Mehtämieli



♦ Virallinen nimiMehtämieli
♦ Syntynyt04.01.2017
♦ Ikä8-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenhevonen
♦ SukupuoliTamma
♦ Säkäkorkeus, väri156cm, vaaleanrautias
♦ PainotusYleispainotus
♦ KoulutustasoHe A / 100cm
♦ VH-tunnusVH17-018-1075
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ TuonutSorel
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ SaavutuksetKTK-III


Silloin tällöin sitä tulee pohtineeksi, missä haavemaailmassa Mehtämieli – Mielikki – oikein elelee. Liinakko viettää pitkiä aikoja omassa kuplassaan, mikä näkyy etenkin tarhassa kaukaisuuteen tuijottelemisena (eikä tuijottelusuunnassa edes ole mitään tuijotettavaa; muut hevoset eivät vahingossakaan katsele samaan suuntaan). Mielikki myös hirnuu ja hörisee jollekin mielikuvitusystävälleen, muiden, ihan oikeasti olemassa olevien hevosten kommunikaatioyrityksiin raudikko ei vaivaudu vastaamaan. Työntekokin jää välillä puolivillaiseksi Mielikin vaipuessa pilvilinnoihinsa.

Olkoonkin miten hömelö ja poissaoleva, Mielikki on ihana hevonen. Hirvittävän kiltti ja rauhallinen, kenen tahansa hoidokiksi sopiva hevonen. Ei tamma hirveästi rapsutuksiin, halailuihin tai helliin sanoihin reagoi, herkuistakin kelpaavat tasan sokeripalat ja omenaviipaleet (minkään muun mallinen omena ei kelpaa). Silloinkin, kun Mielikki on tukevasti mukana tämän maailman menossa, tamma vain seistä möllöttää paikoillaan korkeintaan vähän hapanta naamaa näyttäen, jos jokin hoitotoimenpide ei olekaan sen mieleen. Ihan kaikki harjauksesta suojien laittoon, pesemisestä lääkitsemiseen, klippaamisesta kengitykseen, raspauksesta loimitukseen ja hieronnasta mihin keksitkään, sujuu. Liinakko haihattelijamme ei kiukuttele tai käyttäydy muutenkaan huonosti ikinä.
Talutettaessa raudikko kulkee hyvin verkkaiseen tahtiin perässä, eikä korvaansa lotkauta vaikka tapahtuisi mitä. Tuulinen sää, katolta tippuva lumi, räksyttävät koirat, kohdalla kaasuttavat mopopojat – tähän mennessä Mielikki ei ole säikkynyt kotona tai vieraissa paikoissa yhtään mitään. Tokkopa tamma edes tajuaa, ettei haavekupla suojaa miltään. Ainakin Mielikki on pomminvarma talutettava. Koppiin/rekkaan neiti kävelee aivan yhtä verkkaisesti, mutta kävelee kuitenkin. Matkustajana raudikko on hyvin rauhallinen, elämäänsä tyytyväinen tapaus, vaikka kyydissä olisi seiniä potkiva, lattiaa auki kuopiva hermokimppu.

Mielikin haavemaailmahetket tekevät tammasta kahtiajakoisen ratsastaa. Melko kapasiteetikas (heA/100cm), keskivertoliikkeillä ja hyvällä hyppytekniikalla siunattu hevonen suorittaa parhaimmillaan nöyrästi, tarkasti ja tehokkaasti saamansa tehtävät. Pahimmillaan raudikon pää on niin pilvissä, ettei sen kanssa kannata edes yrittää verkkaista käyntiretkeä kummempaa.
Puhtaat, tahdikkaat liikkeet joissa hyvä askelpituus, hyvä tasapaino, takasten liike ahdas käynnissä mutta väljenee ravissa ja laukassa. Mielikin selässä on helppo, mukava istua, huonotasapainoisetkaan ratsastajat harvemmin heiluvat ja hölskyvät tasaisen miellyttävän liinakon selässä. Suomenhevosille valitettavan tyypilliseen tapaan tamma on vähän etupainoinen, eivätkä liikkeet ole kovin korkeat, mutta Mielikin saa ratsastettua ylös. Kevyt avuille, etenkin kädelle, asettuu, taipuu, suoristuu, pidentyy, lyhentyy – Mielikki on tavattoman helppo ratsastaa. Pitkämielisenä hevosena tamma ei heti vedä hernettä nenään, jos käsi on vähän kova tai polvet puristavat. Tarpeeksi turhauduttuaan Mielikki pysähtyy, eikä tee mitään ennen kuin ratsastaja korjaa apunsa. Tamma on kaikin puolin hyvä, keskitason puurtaja, joka ei ole huono missään muttei toisaalta oikein loistakaan missään. Olettaen, ettei ole haavepäivä.

Vaikka päiväuneksijamme miten tykkää hyppäämisestä, esteiden näkeminen ei automaattisesti tuo Mielikkiä pois haaveistaan. Tammalla on hyvä, pyöreä ja tasainen hyppy, se nostaa jalkansa nopeasti ja tarpeeksi ylös, käyttää kaulaansa ja selkäänsä. Mikään johde ei ole liian pelottava, Mielikki hyppää oikeasti ihan mitä vain. Vaikka lähestyminen olisi millainen, tamma koettaa mennä yli ja pelastaa tilanteen. Mielikin kanssa saakin olla tarkkana, ettei mennä esteen sekaan, tamma kun ei kiellä silloinkaan, kun aihetta olisi. Maastoesteillä Mielikki on nuorempana kaatunut pari kertaa, mikä on opettanut, ettei joka tukkia ja rengasestettä kannata hypätä. Muuten tamma on täsmälleen samanlainen kuin rataesteillä.
Maastossa vastaan saavat hypätä vaikka klassiset kauhuelokuvamöröt, eikä Mielikki säikähtäisi. Tai ainakin se on äärettömän epätodennäköistä. Vankkumattoman rauhallisuutensa vuoksi tammaa käytetään paljon nuorten ja arkojen hevosten vetoapuna.
Ajettaessa Mielikki jatkaa samalla linjalla; alkuun vähän etupainoinen, mutta nousee siitä. Miellyttävä kädelle, nöyrä, kiltti ja yhteistyöhaluinen. Koulu- ja tarkkuusosio eivät herätä Mielikissä sen suurempia intohimoja, maratonilla se syttyy (siis ei-haavepäivinä). Etenkin kalanruotoesteet sekä vesiesteet ovat raudikon mieleen.

Haaveilustaan johtuen Mielikki tekee hyvin epätasaisia kisasuorituksia. Jännittävä tunnelma, vieras paikka, vieraat hevoset, kentän reunalla päivystävät valokuvaajat, tuulessa heiluva lippusiima tai mikään muukaan ei aiheuta Mielikissä edes väsynyttä puuskahdusta. Jos raudikko haaveilee, saa olla onnellinen, jos radasta tulee hyväksytty tulos. Mikäli tamma on hereillä, se kyllä menee ja tekee työnsä niin hyvin, kuin osaa (ja siltä pyytää). Luonteesta kiitos Lissu T. <3


i. Maahiainen evm
sh, vrt, 160cm
ii. Satuotus evm
sh, vrt, 159cm
iii. Tarakka evm
iie. Toukoliina evm
ie. Riiakka evm
sh, vprt, 155cm
iei. Pousteri evm
iee. Riikiva evm
e. Kelmin Inari evm
sh, prt, 156cm
ei. Muiston Ilvari evm
sh, rt, 158cm
eii. Ressukka evm
eie. Tahdon Seireeni evm
ee. Vitsi Vai Ei evm
sh, prt, 150cm
eei. Vei Veijari evm
eee. Helvian Vitsit evm


i. Maahiainen, vaaleanrautias, 160-senttinen loistoliinakko Maahiainen oli hitaasti kasvava ja kehittyvä varsa, joka ei juuri näyttelyissä tai laatuarvosteluissa pärjännyt. Kasvattajakisassa ori oli jo ottanut kehityksessä ikätovereitaan kiinni sijoittuen kouluosion neljänneksi. Ori kuitenkin paikkasi nuoruuden vaatimatonta menestystä kilpailemalla myöhemmällä iällä aina vaativa A -tasolla asti ja voittamalla useita seura- ja aluemestaruuksia, sekä kahdesti rotunsa koulumestaruuden. Maahiainen oli lauhkea, lempeä herrasmies, joka tilanteessa ja käsittelijällä toimiva ”nuori pappa”. Hyvähermoinen, rehellinen työmyyrä, aina valmiina töihin. Kouluratsastuksen lisäksi ori ihastutti erilaisissa tapahtumissa, joko esiintyjänä tai talutusratsun tehtävissä.
Ori kantakirjattiin RKTK-II -palkinnolla, ja myöhemmin meriittiriviä tuli koristamaan myös Jälkeläisvalio. Kantakirjauksessa varsanäyttelyiden epäsopusuhtainen rimpula oli jo erittäin hyvännäköinen hevonen; ryhdikäs, erittäin hyvät tyypit, kevyt hyvin liittynyt kaareva kaula, kevyehkö pyöreä runko, pyöreä lautanen, kuivat hieman haja-asentoiset etuset, hyvät takaset. Erityisiä kehuja liinakko sai kevyistä, irtonaisista, ylämäkeen rakentuvista sekä hyvin säädeltävistä askelistaan ja erinomaisesta ratsastettavuudestaan. Hyppytyyli ja -kapasiteetti olivat melko tavanomaiset, perushyvät ilman isoja kehuja tai vikoja.
Ori jätti yhteensä komeat 203 jälkeläistä, joista valitettavasti orit perivät tammoja enemmän isänsä piirteitä. Pääosin Maahiaisen jälkeläiset ovat hyväluonteisia, korrektirakenteisia käyttöhevosia, joilla on kapasiteettia etenkin koulupuolelle. Ori kuoli 27-vuotiaana.

ii. Satuotus, oli kaikin puolin pyöreämuotoinen, vähän lyhytkaulainen ja -runkoinen ori, jolla oli kaikesta huolimatta jumalaiset liikkeet. Orin askeleiden pituutta, keveyttä ja muita ominaisuuksia ihasteltiin jo hevosen ollessa varsa, ja vanhemmiten Satuotuksen kanssa valloitettiinkin kouluradat. Kapasiteetti tyssäsi helppoon A:han, mitä moni koulusuomenhevosharrastaja pitää edelleen valtavana menetyksenä. 159cm korkea, vaaleanrautias sukkajalka oli eläväinen, meneväinen tapaus, jolla riitti virtaa aivan kaikkeen. Tylsistyessään ori kehitteli helposti kolttosia, vaikka oli pohjimmiltaan kiltti kaveri. Helppojen koululuokkien kuningas hyppäsi hyvällä tyylillä, mutta oli valitettavasti esteradalla turhan vauhdikas keskittyäkseen, vaikka sileätyöskennellessä olikin ratsastettavuudeltaan priimaa. Ori kirjattiin RKTK-III -palkinnolla, joka kohosi myöhemmin RKTK-II -palkinnoksi kilpailusuoritusten perusteella. Satuotus on valitettavan harvinainen nimi suomenhevossuvuissa, ori tiinehdytti huonosti. Raudikko periytti vähille jälkeläisilleen (vain 7) erittäin hyviä liikkeitään, ja jokainen orin varsoista on niittänyt menestystä kouluradoilla. Satuotus kuoli 16-vuotiaana suolenkiertymään.

ie. Riiakka, ravisukuinen Riiakka ei suostunut kilpakärryjen eteen, eikä oikein satulan allekaan. Tamma oli 155 senttiä vaaleanpunarautiasta erimielisyyttä, joka ei ollut miellyttämishalua tai nöyryyttä nähnytkään. Oli vähällä, ettei koko pahansisuinen tamma mennyt päävikaisena kuoppaan. Riiakka kuitenkin sai kodin 16-vuotiaan tytön ensimmäisenä omana hevosena vuosikausien harrastamisen jälkeen. No, se oli 90-lukua. Riiakka ei ollut kaunis (vähän silakkamaisen kapea, pitkä hevonen, vähän hajavarpainen ja alakaulainen), eikä palvelualtis, mutta niin vain uusi omistajatar lähti vääntämään kättä tammansa kanssa. Useat pukkirodeot tuottivat tulosta, ensin harjoituskisoissa, lopulta muutamissa kansallisissa luokissa. Liikeihme Riiakka ei ollut, mutta se hyppäsi vaikka taloja. 110-120cm radat tai 130cm uusinta eivät tuntuneet missään, raudikko pesi omalla tasollaan monet puoliverisetkin. Loistavan esteuran lisäksi tamman kanssa kisattiin kenttää helppoon luokkaan asti melko mukavalla menestyksellä, vaikka kouluosuudelta tulikin moitteita. 33-vuotiaaksi elänyt kiukkupussi teki vain yhden varsan, joka ei (onneksi) juuri emäänsä tullut.

e. Kelmin Inari, ”hyvänpuoleiset tyypit, lyhyt leveästi liittynyt kaula, jyrkähkö lapa, pitkähkö pyöreä runko, kantava lanne, huipukas lautanen. Lyhyet etusääret, käyrät kintereet, pitkähköt vuohiset. Hieman matalat, mutta pitkäaskeliset, tahdikkaat liikkeet, kantaa itsensä hyvin. Mataluudesta huolimatta lennokas laukka. Pyöreä, ilmava hyppy, ponnistaa huolimattomasti, käyttää jalkojaan hyvin. Ajoittain kuuro avuille, pääosin rehellinen, miellyttävä ja nöyrä hevonen, sopivasti eteenpäinpyrkimystä.”
Kelmin Inari (punarautias, 156cm) kantakirjattiin RKTK-III -palkinnolle, joskin palkinto kohosi ajan myötä RKTK-I:ksi. Nuorena kirjattu tamma oli tehnyt hyvin epätasaisia esiintymisiä laatuarvosteluissa (kolmevuotiaana karsintafloppi, nelivuotiaana lupaavin estehevonen karsinnassa, finaalissa 18., viisivuotiaana totaalinen nukahdus esteillä, askellajeissa huima petraus, ei finaaliin), kasvattajakisassa tamma humputteli kouluosuuden toiseksi listan väärään päähään, esteillä sijoitus oli kolmas. Kelmin Inari kisasi myöhemmin elämässään vähän kaikkea; koulua heB-A, esteitä 90-110cm, kenttää tuttari-helppo, noviisia valjakkoa. Tamman menestys oli erittäin epätasaista, mutta ruusukkeita kertyi ajan kanssa kantakirjaluokituksen korottamisten verran. Haavemaailmaansa herkästi uppoutuva, umpikiltti tamma oli helppohoitoinen, lapsillekin sopiva haliponi. Nöyrä, mukava ratsu, josta sai niin talutusratsun kuin kisapelinkin – jos päivä oli suotuisa.
Kilpauransa jälkeen tamma teki kolme varsaa (tiinehtymisongelmat laskivat varsamäärää). Jälkikasvua leimaa vahvasti emänsä haahuileva luonne sekä rakenne, joskin myös monilahjakkuus. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana huonojen hampaiden ja suolistovaivojen vuoksi.

ei. Muiston Ilvari, Ruotsia ja Norjaa myöten valjakkokisoja kiertänyt Muiston Ilvari (rautias, 158cm) oli onneton ratsu, eikä sen vauhti riittänyt raviradoille. Valjakkoajokokeilu kuitenkin paljasti orin potentiaalin. Orista tuli vaikeiden luokkien tähti, jonka tahdikkaat, lennokkaat askelet ihastuttivat koulutuomareita ja äärettömän säädeltävä laukka pelasti monet tilanteet ja sekunnit maratonilla. Lauhkea, välillä omissa maailmoissaan elelevä ori oli matalaryhtinen, sopusuhtainen hevonen, jolla oli vähän pitkät lavat ja sapelihakuiset etuset, mutta toisaalta erittäin hyvä takaosa lautasesta jalkoihin. Käsiteltäessä hidas, vähän tyhmä nallekarhu tuntui satula selässään sekoavan jalkoihinsa – valtava kontrasti sille herkälle, älykkäälle, eteenpäinpyrkivälle valjakkohevoselle, joka Muiston Ilvari oli. Ori kirjattiin Ta-suunnalle nippa nappa KTK-III -palkinnolla.
Hyväluontoinen ja -liikkeinen, menestynyt valjakkohevonen kiinnosti myös ratsukasvattajia, ja ori sai yhteensä 57 jälkeläistä. Ilvarilaiset tunnistaa kaikista parhaiten vähän omituisesta luonteenlaadusta, liikkeet, rakenne ja muut ominaisuudet periytyivät vaihdellen. Ori eli 26-vuotiaaksi.

ee. Vitsi Vai Ei, oli melko tavanomainen, vähän vankkatekoinen (myös lihava) tamma, jolla oli järeät, kestävät jalat niiden pattipolvista, sapelihakuisuudesta ja käyristä kintereistä huolimatta. 150-senttinen, punarautias läsipää oli äärettömän kaunispäinen ja sympaattinen hevonen, Muumimamma neljällä jalalla, joka lapsen suosikki ja omistajansa maastopuksutin. Tamman kapasiteetti ei päätä huimannut (heB/70cm, jos mielikuvitusta käytti), sen liikkeet olivat melko matalat, joskin mukavan pitkät, hyppytyyli oli pyöreä, joskin hidas. Teräshermot ja lauhkea, yhteistyöhaluinen luonne olivat ehdottomasti Vitsi Vai Ein paras puoli. Halusipa omistaja kokeilla hiihtoratsastusta, ajamista tai vikellystä, tamma toimi joka työssä kuin kokenut konkari. Vitsi Vai Ei oli täysi harrasteratsu, jonka kanssa käytiin mätsäreissä ja harjoituskisoissa lähinnä hyvän tunnelman ja kokemusten vuoksi. Kaikeksi onneksi raudikko varsotettiin viisi kertaa; hyvät isäorit sekä tamman oma emä, moninkertainen ravikuningatar Helvian Vitsit, periyttivät varsoille liikettä, kapasiteettia ja menohaluja. Vitsi Vai Ei ei itse ollut kummoinen periyttäjä, orivalintojen ansiosta sen varsoista tuli todella hienoja. Terästamma kuoli vasta 36-vuotiaana.
Sukuselvityksestä kiitos Lissu T. <3


o. Huvin Vuoksi s. 13.06.2017 isä. Unenvarjo om. Susiraja Ch, KTK-II
t. Huvin Honkahelmi s. 22.12.2017 isä. Helmen Joosa om. Liia
o. Huvin Havuhuokaus s. 18.01.2017 isä. Potentiaali om. meea KTK-II

KRJ:n kouluratsastuskilpailut
40 sijoitusta / 8 voittoa

17.06.2017: Fiktio - Va B -- 2/40
18.06.2017: Fiktio - Va B -- 6/40
19.06.2017: Fiktio - Va B -- 4/40
08.07.2017: Hukkapuro - Va B -- 3/30
13.07.2017: Cadogan - Va B -- 3/30
20.07.2017: Cadogan - Va B -- 1/30
25.07.2017: Cadogan - Va B -- 2/30
29.07.2017: Cadogan - Va B -- 1/30
03.09.2017: KK Ginger - Va B -- 4/30
09.09.2017: KK Ginger - Va B -- 2/30
09.09.2017: Jadessa WB's - Va B -- 4/30
11.09.2017: KK Ginger - Va B -- 3/30
12.09.2017: Jadessa WB's - Va B -- 2/30
20.09.2017: KK Ginger - Va B -- 3/30
29.09.2017: Jadessa WB's - Va B -- 5/30
29.12.2017: Cadogan - Va B -- 1/30
03.01.2018: Cadogan - Va B -- 3/30
09.01.2018: Cadogan - Va B -- 5/30
06.01.2018: Cadogan - Va B -- 4/30
09.01.2018: Cadogan - Va B -- 1/30
10.01.2018: Cadogan - Va B -- 5/30
10.01.2018: Cadogan - Va B -- 1/30
13.01.2018: Cadogan - Va B -- 1/30
15.01.2018: Cadogan - Va B -- 3/30
15.01.2018: Cadogan - Va B -- 3/30
19.01.2018: Cadogan - Va B -- 4/30
21.01.2018: Cadogan - Va B -- 3/30
21.01.2018: Cadogan - Va B -- 1/30
23.01.2018: Cadogan - Va B -- 5/30
29.01.2018: Cadogan - Va B -- 3/30
30.01.2018: Cadogan - Va B -- 1/30
24.01.2018: Ratsutila Lilja - Va B -- 5/30
26.01.2018: Ratsutila Lilja - Va B -- 3/30
24.03.2018: Vuorna - Va B -- 4/30
27.03.2018: Vuorna - Va B -- 3/30
28.03.2018: Vuorna - Va B -- 4/30
02.05.2018: Salpicar - Va B -- 5/30
05.05.2018: Salpicar - Va B -- 2/30
08.05.2018: Salpicar - Va B -- 3/30
13.05.2018: Salpicar - Va B -- 2/30



ERJ:n esteratsastuskilpailut
45 sijoitusta / 5 voittoa

11.06.2017: Cadogan - 80cm -- 2/30
24.06.2017: Cadogan - 80cm -- 2/30
06.01.2018: Cadogan - 90cm -- 4/30
11.01.2018: Team J&K - 90cm -- 6/40
16.01.2018: Cadogan - 90cm -- 2/30
18.01.2018: Cadogan - 90cm -- 2/30
02.02.2018: Ruskavaara - 80cm -- 5/30
03.02.2018: Cadogan - 90cm -- 2/30
08.02.2018: Ruskavaara - 80cm -- 4/30
12.02.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
15.02.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
17.02.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
18.02.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
04.03.2018: Vuorna - 90cm -- 5/30
04.03.2018: Hengenvaara - 90cm -- 5/100
06.03.2018: Vuorna - 90cm -- 1/30
08.03.2018: Hengenvaara - 90cm -- 8/100
14.03.2018: Turmeltaja - 90cm -- 6/40
23.03.2018: Turmeltaja - 90cm -- 2/40
24.03.2018: Turmeltaja - 90cm -- 2/40
26.03.2018: Turmeltaja - 90cm -- 5/40
11.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
12.05.2018: Huvitus - 90cm -- 1/30
12.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
13.05.2018: Huvitus - 90cm -- 4/30
14.05.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
15.05.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
15.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
16.05.2018: Huvitus - 90cm -- 2/30
19.05.2018: Huvitus - 90cm -- 4/30
20.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
20.05.2018: Huvitus - 90cm -- 2/30
20.05.2018: Huvitus - 90cm -- 2/30
21.05.2018: Huvitus - 90cm -- 2/30
21.05.2018: Huvitus - 90cm -- 1/30
22.05.2018: Huvitus - 90cm -- 2/30
22.05.2018: Huvitus - 90cm -- 4/30
23.05.2018: Huvitus - 90cm -- 4/30
24.05.2018: Huvitus - 90cm -- 1/30
24.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30
26.05.2018: Huvitus - 90cm -- 4/30
27.05.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
28.05.2018: Huvitus - 90cm -- 3/30
28.05.2018: Huvitus - 90cm -- 1/30
28.05.2018: Huvitus - 90cm -- 5/30



KERJ:n kenttäratsastuskilpailut
7 sijoitusta / 4 voittoa

02.07.2017: Cadogan - helppo -- 5/30
04.07.2017: Cadogan - helppo -- 3/30
07.07.2017: Cadogan - helppo -- 1/30
08.07.2017: Cadogan - helppo -- 1/30
16.07.2017: Cadogan - helppo -- 4/30
17.07.2017: Cadogan - helppo -- 1/30
20.07.2017: Cadogan - helppo -- 1/30



VVJ:n valjakkoajokilpailut
40 sijoitusta / 8 voittoa

23.06.2017: Koistila - vaativa -- 5/40
02.07.2017: Huvitus - noviisi -- 3/30
03.07.2017: Koistila - vaativa -- 4/30
04.07.2017: Koistila - vaativa -- 1/30
05.07.2017: Koistila - vaativa -- 3/30
07.07.2017: Koistila - vaativa -- 3/30
12.07.2017: Huvitus - noviisi -- 1/30
17.07.2017: Huvitus - noviisi -- 1/30
17.07.2017: Riekontorppa - vaativa -- 4/30
18.07.2017: Huvitus - noviisi -- 5/30
18.07.2017: Koistila - vaativa -- 1/30
18.07.2017: Riekontorppa - vaativa -- 3/30
20.07.2017: Huvitus - noviisi -- 3/30
20.07.2017: Koistila - noviisi -- 4/30
20.07.2017: Kaunovaara - vaativa -- 2/30
22.07.2017: Riekontorppa - vaativa -- 2/30
01.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 5/30
03.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 2/30
03.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 1/30
04.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 5/30
05.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 3/30
07.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 1/30
08.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 1/30
11.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 3/30
12.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 2/30
13.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 1/30
18.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 5/30
20.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 5/30
20.08.2017: Mörkövaara - vaativa -- 5/30
01.09.2017: Koistila - vaativa -- 3/30
02.09.2017: Syndur - vaativa -- 5/28
03.09.2017: Koistila - vaativa -- 3/30
13.09.2017: Härdelli - vaativa -- 4/23
14.09.2017: Härdelli - vaativa -- 4/23
15.09.2017: Härdelli - vaativa -- 2/23
17.09.2017: Härdelli - vaativa -- 4/23
18.09.2017: Härdelli - vaativa -- 3/23
20.09.2017: Härdelli - vaativa -- 3/23
22.09.2017: Härdelli - vaativa -- 4/23
25.09.2017: Härdelli - vaativa -- 2/23


★ Suomenhevosten KTK 3/2018 - KTK-III -- 18+17+17+17=69p.

Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Lissu T.
Eräiden estekisojen jatkoilla tuli lyötyä typerä veto Sorelin kanssa, jonka (kuinka muutenkaan) hävisin. Susiraja jäi siis hetkeksi oman onnensa nojaan suunnatessani kohti Huvitusta ja vetotappiotehtävääni; Mehtämielen liikutusta. Tamma oli minulle ennestään jokseenkin tuttu, olihan se meidän Jokumme emä. Osasin odottaa raudikon olevan pää niin syvällä haavemaassaan, ettei treenaamisesta tulisi yhtikäs mitään. Ihmekään, että Sorel nakitti juuri tämän tamman minulle..

Joku tallityöntekijöistä oli ollut ihanan huomaavainen ja hakenut Mielikin valmiiksi sisälle. Pääsin heti puunaamaan pihapölyt tamman vaaleasta turkista ja arpomaan sopivaa satulahuovan väriä. Rauhallisesti paikoillaan nököttävä suomenhevonen oli tavattoman simppeli hoidokki, hevonen, joka ei sanonut juuta tai jaata yhtikäs mihinkään. Kavioita puhdistaakseni jouduin vähän tökkimään Mielikkiä, jotta tamma tajusi nostaa jalkansa. Myös kuolainten suuhun saaminen kesti hetken, Mielikki tuntui olevan aika syvällä pilvilinnoissaan eikä yhtään tajunnut, että halusin suitsia sen. Ihme hiippari tämäkin.

Kentälle kävellessämme havahduin pohtimaan esteiden kasaamista. Jos olisin ollut fiksu, olisin käynyt ensin kentällä, kasannut esteet ja hakenut hevosen vasta sitten. En ollut tajunnut kysyä edes kaveria esteitä nostamaan (tosin epäilen, että talliväellä oli tarpeeksi puuhaa muutenkin). Mielikki tallusteli rauhalliseen tahtiin vieressäni korvaansa lotkauttamatta puoliääneen jupisemilleni estehöpötyksille.
Ei siinä auttanut kuin kasata esteet Mielikin ohjat toisessa kädessä, tamma verkkaiseen tahtiin perässäni astellen. En tohtinut sitoa tammaa aitaan kiinni, joten mukana taluttaminen oli ainoa vaihtoehto. Kentälle nousi neljä yksittäistä estettä (ristikko, kaksi pystyä, okseri) sekä kolmen esteen innari.

Päästessäni viimein ratsuni selkään ja alkuverkkaamaan totesin, ettei Mielikki ollut siirtynyt henkisesti pilvilinnoistaan mihinkään. Ei tamma nyt ihan pahimmillaan ollut; Sorel oli varoittanut, että pahimpina päivinä liinakon kanssa mikään käyntihölkkää kummoisempi ei yksinkertaisesti suju. Mielikki kuitenkin ravasi ihan nätisti, kun pyysin. Vähän alitempoisesti ja poissaolevana, hitaasti apuihini reagoiden, mutta ravasi kuitenkin. Koetin herätellä tammaa siirtymisillä, pysähdyksillä ja perutuuksilla, asetuksella ja taivutuksella pelaamisella, askelen pidennyksellä ja lyhennyksellä. Kai siitä jotain riemua oli, ainakin tamma vertyi ja laukka nousi ihan nätisti.

Ensimmäiset hypyt olivat rauhallisia, pyöreitä ja tasaisia; tamma ei nähnyt turhan paljoa vaivaa 50-55cm korkeilla verkkaesteillä. Muutaman hypyn jälkeen jouduin laskeutumaan satulasta korottaakseni puomeja 10cm. Takaisin satulaan ja uudestaan ristikolle ja pystyille. Tamma hyppäsi mielellään, joskin laukka olisi saanut edetä enemmän. Ohjasin Mielikin innarille (korkeutta 60cm), joka sujui hyvin tasaisesti ja ongelmitta; tamma ponnisti mistä piti, hyppäsi nätisti ja tasapainoisesti.
Okserilla Mielikki kolautti takapuomia takasillaan. Ihmekös tuo, kun laukka oli (antamistani pohkeista huolimatta) vähän verkkaista, eikä tamma ollut nostanut jalkojaan ihan tappiin asti. Mielikki vaikutti vähän hämmentyneeltä, ehkä se oli hetkeksi tipahtanut pilvilinnoistaan? Onneksi takapuomi pysyi paikoillaan, minun ei tarvinnut laskeutua selästä nostamaan sitä.

Ristikolta pystylle, pystyltä toiselle ja okserille. Mielikin laukka ei vieläkään ollut ihan niin pyörivää ja reipasta kuin esteradalla saisi olla. Jalat nousivat vähän paremmin ja hypyt olivat sinänsä ihan hyviä, mutta jokin jäi puuttumaan. Tamma tuntui toimivan totaalisen puolivaloilla, joten kaikesta tekemisestä puuttui se täysi terä. 70cm okseri oli päivän isoine este; mitä tämmöisen puolivillaisen haaveilijan kanssa isompia treenaamaan. Toisaalta Mielikki kyllä teki, mitä pyysin, muttei sitten ihan kunnolla. Todella hämmentävä, kahtiajakoinen hevonen!

Juottaessani tammalle melassivettä treenin jälkeen Sorel tuli kyselemään, miten meillä meni – ärsyttävä virne huulillaan. kehuin kyllä Mielikin hyppyä, miten mukava ja helppo sen askelissa oli istua ja miten se teki, mitä pyydettiin. Toin kuitenkin esille myös tekemisen puolivillaisuuden ja tamman ajoittaisen haaveilun. Perus Mielikkiä, kuulemma.


   



© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse