Katinkontti
| ♦ Virallinen nimi | Katinkontti |
| ♦ Syntynyt | 19.08.2015 |
| ♦ Ikä | 23-vuotias (ikääntyy satunnaisesti) |
| ♦ Rotu | Suomenpienhevonen |
| ♦ Sukupuoli | Tamma |
| ♦ Säkäkorkeus, väri | 145cm, punarautias |
| ♦ Painotus | Yleispainotus |
| ♦ Koulutustaso | He B / 80cm |
| ♦ VH-tunnus | VH16-018-1250 |
| ♦ Omistaja | Sorel (VRL-00884) |
| ♦ Ex-omistaja | Koistila |
| ♦ Kotitalli | Huvitus (HUVI3969) |
| ♦ Saavutukset | KTK-II, KRJ-I, ERJ-III, SLA-II |
Syksyinen pimeys, märkä ja jatkuva ärsytys. Sitä oli tämä syksy ollut pullollaan. Tähän päivään sain kuitenkin piristystä, koska olin aamupäivällä tehnyt kaupan muutamasta Koistilassa myynnissä olleesta hevosesta! Ensimmäinen uusi asukas saapuisi huomenna, pienhevostamma Katinkontti. Kuulemani mukaan tämä neiti ei ole helppo, ei mitenkään päin. Suvultaan niin mielenkiintoinen ja rakenteeltaan korrekti eläin kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että olen valmis ottamaan tämän riskin. Puhe ei todellakaan ollut pelkkää puhetta. Seuraavana päivänä aamupäivällä trailerista talutettiin hevonen, jonka silmät pyöri kuin hyrrä, mikä yritti hyppiä pystyyn ja paeta tilannetta. Ilmeisesti yksin matkustaminen oli sille uutta ja pelottavaa. Hikinen hevonen talutettiin karsinaan, missä pyöriminen ja huutaminen jatkui. Tallitytöt katsoivat minua muutaman kerran aika tuimalla ilmeellä, mutta eiköhän tämä tästä kun hevonen asettuu...
Kyllähän se elämä siitä alkoi helpottamaan, kun arki alkoi sujumaan. Kadi oli monta viikkoa todella epävarma minusta ja muista ihmisistä. Olin raivannut kalenteristani tilaa juuri sille, että pääsen tutustumaan hevoseen kunnolla ja rohkaisemaan sitä. Olen ennenkin pelannut nuorien ja villien tapausten kanssa, joten kyllä minä tästäkin selviän. Kadi on hevonen, mikä täytyy vain osata tuntea. Vaikka se on säpäkkä, se ei pelkää. Nopeat liikkeet aiheuttavan säpsähdyksen, mutta se on enemmän hämillään kuin peloissaan. Kadi on utelias, joka mielellään tutkisi kaikki uudet tilanteet ja paikat. Se haistaa heti, jos harjapakkiin on eksynyt jonkun muun harja tai uusi harja. Määrätietoisella ja tasaisella ihmisellä ei tule Kadin kanssa ongelmia. Hoitamisen ajaksi hevonen täytyy ottaa käytävälle ja varusteet täytyy hakea etukäteen paikalle valmiiksi. Jos hoitaja lähtee Kadin luota noutamaan varusteita, Kadi kokeilee heti onneaan ja alkaa kuopia maata, hyppiä pystyyn ja riuhtomaan naruja, jos ne sattuisi irtoamaan.
Ratsuna Kadi on todella miellyttävä ja potentiaalinen, tosin todella herkkä. Ohjista ei saa repiä yhtään, istuntaa tulee hyödyntää ja kädet täytyy pitää tasaisena yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Ratsastajan täytyy olla osaava, määrätietoinen ja tarkka. Hevonen ei tule antamaan mitään ilmaiseksi ja ratsastaja joutuu tekemään paljon työtä, viedäkseen hevosen omalle tasolleen kilpailutilanteissa. Keskittyminen on saatava oikeaan moodiin ja hevonen ratsastettua huolellisesti läpi. Voltit, avot, sulut ja väistöt tekevät todella hyvää jälkeä. Vasemmalta pohkeelta Kadi saattaa yrittää useampaan kertaan päästä karkuun ja jos sitä ei ratsastaja huomaa, puskee se varmasti jatkuvasti pohjetta vasten. Liike on mukavan tasaista ja laukka voimakasta ja hyvin pyörivää. Esteillä meininki on varsin vauhdikasta, mutta kylmäpäinen ratsastaja selviytyy varmasti Kadin kyydissä, kun vaan on itse määrätietoinen. Esteille mentäessä ei saa epäröidä hetkeäkään! Pienikin epäröinti ja hevonen pysähtyy esteen eteen kuin seinään. Liikaa ei saa olla käsijarru päällä, koska se hermostuttaa tammaa selvästi. Kun Kadin kanssa löytää yhteisen sävelen, sen kanssa on upeaa päästä touhuamaan kaikenlaista! Maastossa Kadi kulkee varmajalkaisena ja pelottomana, yksin tai porukassa.
Muiden hevosten kanssa tämä temperamenttinen kiukkupussi ei kovin hyvin ole menestynyt. Olemme yrittäneet saada järjestettyä sopivaa laumaa Kadille, mutta ei vain tunnu olevan sellaisia hevosia meidän tallissa, vaikka niitäkin on yli viisikymmentä. Tällä hetkellä Kadi nauttii itsensä seurasta tallipihan pyörötarhassa. Muille hevosille se kyllä hirnahtelee ja kommentoi, mutta luulen, että se viihtyy omassa rauhassa ja sille riittää se, että se näkee muita hevosia. Kukaan ei jaksa olla alistettavana määräänsä enempää ja Kadi ei kovin hellä seuralainen ole. Ehkä me vielä löydämme Kadille sopivan kaverin, toivottavasti!
| i. Koistivaaran Äperö evm sh, prt, 147cm |
ii. Herra Koistila evm sh, rt, 153cm |
iii. Äittehäärä evm |
| iie. Liisina evm | ||
| ie. Haituvainen evm sph, m, 144cm |
iei. Taivaanpuoleinen evm | |
| iee. Haikerrus evm | ||
| e. Heinivaaran Yösyöttö evm sph, vrt, 141cm |
ei. Yökyöpeli evm sph, prt, 145cm |
eii. Yönmusta evm |
| eie. Heinänuha evm | ||
| ee. Heinivaaran Marjaana evm sph, vprt, 142cm |
eei. Heininkäinen evm | |
| eee. Teilajan Hei evm |
i. Koistivaaran Äperö, punarautias 147cm vahvatahtoinen ja temperamenttinen pikkumies. Sen kanssa saa työskennellä vain muutamat ihmiset. Ne, jotka tietävät hevosen metkut ja temput. Ori saattaa yllättäen lähteä taluttaessa tuhannen juoksuun tai kulkea hyvän matkaa kahdella jalalla. Ruokaansa se vartio tarkasti ja se ajaakin häiritsijät hyvin kärkkäästi pois ateriansa luota. Vaikka halittava pehmopoika tämä ei ole, on se silti äärimmäisen rakas monelle hoitajalleen. He osaavat elää tämän kanssa ilman ongelmia. Koistivaaran Äperöllä on vahva runko, hyvän kokoinen pää, lyhyt vahva kaula, piirteetön säkä ja sopivan syvä selkä. Takaosa on vahva ja takajalat ovat suorat ja liike erinomaista. Etujalat ovat kokkapolviset ja liike ahtaanlaista. Ori on kantakirjattu kolmannella palkinnolla ratsusuunnalle. Mikään timantti tämä hevonen ei ole, mutta sen harvinaisempi sukulinja kiinnostaa tammojen omistajia ja ori on jättänyt noin neljäkymmentä jälkeläistä. Luonne on mitä on, mutta hevonen antaa käytöstään anteeksi jäätävän upeilla liikkeillä! Äperö on todella monipuolinen ja hyvin toimiva kilparatsu, joka kilpaili aktiivisesti 7-12v ikävuosina helppo A tasolla ja rataesteillä metrin luokissa. Vauhdikas, eteenpäin pyrkivä mutta helposti hallittavissa, käyttäen istuntaa hyvin hyödyksi. ii. Herra Koistila, rautias 153cm on myös kovapäinen mutta sen kanssa pärjää monet. Perus orikouhotusta riittää ja siihen se hölmöily oikeastaan jääkin. Yksin ollessaan Herra osaa käyttäytyä ja pysyy rauhallisena, helppo hoitaa. Herra Koistila edustaa vanhan mallin suomenhevosta - se on vahva rakenteinen, vahvat tuuheat jouhet lepattavat tuulessa. Vaikka ori on aika körmy, se taipuu yllättävän hienoihin koulusuorituksiin helppo B radoilla. Askellus on hyvä tempoista, liike sulavaa ja joustavaa. Se saa kannateltua itsensä loistavasti ja taitavan ratsastajan käsittelyssä työskentelyä on ilo seurata. Esteitä ei paljon ole loikittu, koska ori meinaa ottaa liikaa liekkiä hännän alle ja turvallisuus syistä on tämä huvittelu parempi jättää vähemmälle. Maastossa liikkuu varmajalkaisena ja pelottomana. Herra Koistila ruunattiin sen ollessa 13-vuotias omistajan vaihdoksen takia. Kukaan ei tätä pakkausta halunnut orina, joten ruunaus oli väistämätön asia uuden kodin löytymisessä, ei jäänyt vaihtoehtoja. Ennen ruunausta, Herra ehti jättää 12 jälkeläistä. Sinäänsä harmillista ruunata hevonen, joka edusti harvinaisempaa ja erikoisempaa sukulinjaa. Nyt vanhemmalla iällä Herra toimii talvisin rekiajelussa ja kesäisin sillä kynnetään omistajansa pieni perunapelto ja ratsastellaan rennosti maastossa. Ruunaus rauhoittu luonnetta todella paljon, nykyään Herra onkin rauhallinen ruunan rupsukka. ie. Haituvainen, musta 144cm korkea pikku tykki on omistajansa silmäterä, jolla kilpaillaan koulua helppo C luokissa ja rataesteitä 80cm luokissa. Vauhtia tässä pienessä ruutitynnyrissä riittää vaikka muille jakaa! Ratsastajan tulee olla tyyni ja määrätietoinen. Sen täytyy tietää, miten kuumenevaa ja vauhdikasta hevosta tulee käsitellä. Ohjista kiskomisella ei aiheuta kuin hallaa. Rakenteelta erittäin kaunis, hyvä runkoinen ja sopusuhtainen tamma on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla, toki huikeat kilpailutulokset helpotti ensimmäisen palkinnon saantia. Tamman kaunis ulkokuori herättää haikeilevia katseita, koska musta kaunotar omaa hauskan mallisen läsin, sekä toinen silmä sininen. Haituvainen on varsonut kolme varsaa, joista jokainen on ollut hilkulla pienhevos kokoinen. Luonteelta sähäkkä neiti, jonka päivät vaihtelevat tyyneen rauhallisesta ärsyttäväksi kiukkupussiksi.
e. Heinivaaran Yösyöttö, vaaleanrautias 141cm tamma toimi suuren osan elämästään ratsastuskoulussa. Erittäin toimiva menopeli aloittelijoilla sekä haasteita kaipaavilla konkariratsastajilla. Tätä parempaa ratsastuskoulu ratsua on vaikea löytää. Luonteelta tasaisen rauhallinen ja peloton. Maastossa liikkuu varmajalkaisena, yksin tai porukassa. Perso herkuille. Rakeneelta kaunis, ponimainen mutta turhan tuhti ja pyöreä runkoinen. Liikkeet ovat hyvät, laukka hyvin pyörivää ja kauniisti taittaa myös avot ja sulut. Napakan ratsastajan kanssa kilpailtu helppo A tasolla, parhaina kausina. Kesäinen heinämaha on tullut jäädäkseen, eikä liike ole enään niin näyttävää ja hyvää. Kilpailtu rataesteitä 70cm luokissa, valjakkoajoa noviisissa ja kenttäkilpailuissa aloittelijoiden luokissa. Arvokilpailuista ei ole tullut kummempia tuloksia, mutta seurakilpailuissa, varsinkin pienhevosten kilpailuissa on menestystä tullut kivasti. Tamma on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle pienhevos suunnalle. Varsonut yhden varsan. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muutama varsa lisää, jos sopivat miesehdokkaat löytyy. Nykyisin toimii vain satunnaisesti aloittelijoiden tunneilla. ei. Yökyöpeli, punarautias 145cm vauhtihirmu hurmaa ihmiset näyttävän sporttimallin runkonsa sekä liikkeiden ansiosta. Kilpailupaikoilla tätä ponia ei meinaa saada pidettyä aloillaan. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Ratsastettavuudeltaan haasteellinen, mutta toimii hyvin yhteen hiileen omistajansa kanssa, joka on myös orin kasvattaja. Luulen, että muita voisi jännittää istua tämän ratsun satulassa. Yökyöpeli on kevyt rakenteinen, lihaksikas ja todella hyvän näköinen kaikinpuolin. Jaloissa ei sanomista, terveydessä ei moitittavaa ja yleisesti se on ilo silmälle. Rataesteitä ylittänyt 90cm luokkaa ja on selkeästi enemmän esteratsu kuin kouluratsu. Koulukilpailuissa startannut helppo B luokassa muutamia kertoja. Kenttäkilpailuissa helpossa luokassa. Taitava estekonkari on niittänyt menestystä mallikkaasti. Yökyöpeli on ollut haluttu ja käytetty jalostusori, eikä ihmekään. Ori on jättänyt jälkeläisille hyvää rakennetta, kevyttä runkoa, terveyttä sekä hyvää jalka-asentoa. Ori jouduttiin lopettamaan onnettomuuden takia 15-vuotiaana. ee. Heinivaaran Marjaana, vaaleanpunarautias 142cm on omistajansa kullannuppu sekä puskaratsu. Nuorempana hevosella kilpailtiin ahkerasti koulukilpailuissa helppo C tasolla mutta kun hevonen myytiin innon lopahdettua, jäivät myös kilpailut taakse. Todella harmi, koska tamma oli täydessä kisakunnossa ja selkeästi parhaimmillaan. Tamman osti vanhempi naishenkilö, joka halusi hevosen omaan kotipihaan pienen ponin kaveriksi. Sellaisen, millä voisi joskus käydä maastossa mopoilemassa ja joskus satunnaisesti ratsastaa kentällä. Hassua ostaa kilpailuvalmis yksilö, mutta minkäs teet. Tällä hevosella olisi ollut kapasiteettia ja potentiaalia nostaa tasoaan vielä roimasti. Uusi omistaja varsoitti tamman 12-vuotiaana ja varsa jäi sen ainokaiseksi. Mikään kaunein rakennekukkanen hevonen ei todellakaan ollut, mutta jälkeläisestä tuli yllättävän kaunis ja hieno runkoinen hevonen.
| o. Koistilan Jalo | s. 15.02.2016 | isä. Jalosydän | om. Huvitus | KTK-II |
| t. Koistilan Katinka | s. 29.01.2017 | isä. Sumottaja | om. Vähäpelto | KTK-II, KERJ-III, Jälk-C |
| o. Huvin Kotitonttu | s. 09.12.2017 | isä. Hallan Peikko | om. Jaana K. | |
| t. Huvin Rameera | s. 13.01.2017 | isä. Potentiaali | om. Sorel | |
40 sijoitusta / 6 voittoa
04.01.2017: Tuulenpesä - He B -- 1/30
07.01.2017: Tuulenpesä - He B -- 4/30
08.01.2017: Tuulenpesä - He B -- 3/30
09.01.2017: Tuulenpesä - He B -- 2/30
10.01.2017: Tuulenpesä - He B -- 4/30
15.01.2017: Hengenvaara - He B -- 5/50
17.01.2017: Hengenvaara - He B -- 4/50
19.01.2017: Hengenvaara - He B -- 2/50
20.01.2017: Hengenvaara - He B -- 3/50
22.01.2017: Hengenvaara - He B -- 5/50
22.01.2017: Teilikorpi - He B -- 4/50
24.01.2017: Kievarinkuja - He B -- 1/50
25.01.2017: Shinevalley - He B -- 1/40
25.01.2017: Kievarinkuja - He B -- 3/50
27.01.2017: Kievarinkuja - He B -- 6/60
29.01.2017: Hengenvaara - He B -- 3/50
28.01.2017: Kievarinkuja - He B -- 4/60
31.01.2017: Shinevalley - He B -- 5/40
02.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 2/50
03.02.2017: Chermia, Helppo C, 6/50
04.02.2017: KK Reiter - He B -- 5/30
04.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 2/50
05.02.2017: Encore - He B -- 1/30
06.02.2017: Encore - He B -- 1/30
07.02.2017: Teilikorpi - He B -- 4/50
07.02.2017: Encore - He B -- 1/30
09.02.2017: Ventos - He B -- 6/40
14.02.2017: Vaaramaan Sh - He B -- 5/30
14.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 4/50
15.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 5/50
15.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 3/50
15.02.2017: Metsovaara - He C -- 3/40
16.02.2017: Ventos - He B -- 2/40
18.02.2017: Kievarinkuja - He B -- 6/50
18.02.2017: Vaaramaan Sh - He B -- 4/30
19.02.2017: Vaaramaan Sh - He B -- 3/30
19.02.2017: Teilikorpi - He C -- 7/50
20.02.2017: Ventos - He B -- 4/40
20.02.2017: Teilikorpi - He B -- 5/50
25.02.2017: Ventos - He B -- 6/40
ERJ:n esteratsastuskilpailut
24 sijoitusta / 1 voittoa / 1 cup-sijoitus
31.10.2016: ERJ-Cup - 40cm -- 3/49
05.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 7/50
06.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 4/50
08.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 3/50
17.03.2017: KK Stewart - 80cm -- 4/93
17.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 2/50
18.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 7/50
19.03.2017: KK Stewart - 80cm -- 8/93
20.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 3/50
25.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 2/50
28.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 2/50
30.03.2017: Hengenvaara - 80cm -- 4/50
02.05.2017: Koistila - 80cm -- 4/30
05.05.2017: Koistila - 80cm -- 5/30
08.05.2017: Koistila - 80cm -- 3/30
09.05.2017: Koistila - 80cm -- 2/30
05.06.2017: Ricota - 80cm -- 4/30
11.06.2017: Cadogan - 80cm -- 3/30
20.06.2017: Cadogan - 80cm -- 5/30
24.06.2017: Cadogan - 80cm -- 2/30
25.06.2017: Cadogan - 80cm -- 4/30
26.06.2017: Cadogan - 80cm -- 2/30
27.06.2017: Cadogan - 80cm -- 3/30
30.06.2017: Cadogan - 80cm -- 1/30
|
♦ 19.03.2011: Escorant - irtoSERT -- pt. Jannica ♦ 20.11.2011: Tuulenpesä - irtoSERT -- pt. Jannica ♦ 19.03.2011: Harmonia - SW5 -- t. dookie |
★ Suomenhevosten KTK 3/2017 - KTK-II -- 19+17+17+17=70p. ★ KRJ:n laatuarvostelu 1/2018 - KRJ-I -- 7,5+40+17+22+15=101,5p. ★ Sh laatuarvostelu 1/2018 - SLA-II -- 12(3-3-3-3)+15+20+20+13=80p. ★ ERJ:n laatuarvostelu 1/2018 - ERJ-III -- 7,5+24+20+22+15=88,5p. |
♦ Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Sorel
Tallin henkilökunta oli sopunut tälle päivälle yhteisen pitkän maastoretken. Kida oli valittu valmentajamme Sailan ratsuksi ja yhteesä reissuun lähti kymmenen ratsukkoa. Kida oli tarkoituksella eilen ratsastettu pitkään, jotta ylimääräinen virta olisi kulutettu ja maastoilu olisi paljon mukavampaa. Kesäpäivä oli erittäin kuuma ja paarmat aiheuttivat harmaita hiuksia kaikille. Hevosten huiski hännällään jatkuvasti ja heittelivät päätänsä. Ötökkäkarkoitetta oli laitettu kaikille mutta ei tuntunut tehoavan. Porukka lähti matkaan aamulla yhdeksältä ja Kida kulki omistajan takana eli letkan toisena hevosena. Kidan korvat liikkuivat eteen ja taakse, pää kääntyili kurkkimaan taaksepäin ja välillä mielikuvitus mörkö säikytteli puskissa. Perus Kidaa koko matka. Saila ei saanut nautinnollisen rauhallista maastoratsua mutta Kidalle tämä oli hyvä kokemus.
Puoleltapäivin saavuimme laavulle makkaranpaistoa ja taukoa varten. Hevoset kiinnitettiin puihin ja osalta poistettiin suitset ja satulavyöt löysättiin. Seurue oli pysynyt hyvin kasassa ja hevoset rauhallisina. Kida sijoitettiin lähelle laavua, jotta jos jotain tapahtuisi, me ihmiset olemme lähellä ja valmiita toimimaan. Söimme makkarat ja turisimme laavulla. Hevoset näyttivät tyyneiltä ja rauhallisilta. Tauko venyi kahden tunnin mittaiseksi ja lopulta oli aika lähteä takaisin. Kida oli virkeä oma itsensä, joka meinasi kostautua pellolla laukkapätkällä. Tamma sinkosi johtaja ratsukon ohi ja muutama jonossa ollut hevonen säikähti tilanetta ja pieni kaaoksen poikanen oli käsillä. Tilanne meni onneksi ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Taitavien ratsastajien ansiosta hevoset saatiin kuriin ja matka jatkui turvallisesti. Kida puuskutti ja korskutti tyytyväisenä. Tallille päästyämme hevoset harjattiin ja vietiin laitumelle. Onnellinen Kida laukkasi pitkin laidunta ja heitteli takapäätänsä taivasta kohti. Lopulta oli ihana mennä hiekkaan piehtaroimaan ja saamaan helpotusta ötököiden puremiin.
♦ Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Sorel
Kurainen ja märkä syksy on aiheuttanut paljon harmia ja vaivaa meille tallilaisille. Tarhat meinaavat olla todella kuraisia, hevoset kiukuttelee ja uutukaisena eilen meille muuttanut piekkari tamma Katinkontti, meinaa aiheuttaa lisää harmaita hiuksia. Kadi on osoittanut muille hevosille, että hänen paikkansa on hierarkian kärjessä. Ryhmän johtajana toiminut suomenhevostamma Kida ei helposti luovu paikastaan, mitä se on varjellut jo monet vuodet. Onneksi hevoset ovat pääosin kengättä, mit nyt muutamalla on vielä kengät, jotka viimeisiin kilpailuihin on starttaamassa. Kadiksi kutsuttu piekkari joutuu luultavasti vaihtamaan laidunkavereita muutamaan kertaan, että sopiva porukka saadaan koottua. Yleisilme Kadista on todella lempeä ja kiva, miksi siitä kuitenkin muuttuu varsinainen beast in black?
Karsinassa Kadi on hieman levoton, varovainen ja tarkkaileva. Kolinat ja ihmisten hälinä herättää mielenkiinnon ja muille hevosille täytyy päästä puhahtamaan kaltereiden läpi. Vaikka hevonen on hyvästä kodista tullut, ei ole kenelläkään meidän hevosista kestänyt näin kauan sopeutuminen. Yleensä seuraavana päivänä kaikki on tasaantunut, mutta ei tässä tapauksessa. Kävelin Kadin karsinan luokse ja ujutin käden kaltereiden välistä karsinaan. Tamma nuuhki kättäni ja yritti huulella hamuilla mahdollista herkkua. Pelastin nahkani ja vedin käden pois ja avasin oven. Olin ajatellut tutustua tammaan paremmin - eli aloitan perus harjauksella ja myöhemmin lähden taluttamaan tammaa maneesiin. Kadi astelehti levottomasti kun harjasin sen kaulaa. Heti alkumetreistä lähtien aistin, ettei Kadi tiennyt, mitä se tekisi tilanteessa. Yritin rauhallisesti puhumalla saada tamman rauhoittumaan ja liikehdin tasaisen rauhallisesti. Palkitsin hevosta aina pitkällä ulospäin hengityksellä ja matalalla äänellä sanoen "hyvä". Se tuntui tehoavan, koska jalat asettuivat paikoilleen ja pää laskeutui vähän alemmas.
Kun olin saanut Kadin harjattua, lähdin viemään sitä kohti maneesia. Tällä hetkellä siellä ei ollut ketään, joten saimme rauhassa tutustua toisiimme. Kadin askel oli kiireistä. Yritin riimun-narua heiluttelemalla saada hevosen pysymään takanani. Muutaman kerran tamma säpsähti maneesin peilissä liikkuvaa peilikuvaansa. Ehkä olisi hyvä antaa tamman vähän irroitella. Päästin riimun-narun irti. Kadi katsoi minua vähän hölmönä, lähti kävelemään muutaman askeleen sivulle, kunnes jokin vain naksahti ja hevonen lähti sellaista kyytiä painelemaan toiseen päähän maneesia, että pöly vain nousi. Kehotin tamman pysymään liikkeessä, eikä se paljon käskyjä tarvinnut. Vauhdikasta pukkilaukkaa oli hauska seurata - oli hevosella kyllä upeat liikkeetkin kaikinpuolin! Ravi oli hyvä tempoista, tasaista ja suoraa. Laukka oli irtonaista, hyvin pyörivää ja voimakasta. Vasen laukka oli aavistuksen voimakkaamman näköinen, mitä nyt yritin seurata.
Vielä lopuksi yritin tehdä seuraamisharjoitteita. Kadi oli juossut ylimääräisen virran pois ja hevonen tuntui rauhallisemmalta. Annoin taskusta muutaman porkkanan palan ja kokeilin, lähteekö tamma seuraamaan ilman narua perässä. Hetken se epäröi, kunnes otti ensimmäisen askeleen. Muutama vielä - sitten annoin palkkioksi porkkanaa. Teimme tätä harjoitusta jonkin aikaa, kunnes Kadi alkoi seurata perässä pidempääkin matkaa. Tein minä minkälaisia kiemuroita tahansa, Kadi seurasi hienosti perässä. Rapsutin kunnolla tammaa, ennen kun lähdimme takaisin talliin. Lievä hiki oli noussut pintaan ja laitoin päälle vähän fleeceä imemään märkää pois. Kadi oli nyt paljon tyyneempi ja rauhallisempi. Luulen, että ajan kanssa saamme tästä hevosesta vielä paljon iloa irti!
♦ Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Sorel
Koistila oli pienentämässä toimintaansa ja minähän olin heti kärppänä paikalla apajilla. Tiesin, että sieltä löytyisi aivan super hienoja hevosia, jotka varmasti sopivat tänne. Olin kyllä luvannut tallitytöille, että tänä vuonna ei enään yhtään uutta hevosta, mutta pakkohan se on! Tutustuin rauhassa myytäviin, puntaroin tulevaisuuden suunnitelmia ja jalostuskuvioita, kunnes tein tarjouksen. Ei mennyt kauaa, kuin lähes kaikki toivomani hevoset saivat luvan lähteä Huvitukseen! Voi tätä ilon ja onnen päivää, vaikka on harmi, että hyvä kasvattaja vähentää hevosiaan. Sovimme hevosten tuomisen viikonlopulle, joten valmistelut oli aloitettava välittömästi!
Viikko hurahti kuin lintu tuulessa, melkein tuli kiire tehdä kaikki asiat valmiiksi. Kuusi hienoa suomenhevosta oli tänään tulossa ja karsinat olivat valmiita, vain vedet puuttuivat muutamasta karsinasta. Pihalta kuului koiran haukuntaa ja auton ääniä, vihdoin ne tulivat! Lähdimme porukalla pihalle hevosautoa vastaan ja vinkkaamaan ajaa tallin etuovelle. Hevosautoa kuljetti itse Koistilan omistaja, minun vanha tuttuni. Päivittelimme kuulumisia tovin, ennen kuin aloitimme urakan. Autosta ei kuulunut mitään ääniä, kaikki olivat aivan hiljaa. Avasimme takaoven ja edessä seisoi punarautias ori, joka yritti kurkkia väliseinän etuaukosta ulos. Puhuin hiljaa ja annoin orin haistaa kämmentäni. Hiljalleen auton asukkaat alkoivat vaikuttaa eläväisemmiltä. Orit oli sijoitettu ensimmäisiksi, joten aloitimme siitä. Oritalliin täytyi kävellä pihan poikki, matkalla oli tarhoja, joissa asusti muita orejamme. Tämä tulee olemaan varsinainen testi, heti kättelyssä.
Avasimme ensimmäisen väliseinän ja siirrtyi punarautiaan orien viereen irroittamaan riimun-narua. Heinä oli ainakin maistunut, kun heinäverkko oli melkein tyhjä. Irti oli ja nyt varovasti rappia alas. Ori asteli rauhallisesti autosta alas ja pysähtyi pää korkealla maisemia tähystellen. Läheisen tarhan vanhempi ori Viljami hirnahti uudelle tulokkaalle. Se ei paljon korvaansa liikauttanut vaan lähti kävelemään rauhallisesti kohti tallia. Sinna oli valmis ottamaan seuraavan orin autosta pois. Orit olivat varsin hyväkäytöksisiä ja rauhallisia! Se jopa ihmetytti minua. Tallin vanhemmat orit omissa tarhoissaan riehui ja kiljahteli tulokkaille, mutta tulokkaat vaan katselivat ja osa murahti vähän jotain takaisin.
Oli tammojen vuoro astua ulos uuteen kotiin. Autossa meitä odotti kolme neitokaista, joista joku kaaputti jalallaan hermostuneesti lattiaa. Ensimmäisenä oli kimon värinen, erittäin herttaisen näköinen neiti vuorossa. Avasin väliseinän ja buf! Hevonen lähti sellaisella ryminällä autosta ettei minulla jäänyt mitään mahdollisuutta ehtiä reagoimaan tilanteeseen. Minä makasin rähmälläni kuljetusauton lattialla ja katselin, kun Sinna juoksi kimon perässä pihalla. Sopivasti tamma kurvasi oritalliin, jonka ovet olivat auki. Meteli oli varsin kova, kun tamma pääsi sinne aiheuttamaan hämmennystä. Sinna talutti kimoa takaisin, joka askelsi levottomasti Sinnan vierellä. Minun ei käynyt kuinkaan, joten otin seuraavaa asiakasta autosta ulos. Loput kaksi olivat myös varsin hermostuneen tuntuisia mutta saimme kaikki turvallisesti omiin karsinoihin.
Iltatallissa oli pitkästä aikaa kamalan kova meteli. Jokapuolella kuului jotain kopinaa tai pauketta. Oliko uudet tammat aiheuttanut näin paljon hämmennystä muissa hevosissa vai mistä tämä voi johtua. Oritallissa oli kyllä rauhallista, mitä nyt perus mörinät ja örinät kuului. Ruokinta sujui hyvin, eikä kommelluksia enään sattunut. Tallikissa Misti meinasi, ettei halua lähteä loimien päältä makoilemasta, mihin se oli tehnyt itselleen lämpöisen paikan. Oli hiljaista, kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin. Seisoin yksin hämärässä tallissa ja kuuntelin hevosten tyytyväistä heinän rouskuttamista. Ajatukset virtasitvat vuolaasti mielessäni, olinko minä aivan hullu, tällainen hevosmäärä ja jumalaton työtaakka. Meillä oli niin hyvä tiimi täällä, että usko on kova, että kyllä me pärjäämme!
