, että osuin häneen. Olin niin iloinen ja innoissani, että olisin voinut kiljua kuin suomen olympia jääkiekkoa seuratessa, mutta en kehdannut. Olisi varmaan Justuskin jo viimeisen kerran päättänyt, että nyt tämä leikki riittää. Kehotin orin eteenpäin uhrini luokse ja otin repustani köyden. Sidoin naureskellen vastustajani ja lähdin kuljettamaan sitä kohti leiriä. Leirissä oli kaksi henkilöä jäänyt pitämään paikkaa yllä ja varautunut vankeihin, joille oli rakennettu oma aitta. Siellä oli jo kaksi muutakin vihollista! Vangit istuivat kiltisti vierekkäin lankulla ja lähdin Justuksen kanssa uudestaan metsään. Etenin ravissa ja vihollisen leiriltä kuului kuula-aseiden ääniä. Laskeuduin satulasta ja otin ohjat kaulalta käteen. Näin Mikan kauempana puskassa makaamassa ja ampuvan johonkin. Hän huomasi minut ja karjaisi minulle: "Teltan takana on kaksi viimeistä, vauhtia!". Nousin takaisin satulaan ja nostin laukan. Menimme aikamoisella ryminällä keskelle leiriä ja olin jo ase kädessä valmiina. Näin nämä kaksi henkilöä, jotka tulivat kyllä niin yllättäen eteen, etten paljon kerinnyt yrittää edes tähdätä. Aloin ampua vimmatusti ja yritin pitää toisella kädellä hevosen ohjia tiukasti kädessä. Välillä tuntui että Justus alkoi valumaan altani pois. Lopetin ampumisen ja tajusin, että nämä tytöt makasivat värikuulien sotkemina maassa. Mika juoksi luokseni ja hurrasi, siinä oli viimeiset me voitimme siis! Yhdyin iloon ja ilakoimme äänekkäästi. Taputin uljasta ratsuani kaulalle ja Mika nappasi maasta vihreä heinätukon ja ojensi sen Justukselle. Otimme tytöt vangiksi ja lähdimme takaisin omaan leiriimme. Mika piti pienen puheen ja seremonian voiton kunniaksi. Vaikka me voitimme, toisen leirin porukka oli iloisia ja todella huvittuneita tilanteesta. Oli aika kerätä leiri kasalle ja palata tallille. Ilta oli jo hämärtynyt ja touhua riitti. Justus sai odottaa minua varusteet niskassa. Lopulta päästyämme takaisin talliin, uni alkoi kummasti maittaa. Iltapala naamariin ja sänkyyn. Justuskin vaikutti väsyneeltä mutta tyytyväiseltä päivään. Saunaan olisi voinut mennä, mutta rankka vartiointiyö vei veronsa täysin.

Su 30.03.2014
Voi kuinka ihanalta tuntui nukkua lämpöisessä ja pehmeässä sängyssä! Koleiden telttaöiden jälkeen tämä tuntui niin luksukselta. Koko porukkamme kokoontui aamupalalle ja samalla käytiin läpi joukkueiden suorituksia. Meidän vahvuutena oli hyvin suunniteltu eteneminen ja vartiointi. Vastustajat eivät pitäneet leirinsä ympäristöä tarpeeksi tarkasti turvassa, joten hyökkäys oli todella yllättävä heille. Kaikki ottivat tämän hyvänä kokemuksena ja todella hauskana tapahtumana. On se myönnettävä, että tämä piristi perus arkea suunnattomasti. Vaeltaminen maastossa, eläminen hieman ankeissa olosuhteissa, unien vähyys ja jatkuva jännitys kuvastaa omia fiiliksiä tapahtumista. Justus oli todella upea paketti koko reissun! Ori pysyi hallinnassa kokoajan eikä pienessä tarharakennelmassa tullut ongelmia. Justuskin on sen kokoinen hevonen, joka sieltä olisi läpi tullut koska tahansa. Otimme tallin pihassa vielä yhteisen valokuvan porukasta ja erikseen omasta tiimistä. Sitten aloimme keräämään omia tavaroita kasaan ja valmistautumaan kotiin lähtöä. Harjasin Justuksen hyvin ja rapsuttelin sitä tovin. Ori oli herkkunsa kotona ansainnut. Nyt voin virkistyneen väsyneenä reissusta jatkaa iloisesti tallitöitä ja palata arkeen. Ikimuistoinen kokemus niin minulle, kuin upealle omalle kasvatilleni, Justukselle!


Kouluvalmennus (kirjoittanut Sorel)
Tänään oli tiedossa mielenkiintoinen valmennus, kun eräs tuttavani oli tulossa valmentamaan minua ja kahta ystävääni. Kentällä oli kolme kiivasta oria. Justuksen lisäksi mukana oli Kirottu Tahto ja Otto-Lapsi. Kävelimme jo kaviouralla kun valmentajamme saapui kentälle. Vaihdoimme nopeat kuulumiset kunnes aloimme hommiin. Ensimmäisenä menimme isolle pääty-ympyrälle kävelemään kaikki kolme ja harjoittamaan asetusta ja pysähdyksiä. Justus vaikutti tehokkaalta ja tuntui että oria alkoi jo tylsistyttämään nuo rauhalliset harjoitukset. Tilanne parani huomattavasti kun pääsimme ympyrästä pois ja jatkoimme koottua ravia koko kentällä. Justus vilkuili Kirottu Tahto nimistä toveria, joka selvästi ärsytti sitä jollain tapaa. Keskittyminen katosi välillä mutta sain pian korjattua asian. Aloimme tekemään laukan nosto harjoituksia jolloin Justus vasta innostui! Ensimmäisellä nostolla ori heilautti vimmatusti häntäänsä ja hetkessä orin peräpää lennähteli pari kertaa taivasta kohti, se on hyvä että intoa piisaa! Valmentajamme hymyili vienosti minulle ja kehotti tekemään pidätteitä pikkuisen enemmän, ettei ori ihan kengistään lähde. En tiedä vaivasiko Kirottu Tahto Justusta jotenkin, vai oliko sillä vain virtaa niin paljon. Tuon pienen kommelluksen jälkeen sain Justuksen taas keskittymään olennaiseen ja ylimääräinen virta hupeni pois. Lopuksi teimme voltteja ja tempo harjoituksia ravissa, kunnes teimme loppu käynnit löysillä ohjilla. Silloin olikin hyvää aikaa höpötellä kun hevoset kävelivät tyytyväisen väsähtäneinä pitkin kaviouraa. Valmentaja oli tyytyväinen jokaisen suoritukseen, mutta petrattavaa vielä löytyi. Jokainen meistä sai henkilökohtaiset lisä harjoitus ohjeet, joita tulisi reenata seuraavaa valmennusta varten. Justuksesta olin ylpeä!

Kouluvalmennus (kirjoittanut Sorel)
Saavuin kentälle todella toivoikkain mielin, odotettavissa olisi loistava valmennettava, jota on aina ilo seurata. Valmennus oli alkamassa myöhään, kun Justus ja tämän ratsastaja vihdoin saapui kentän keskelle. Viimeistelyt käyntiin ja ratsastaja oli valmis kiipeämään satulaan. Justus lähti kävelemään jo ennenkuin ratsastaja oli edes kunnolla saanut itseään istumaan. Lämmin höyry nousi orin turvasta ja kuolaimet kilisivät suussa, Justuksella oli selvästi virtaa. Aloitimme valmennuksen perus kootulla käynnillä, jossa oria alettiin herättelemään avuille. Ratsastaja käytti turhan paljon ohjas- ja pohjeapuja, että jouduin moneen kertaan kehottamaan käyttämään myös painoapuja. Justus heitteli päätänsä vähän väliä eikä meinannut suostua keskittymään olennaiseen. Onneksi keskittyminen alkoi palautua kun rupesimme harjoittamaan koottua laukkaa ympyrällä. Edelleenkin kuolaimet narskui suussa ilkeästi ja ori kulki välillä ties missä solmussa, aina se sieltä saatiin takaisin oikeaan linjaan. Justuksen etupää toimi oikein tarmokkaasti, mutta takaosa kuin jäi vauhdista välillä. Ratsastaja sai työskennellä tosissaan jotta sai orin kulkemaan halutulla tavalla. Laukalla Justus onnistui jokaisessa harjoituksessa; laukan vaihdot, tempo harjoitukset ja nostot. Erittäin mallikkaasti suoritettu! Loppua kohden ori alkoi näyttämään kokoajan vain paremmalta, mutta valmennus alkoi pikkuhiljaa loppua. Lopuksi tehtiin harjoitusravissa voltteja ja käynnissä parit pysähdys harjoitukset. Sen jäljeen ratsukko sai rauhassa kävellä kaviouralla pitkillä ohjilla. Justus höyrysi kevyesti viileässä pakkasessa, mutta näytti todella tyytyväiseltä. Myös minä olin erittäin tyytyväinen ratsukon lopulliseen suoritukseen, pakkasesta huolimatta.

Kouluvalmennus (kirjoittanut Sorel)
Pieni pakkanen kirpaisi kentällä noustessani Justuksen satulaan. Tälläisellä ilmalla on mukava harjoitella kentällä kun olisi aina vain lämpösessä maneesissa. Valmentajani saapui kentän laidalle joka ensimmäisenä kertoi päivällä sattuneesta kommelluksesta, jossa hevonen oli säikähtänyt aura-autoa kentällä ja heittänyt ratsastajan kuin perunasäkin ratsailta ja kirmannut portin lävitse pitkin tallialuetta. Sen keskustelun aikana kävelytin Justusta pitkin kenttää ja pikkihiljaa aloin keräillä ohjia tuntumalle. Aloitimme valmennuksen volteilla, joiden kanssa joskus on ollut hiukan vaikeuksia. Vartin harjoittelun jälkeen ne voltit alkoi sujumaan ja ori alkoi taipua avuille kevyemmin. Justukselle tekee hyvää pitkästä aikaa tehdä tempo harjoituksia. Kokorataleikkaa kuviolla pitkillä sivuilla teimme ravissa harjoituksia, mutta Justus oli välillä sitä mieltä että voidaan mennä kovempaakin ja nosteli laukkaa. Viiden minuutin jälkeen Justus rauhoittui ja teki upeasti lisätyt ravit loistavasti ja sen jälkeen harjoitimme samassa kuviossa laukanvaihtoja. Justus pysyi loppu ajan yllättävän vetreänä ja herkkänä, joten työstäminen ei ollut enään niin raskasta kuin alkuun. Lopuksi teimme vielä niitä kivoja voltteja ja käynnissä parit pysähdys harjoitukset. Valmentaja oli erittäin tyytyväinen oriin suoritukseen, mutta kehtotti edelleenkin harjoittelemaan niitä voltteja jotka tuntuu välillä menevän vähän mönkään.

Kouluvalmennus (kirjoittanut Sorel)
Tarkoituksena olisi harjoittaa Justuksen herkkyyttä ja perustaa apuihin. Alku lämmittelyssä ori käyttäytyi hermostuneesti joten tiesin että töitä tulee tehdä ja paljon. Jatkuva pään heittely ja kiskominen saataisiin loppumaan huolellisen veryttelyn johdosta. Tiukensin ohjia ja ainakin näin alkuun sain hevosen hyvin kulkemaan kuolaimella ja nätisti koottuna. Kova kuolainten narskuttelu loppui siinä vaiheessa kun aloitettiin kulkemaan ympyrällä. Ori tarkaili aluksi mielummin maisemia kuin keskittyi itse työskentelyyn mutta pikku hiljaa istunnalla ja avuilla sain hevosen keskittymisen itseeni. Justus alkoi vetristyä joten siirryimme harjoittelemaan väistöjä sekä laukanvaihtoja. Ne menivät mallikkaasti mutta jatkuvasti sai Justusta herätellä ja herkistää avuille. Loppu veryttelyyn asti sain työskennellä tosissani oriin kanssa. Tänään oli Justuksella selvästi kiukuttelu päivä jolloin mikään homma ei oikein kiinnostaisi. Lähdin vielä maastoon tekemään pienen kävelylenkin hyvän harjoittelun lopuksi. Asiat yhteen kooten harjoitus sujui hyvin, tosin paremminkin ori on treeneissä osannut toimia ja käyttäytyä.


   


© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse