Talviviima



♦ Virallinen nimiTalviviima
♦ Syntynyt25.02.2014
♦ Ikä17-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenpienhevonen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri148cm, rautiaankimo
♦ PainotusYleispainotus
♦ KoulutustasoHe A / 110cm / CIC1
♦ VH-tunnusVH14-018-1776
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ KasvattajaSusiraja
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ Saavutukset



i. Talviukkonen
sh, rtkm, 157cm
KERJ-I, SLA-I, YLA1
ii. Ukonvaaja evm
sh, trt, 157cm
iii. Perkelenperimä evm
iie. Vajaavainen evm
ie. Talvihenkäys evm
sph, rt, 143cm
iei. Talvimyrsky evm
iee. Aavistuksenomainen evm
e. Talventörröttäjä
sph, vrt, 143cm
ERJ-II, KERJ-II, SLA-I*, YLA1
ei. Liukastuva evm
sph, trt, 145cm
eii. Kotkotkelmi evm
eie. Jäitänne evm
ee. Talvitango evm
sph, vrt, 140cm
eei. Villehart Valssaa evm
eee. Omilla Lumilla evm


ii. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan. Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.

iii. Perkelenperimä, 159cm korkea tummanrautias ori oli pätevä, hyvärakenteinen yleispuksutin, joka kilpaili koulua, esteitä ja valjakkoa sekaisin. Käyttönsä sekalaisuuden vuoksi Perkeleenperimä ei koskaan kisannut hirvittävän vaativissa luokissa, helppo B, 70-80cm ja noviisi valjakko, mutta sillä olisi ollut rahkeita myös vaativammillekin tasoille. Orin omistajaa ei valitettavasti juuri näyttelytouhu kiinnostanut, Perkeleenperimä olisi ollut heti rakenteensa puolesta selkeä kakkosen ori, mutta se ei käynyt kuin varsanäyttelyissä kasvattajansa toimesta. Kiltti, joskin selkeästi orimainen hevonen oli omistajansa silmäterä, ja kiersi kisoja pitkän uran myös hyvin sijoittuen. Kouluradoilla se tahkosi järjestään 60% ja yli tuloksia, esteillä harvemmin tiputti vaikkei ollutkaan aikaratsastuksessa parhaimmillaan. Perkeleenperimä olikin suomenhevonen parhaimmillaan yleiskäyttöisyytensä vuoksi. Kirjaamattomuudesta huolimatta moni tammanomistaja piti Perkeleenperimää varteenotettavana jalostusorina sen hyvien tulosten ja hyvän rakenteen vuoksi. Oria käytettiinkin ennakkoluulottomasti jos jonkinlaisille tammoille ja erityisesti sen Pikku-Perkele -nimisestä pienhevosorivarsasta lähtenyttä tammalinjaa pidetään onnistuneena.

iie. Vajaavainen eleli yli kymmenvuotiaaksi tavallista harrastepuksun elämää, mutta omistajanvaihdoksen myötä kilparadat tulivat tutuiksi. 158-senttinen raudikko oli ryhdikäs, vähän turhan lyhytrunkoinen ja suoraselkäinen tamma, jolla oli kuitenkin kaunis pää, hyväasentoiset, kestävät jalat ja kelvolliset liikkeet (joista ravi selkeästi paras). Tamma oli eloisa, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ratsu, jonka nöyryys ja miellyttämisenhalu olivat vertaansa vailla. Erityisen näyttävä tai kilpailuhenkinen hevonen Vajaavainen ei ollut, mikä osaltaan selitti sen, että hevonen tipahti herkästi juuri sijoittuneiden ulkopuolelle. Esteradoilla tätä selitti myös hidas laukka. Tamma kilpaili helppo B-A -kouluradoilla, noviisien valjakkoluokissa ja 70-80cm esteradoilla, ja oli ehdottomasti parhaimmillaan koulu- ja valjakkokilpailuissa. Vaikka tamma toi välillä ruusukkeita kotiin, yleensä Vajaavainen teki vain hyvän radan saamatta sijoitusta. Vajaavainen teki kolme varsaa, joiden isäoreiksi valittiin tammaa itseään menestyneempiä, parempirakenteisia oreja. Vajaavaisen varsat ovat monipuolisia käyttöhevosia, jotka soveltuvat paremmin kilpa- kuin harrasteratsuiksi. Tamma periytti ryhdikästä runkoa, hyviä jalka-asentojaan ja monilahjakkuuttaan, kapasiteetin suhteen varsat menivät järjestään emästään ohi. Selkävikojen kipeyttämä tamma lopetettiin sen ollessa 23-vuotias.

ie. Talvihenkäys rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla. Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.

iei. Talvimyrsky oli 161cm korkea rautiaankimo, kelvollinen esteratsu kaikin puolin. Ori aloitti uransa valjakkohevosena ja siitä povattiinkin seuraavaa vaikeiden luokkien menestyjää vaan toisin kävi. Omistajan halvaannuttua kaulasta alaspäin auto-onnettomuudessa Talvimyrsky myytiin ja uusi omistaja kokeili sen lahjoja estepuolella. Rakenteeltaan tanakka hevonen, joka sai kehuja jalka-asennoistaan, kilpailikin uuden omistajansa kanssa metriä aluetasolla sijoittuen. Ori ei ollut se pätevin peli, joka löytyi, mutta kelvollinen hyppytyyli ja reipas eteneminen takasivat kuitenkin sijoituksia aina välillä. Kovaluontoinen, orimainen hevonen joka vaati osaavaa käsittelyä toimiakseen, mutta toimi yhtä kaikki. Talvimyrskyä ei ehditty viedä kantakirjattavaksi, vaikka se suunnitelmissa olikin sillä ori kuoli jo 14-vuotiaana, kun sen laitumelle karannut puoliveriruuna potki Talvimyrskyn molemmat takajalat rikki. Talvimyrsky on aikaisen kuolemansa vuoksi harvinainen, mutta hyvä nimi sukutaulussa. Se ehti astua kuusi tammaa ennen kuolemaansa ja osoitti periyttävänsä hyvää hyppyään sekä jalka-asentojaan. Luonne siltä ei periytynyt erityisen vahvasti vaan tamma dominoi, mikäli tammalla vain riitti luonnetta periytettäväksi.

iee. Aavistuksenomainen oli pätevä valjakko- ja koulutamma, joskin ratsain esitettynä paljon näyttävämpi kuin kärryt perässään. Hitusen eriparinen (suht tanakka etuosa, kevyempi takaosa) tamma loisti lähinnä jalka-asennoillaan ja liikkeillään, Aavistuksenomainen oli parhaimmillaankin vain sympaattisen näköinen hevonen. Vaaleanrautias, 158-senttinen tamma oli onneton hyppääjä, jonka hyppytyyli oli hirveä ja kapasiteettia ei nimeksikään. Kouluradoilla tamma pääsi helppoon A:han, kotikentällä treenattiin vaativaa B:täkin. Aluetasolla tamma teki hyviä tuloksia ja napsi ruusukkeita, kansallisissa kisoissa tulokset olivat tasaisia, hyväksyttyjä suorituksia, joskin auttamatta keskivertosuorituksia. Luonteestaan Aavistuksenomainen sai vain kiitosta; tasaisen rauhallinen, nöyrä ja kaikille ystävällinen luottotamma, joka lähti aina mielellään töihin, ei kiukutellut tai stressannut. Aavistuksenomainen teki kilpauransa loputtua neljä varsaa, ja orivalinnat olivat aika uskaliaita. Tamman jälkeläiset ovat aika epätasalaatuisia, sillä raudikko osoittautui mitättömäksi periyttäjäksi. Kaikki Aavistuksenomaisen varsat peilaavat isäorejaan, emältään varsat eivät tunnu saaneen käytännössä mitään, mikä ei voisi olla myös orilta perittyä. Aavistuksenomainen lopetettiin 19-vuotiaana pahan jalkamurtuman vuoksi, joka oli seurausta laidunkahakoinnista.


ei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, näyttävänpuoleinen ori. 145cm korkea tummanrautias sai tyypistään ysiä, muutoin sen pisteet olivat vähän ikävuodesta ja tuomarista riippuen ysiä ja kasia. Liukastuva oli luonteeltaan nöyrä, työteliäs ja kaikkien kaveri, siis täydellinen pakkaus, myös kisahevoseksi sillä Liukastuvalla oli karismaa ja näyttämisenhalua vaikka muille jakaa. Kapasiteetiltaan ori ei todellakaan päätä huimannut, he B/80cm, kenttäkisoissa harrasteluokka ei ollut mikään suuri saavutus, mutta Liukastuva yritti aina kaikkensa. Oria pidetäänkin yhtensä isänsä parhaista jälkeläisistä, sillä vaikkei se ollut huippu oikein missään se oli niin tasaisen hyvä ilman virheitä, että moista sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kyllähän pienhevonen myös suoritti ja sijoittui kenttä- ja estepuolella, myös muutama koulusijoitus käytiin seuraluokista hakemassa. Omistajilleen Liukastuva oli paitsi kilpahevonen myös korvaamaton kaveri koko perheelle, sillä sitä saattoi lapsikin ratsastaa. Liukastuvaa käytettiin jalostuksessa maltillisesti omistajiensa vuoksi. Kakkoselle kirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä ja se periytti paitsi korrektia rakennettaan myös työmotivaatiotaan ja hyvää luonnettaan. Valitettavasti Liukastuvalla oli periyttäjänä sama ongelma kuin sen isällä, sillä myös kapasiteetikkaampien tammojen kanssa jälkeläisten suorituskyky oli heikonlainen.

eii. Kotkotkelmi tummanrautias, 148cm korkea erittäin huonolla maulla nimetty ori aiheutti naurua paikassa jos toisessakin, mutta myös ihailua. Varsanäyttelyissä tyypistä, rungosta ja ravista tuli pelkkää kymppiä, muuten pisterivi oli ysiä ja kasia täynnä. Luonteeltaan pienhevoskokoiseksi juuri ja juuri jäänyt ori peri pelkästään hyviä ominaisuuksia vanhemmiltaan: loistavan rakenteen ohella se oli nöyrä, helppo käsitellä ja työmotivaatiota oli vaikka pienelle kylälle. Kotkotkelmi ei ollut mikään isojen tai vaativien luokkien suorittaja, helppo B sujui kouluaitojen sisällä, kotona treenailtiin helppoa A:ta, orin ravi oli erinomainen, mutta laukka tai kokoamiskyky eivät riittäneet kunnolla kouluradalle. Hyppyä oli 90cm:n radoille, takajalkojen tekniikassa oli toivomisen varaa, mutta Kotkotkelmin rehellinen yritteliäisyys paikkasi paljon. Kotkotkelmi myytiin nelivuotiaana laatuarvostelujen jälkeen isolla rahalla kenttäratsua etsineelle, joka vei sen tutustumisluokkaan heittämällä. Kotkotkelmi olikin tuttu nimi sijoittuneiden joukossa ja se kirjattiin aikanaan ansaitusti pienhevosena ykköselle. Jalostuksessa Kotkotkelmi ei ollut ihan niin menestynyt kuin olisi toivottu, mutta ei missään nimessä huono hevonen. Vaikka sille käytettiin kapasitettikkaita tammoja jälkeläiset harvemmin suorittivat enempää kuin helppo A/100cm. Rakenteeltaan ne ovat kuitenkin erittäin korrekteja vaikka harvempi on yhtä hyvä kuin isänsä, luonteeltaan Kotkotkelmin varsat ovat isänsä kaltaisia työmyyriä. Orilla on jälkeläisiä yhteensä vähän yli 130.

eie. Rautiaankimo pienhevostamma Jäitänne oli sievä koulutamma, josta ei yrityksistä huolimatta ollut esteradoille. 70-80cm radoilla tamma teki nippa nappa hyväksyttyjä suorituksia, vaikka kimon hyppytyylissä oli paikattavaa. 145-senttinen Jäitänne oli korrektirunkoinen, näyttävä tamma, joka pärjäsi näyttelyissä niin varsana kuin aikuisena, ja vanhempana tamma kantakirjattiin KTK-II ?palkinnolla hyvin rakennepistein. Parhaimmillaan pienhevostamma oli kouluradoilla, ja Jäitänne tekikin hyväprosenttisia ratoja helppo B-A ?luokissa. Etenkin tamman raviliikkeet keräsivät kehuja niin yleisöltä kuin tuomaristolta. Kotona harjoiteltiin vaativan B:n liikkeitä, täysimittaisena ratana vaativa B olisi ollut kimolle turhan haastava. Jäitänne oli mutkaton, hyväntuulinen hevonen, joskin kotioloissa vähän laiska. Kimon kanssa pärjäsi kuka tahansa, tamma oli hyvän käytöksen ja rauhallisuuden perikuva. Jäitänneelle valittiin oreja, jotka olivat kisanneet esteitä ja/tai kenttää, koska omistaja halusi tammastaan myös estevarsoja. Jokaisen valitun orin kapasiteetti ei päätä huimannut, mutta omistaja onnistui tavoitteessaan; Jäitänne teki neljä hyvärakenteista, monipuolista varsaa, jotka pärjäsivät niin koulu-, este- kuin kenttäradoilla. Tamma kuoli 27-vuotiaana.

ee. Talvitango sievä vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma. Se ei ollut erityisen näyttävä tai sykähdyttävä, mutta erittäin korrektirunkoinen (kantakirjauksessa se sai tyypistä 9 ja rungosta 10 pistettä) hevonen. Jalka-asennoissa oli jonkin verran sanomista ja kaviot kuluivat turhan nopeasti, mutta Talvitango sai kuitenkin ulkonäöstään sekä kehuja, että loistavat pisteet kun sitä tarjottiin kantakirjaan. Metriä hypännyt pikkutamma sijoittui usein, voitti suomenhevosten estemestaruudet useamman kerran eikä ollut kouluratsastuksessakaan paha. Talvitango ei kilpaillut kuin helppoa B:tä, mutta siitäkin prosentit olivat todella usein luokkaa 65. Luonteeltaan se oli hieman kipakka, ei sietänyt ketä tahansa ja selästä käsin kilpahevonen henkeen ja vereen. Talvitangon vauhti oli myös huima, teki se mitä tahansa mutta oikean ratsastajan kanssa tamma kyllä suostui rauhoittumaan, joskin se olisi ehkä ollut parhaimmillaan laukkaradalla. Mene ja tiedä, kilpatulosten vuoksi moista ei koetettu. Talvitangolla oli harmillisesti ongelmia tiineyksien ja varsomisten kanssa, joten se teki vain kolme varsaa joka toinen vuosi. Tarkasti valittujen orien kanssa paljastui, että Talvitango periytti voimakkaasti vauhdikkuuttaan sekä hyppytyyliään, joka sai paljon kehuja erityisesti siksi, että hevonen todellakin käytti selkäänsä. Emälinjaa vaivannut huonojen jalkojen periyttäminen jäi kaikeksi onneksi Talvitangolta pois.

eei. Villehart Valssaa oli perusolemukseltaan vaatimattoman näköinen, joskin ehdottoman sopusuhtainen ja hyvärakenteinen pienhevosori (140cm). Liinaharjainen, vaaleanrautias ori oli taipuvainen lihomiseen, eikä muutenkaan näyttänyt päällisin puolin hyvän mielen tätiratsua kummoisemmalta. Villehart Valssaa oli kuitenkin 100-110cm ratojen estetähti harvinaisen kovilla tuloksilla; ori voitti tai sijoittui joka ikisessä kilpailussa, joihin se osallistui. Kantakirjaan pienhevosori pääsi KTK-I -palkinnolla, erityiskehuja ori sai ratsastettavuudestaan (osiosta irtosikin täydet pisteet). Rehellinen, miellyttämishaluinen ja ehdottoman kiltti ori oli omistajansa silmäterä ja luottoystävä, hevonen, jonka kanssa uskalsi tehdä mitä tahansa. Kouluradat jätettiin välistä orin ravurimaisen ravin takia, laukkaa sen sijaan ei voinut kuin kehua. Hyvä hyppytyyli, sopivasti imua esteille, loistava ratsastettavuus - Villehart Valssaa oli ominaisuuksiltaan ja suorituksiltaan loistava estehevonen, joten ei ollut ihme, että orin tullessa jalostusmarkkinoille tammanomistajat alkoivat tutkia oman tammansa sopivuutta pienhevoskokoiselle estetykille. Sataan varsaan mahtuu kaikkea harrasteratsusta kisapeliin, mutta Villehart Valssaan jälkeläisten tasosta kertoo orille myönnetty jälkeläisvaliopalkinto. Ori periytti hyvää hyppytekniikkaansa, loistavaa laukkaansa ja erinomaista ratsastettavuuttaan. Rakennettaan pienhevosori periytti vaihtelevasti, yleensä tamman rakenne vaikutti varsaan enemmän. Villehart Valssaa lopetettiin vaikean ähkyn vuoksi orin ollessa 24-vuotias.

eee. Omilla Lumilla, vaaleanrautias pienhevostamma (143cm) oli melko korrektirunkoinen, ja hyvätyyppinen tamma. Sillä olisi ollut hyvä hyppykapasiteetti, todennäköisesti 110cm asti, mutta Omilla Lumillan kavioaines oli todella huonolaatuista ja haurasta, eivätkä sen kintut muutenkaan kestäneet kunnon hyppytreeniä. Kouluradoilla tamma kuitenkin loisti, helppo A -tasolla kilpaillut innokas pikkuhevonen sai erityisesti käynnistään paljon kehuja. Ravi oli hieman maahan sidottua ja laukka vähän kulmikasta, mutta käynti oli pitkää, selkä teki aktiivisesti töitä ja jokainen kasvattaja olisi halunnut sellaisen käynnin varsalle. Innokas, silloin tällöin hieman kiireinen, mutta nöyrä ja rehellinen tamma kilpaili aktiivisesti useamman vuoden kouluratsastuksessa ja kokeilipa Omilla Lumilla myös valjakkoajoa, vaikkei sitä koskaan kisannutkaan. Aikanaan tamma kirjattiin pienhevossuunnalle kakkosella suoritustensa perusteella, vaikka kavioista tuli lähinnä säälivitonen. Parempijalkaisten orien kanssa Omilla Lumilla teki todella hyviä varsoja. Neljä kertaa varsonut, kolme tammaa ja yhden orin saanut tamma periytti kyllä huonoja kinttujaan ja heikkoja kavioitaan, mutta ei erityisen vahvasti. Varsat olivat todella päteviä erityisesti kouluratsastukseen, pari niistä siirtyi myös valjakkohevosen uralle, mutta toisin kuin emän kanssa, mikään ei estänyt hyppykäyttöäkään kunhan kavioita huollettiin kunnolla. Omilla Lumillan varsat olivat haluttua tavaraa pienhevoskasvattajien kesken.


sph t. Heilin Karjalanruusu s. 16.05.2015 emä. Milkan Pihla om. Riella
sph t. Pärren Pilta s. 22.07.2015 emä. Mehtälän Piritti om. Satu
sh o. Heilin Valassi s. 27.07.2015 emä. Ventoksen Untuva om. felissa
sph o. Heilin Tuisku s. 25.12.2015 emä. Peikkolan Venla om. Heili

ERJ:n esteratsastuskilpailut
11 sijoitusta / 4 voittoa

09.01.2018: Cadogan - 110cm -- 1/30
09.01.2018: Cadogan - 110cm -- 1/30
13.01.2018: Cadogan - 110cm -- 5/30
14.01.2018: Cadogan - 110cm -- 1/30
17.01.2018: Cadogan - 110cm -- 5/30
24.01.2018: Cadogan - 110cm -- 2/30
02.03.2018: Eucarya WB's - 110cm -- 1/30
06.03.2018: Branwen Farm - 110cm -- 2/30
07.03.2018: Branwen Farm - 110cm -- 3/30
08.03.2018: Branwen Farm - 110cm -- 4/30
10.03.2018: Hengenvaara - 110cm -- 8/100



KRJ:n kouluratsastuskilpailut
40 sijoitusta / 5 voittoa

21.12.2017: Cadogan - He A -- 2/30
01.01.2018: KK Lapland - He A -- 1/30
03.01.2018: KK Lapland - He A -- 2/30
05.01.2018: Abgelegenheit - He A -- 1/30
06.01.2018: KK Lapland - He A -- 3/30
07.01.2018: KK Lapland - He A -- 2/30
12.01.2018: KK Lapland - He A -- 2/30
13.01.2018: Mörkövaara - He A -- 4/30
14.01.2018: Abgelegenheit - He A -- 1/30
15.01.2018: KK Lapland - He A -- 4/30
22.01.2018: Mörkövaara - He A -- 4/30
24.01.2018: Mörkövaara - He A -- 2/30
25.01.2018: Supernatural - He A -- 7/40
27.01.2018: Roscoff - He A -- 2/50
30.01.2018: Roscoff - He A -- 3/50
02.02.2018: Mörkövaara - He A -- 5/30
03.02.2018: Ruskavaara - He A -- 3/30
03.02.2018: Oldfinion - He A -- 1/30
06.02.2018: Mörkövaara - He A -- 5/30
09.02.2018: Ruskavaara - He A -- 3/30
10.02.2018: Mörkövaara - He A -- 5/40
11.02.2018: Kaunovaara - He A -- 5/30
11.02.2018: Raatteen Sh - He A -- 5/30
12.02.2018: Mörkövaara - He A -- 5/40
13.02.2018: Kaunovaara - He A -- 2/30
14.02.2018: Teilikorpi - He A -- 5/40
14.02.2018: Varjon Oriasema - He A -- 1/30
18.02.2018: Mörkövaara - He A -- 2/30
18.02.2018: Oldfinion - He A -- 5/30
18.02.2018: Teilikorpi - He A -- 5/40
19.02.2018: Karhumetsä - He A -- 4/30
20.02.2018: Teilikorpi - He A -- 3/40
20.02.2018: Varjon Oriasema - He A -- 3/30
20.02.2018: Raatteen Sh - He A -- 5/30
22.02.2018: Oldfinion - He A -- 2/30
02.03.2018: Hengenvaara - He A -- 8/100
03.03.2018: Hengenvaara - He A -- 4/100
04.03.2018: Hengenvaara - He A -- 3/100
07.03.2018: Hengenvaara - He A -- 2/100
08.03.2018: Hengenvaara - He A -- 6/100



KERJ:n kenttäratsastuskilpailut
0 sijoitusta / 0 voittoa

- ei vielä kilpaillut


★ -

Kilpailupäivä - kirjoittanut Sorel
Alunperin olimme suunnitelleet, että Aslak ja kaksi muuta suomenhevosoriamme matkaisi viiden tunnin ajomatkan päähän esteratsastuskilpailuihin ja lähtö tapahtuisi aamuyöstä. Muutama tallityttö sanoi sen verran painavan vastalauseen, koska matkassa oli kaksi nuorikkoa, jotka varmasti hössöttävät puolipäivää vain sen takia, että ollaan jossain muualla kuin kotona. Niimpä tein järjestelyihin muutoksia ja matkasimme kilpailupaikalle jo edellisenä iltana.

Hevosten lastaus sujui yllättävän hyvin, vaikka Unikko meinasikin, että minähän en sinne tule! Liinalla ja herkuilla saimme kaikki kolme oria turvallisesti autoon. Isossa kuljetusautossa oli ihanuutena kamera, mistä näimme kokoajan matkustamossa hevosten tilanteen. Matkalla kaikki vaikutti rauhallisilta ja tyytyväisiltä, vaikka porukan nuorin ei heiniin malttanut koskea kuin kaksi muuta söi iloisesti. Perille saavuttuamme lähdin toimistolle ilmoittamaan tulostamme, muut aukoivat takaovea sillä aikaa ja tarkistivat hevoset. Meteli aika huikea, kun ovi aukastiin. Kolme oria hirnui kilpaa ja kopisteli paikoillaan.

Saavuin takaisin ja mukanani oli tallin ylläpitäjä, joka lähti näyttämään meille karsinapaikat. Talli oli kuin viimeisenpäälle laitettu, huippukilpatalli. Meidän kotona näytti paljon erilaisemmalta. Ei ollut edes hämähäkinseittiä missään ja käytävät olivat tip top siivottuja. Jännitti tuoda meidän ryhmärämä tällaiseen paikkaan... Meidän kolmen karsinat olivat aivan käytävän perässä, eikä viereisissä karsinoissa ollut ketään, onneksi! Lähdimme purkamaan hevosia autosta. Ensimmäisenä vuorossa oli Unikko, joka kulki karsinaan nätisti vähän hörähdellen. Seuraavana oli vuorossa Aslak, jonka ainoa liikkumismuoto tuntui olevan juoksu. Talliin tultiin monen ravivoltin kanssa ja lopulta tallin käytävä juostiin tyylikkäästi karsinaan. Viimeisenä tuli nuorin, joka tulikin sellaisella ryminällä ja energialla, että vähän jännitti. Huokaisimme syvään, kun kaikki hevoset olivat turvallisesti karsinassa. Vielä iltaruoka eteen ja saisimme itsekin hengähtää. Vietimme yön muutaman kilometrin päässä olevassa pienessä hotellissa.

Aamu ei ehtinyt kunnolla edes valjeta, kun me olimme jo täydessä tohinassa tallissa. Hevosia harjattiin, tavaroita aseteltiin ja ratoja käytiin läpi. Kaikki tuntui olevan hyvin balanssissa. Orit olivat rauhallisen oloisia, toista olisi ollut jos olisimme tullut vasta aamulla paikalle. Tilanne olisi voinut olla varsin kaoottinen, eli onneksi kuuntelin tallityttöjäni enkä vain omaa päätäni. Valmistelimme hevoset karsinaan valmiiksi. Ehdimme napata hieman aamupalaa kanttiinista, ennen kun ensimmäinen hevonen alkoi olemaan lämmittelyä vaille. Aslak oli ensimmäisenä ja minä olin luvannut ratsastaa tämän kanssa radan. Ori oli ollut aika virkeä ja eloisa viime viikot, joten katsotaan miten käy. Lämmittelyssä oli kahdeksan ratsukkoa samaan aikaan ja määrä oli mielestäni hyvä, ei ollut liian ahdasta ja esteelle pääsi hyvin. Kaksi hevosta oli odottamassa radalla vuoroaan ja pian mekin siellä jo seisoimme. Aika viiletti kuin siivillä, aina ei ehtinyt tajuta mitä kaikkea ympärillä tapahtui. Aslak oli virkeä ja se ei paikoillaan suostunut pysyä. Starttasimme ja vauhti oli varsin kova! Yritin pitää tahtia tasaisempana mutta kovasti ori painoi kuolaimelle, enkä saanut sopivaa tuntumaa koko radan aikana. Kaksi harmillista pudotusta, joista voin syyttää itseäni. Olisi pitänyt saada hevonen hallintaan, niin olisi jäänyt enemmän pelivaraa sarjoille. Vauhti oli liian luja ja muutamalle esteelle lähestyminen meni pipariksi.

Seuraavana oli vuorossa Unikko, jo vähän kokeneempi mutta varsin varsamainen pakkaus. Sinna ratsasti Unikolla upeasti nolla radan! Vauhtikin oli erinomainen ja sijoituksissa olemme kiinni. Viimeisenä vuorossa oli nuorimmaisin oripoika, Talviviima. Kokematon ja varsin vauhdikas pakkaus viiletti radan Reijan kanssa yllättävän hienosti! Loppusijoituksena Talviviima oli kahdeksas ja se oli todella hienosti ensikertalaiselta, jolta löytyi koko ajan käytöstavat, mitkä meinasi puuttua taas meidän vanhemmilta oreilta.

Varsin onnistunut reissu! Talviviima kahdeksas, Unikko kolmas ja minä olin keskikohdalla listassa. Ei ollut minun päiväni, mutta olin tyytyväinen hevosten suorituksiin. Kilpailupaikka oli aivan ihana ja upea, kateeksi käy! Hevoset jäähdyttelivät vielä ennen varusteiden riisumista, kunnes otettiin varusteet pois ja harjattiin huolellisesti ja tietenkin annettiin herkut. Seuraava etappi oli, että saisimme kaikki kolme vielä turvallisesti autoon. Unikko meni ensimmäisenä, yllättävän hyvin. Aslak seurasi mutta mietti hetken ennen rampille nousua. Talviviima ei taaskaan suostunut ilman liinoja ja herkkuja tulla rampille. Lopulta hevonen teki komean loikan rampille ja tuli juosten autoon. Kaikki koossa, ei muutakuin kotia kohti!


   


© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse