Huvin Viljami

15.09.2011 - 28.03.2018

♦ Virallinen nimiHuvin Viljami
♦ Syntynyt15.09.2011
♦ Ikä16-vuotta (ikääntyy satunnaisesti)
♦ RotuSuomenhevonen
♦ SukupuoliOri
♦ Säkäkorkeus, väri161cm, vaaleanrautias
♦ PainotusYleispainotus
♦ KoulutustasoHe A - 90cm
♦ VH-tunnusVH12-018-0088
♦ OmistajaSorel (VRL-00884)
♦ KasvattajaSorel / Huvitus
♦ KotitalliHuvitus (HUVI3969)
♦ SaavutuksetKTK-III, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I


Hoidettaessa tämä ori pysyy paikoillaan, mutta jos Viljamia harjaa karsinassa ja unohtaa oven raolleen, siinä tapauksessa Viljami on jo kaukana tallista hetken päästä! Kannattaa olla todella tarkkana ettei hevonen pääse karkuteille. Viljamin voi toki ottaa tallinkäytävälle ketjuihin, jolloin ainakin varmistuu se, ettei ori pääse omille teilleen. Viljami on herkkä vatsanalta, mutta muuten sitä voi harjata ilman minkäänlaista huolta. Jos Viljamin hoitaja ei keskity hommaansa, vaan pulisee jonkun toisen kanssa sen sijaan, että harjaa kunnolla, Viljami saattaa hieman tönäistä selkään. Se ikäänkuin muistuttaa, että mitä pitikään tehdä. Pölistä turhan päiväisiä vai harjata herra loistokuntoon? Viljami ei pidä hännän ja harjan selvittely operaatioista, mutta herramiehenä se antaa tehdä selvitykset ilman sen suurempia narinoita. Kaviot Viljami nostaa nätisti ja pitää jalkansa niin kauan ylhäällä, kuin hoitaja vain vaatii. Tosin takajalkojen kanssa saattaa tulla pienimuotoisia ongelmia, mutta useimmiten myös ne saadaan puhdistettua ilman mitään merkittävää showta. Pesukarsinaan ori ei mene mielellään, mutta herrasmiehenä yrittää sietää hoitajansa "oikut" ja käyttäytyy arvokkaasti inhottavasta vesisuihkusta huolimatta.

Viljami on reipas ja hyvin oppivainen ori. Viljami onkin esteori vailla vertaa, kun se oikein pääsee kunnolla vauhtiin! Viljami kuumenee herkästi, mutta pienen rauhoittelun jälkeen orin kanssa löytää yhteisen rytmin todella helposti. Viljami on ketterä hyppääjä ja pudottaa harvoin. Poikkeuksena kuitenkin on vitivalkoiset esteet, joilla ori saattaa tehdä kieltää esteen, ellei ratsastaja ole tarkkana. Viljamilla on kapasiteettia korkeampiinkin luokkiin kuin metrin rataesteillä, sillä ponnistusvoima ei herralta heti lopu! Liian korkeita tai vaikeita ratoja ei kuitenkaan saa teettättää, muuten esteistä menee kaikki hohto ja sen jälkeen suoritukset saattavat heikentyä. Kouluratsastuksessa Viljami on todella kuulias, mutta hieman epävarma. Se kuuntelee ratsastajansa ohjeita parhaansa mukaan ja pyrkii täydellisyyteen. Joskus hevonen tuntuu todella laiskalta ja sitä joutuu paljonkin kehoittamaan eteenpäin. Ratsastajan täytyy muistutella orille että missä taas ollaankaan, tarhassa vai töissä? Hidastettu toiminto ei onneksi kauan pysy päällä ja pian oma ruutitynnyrimme on vauhdissa! Viljami säikkyy maneesissa helpommin kuin kentällä. Maastossa Viljamia saa taas vaihteeksi pidätellä kunnolla, ettei ori pääse riistäytymään käsistä. Viljami ei kuitenkaan yritä koskaan ryöstää, ei ainakaan pahasti. Viljami ei myöskään ole (ainakaan vielä) opetellut pukittamaan ratsastajaansa alas selästä ilman minkäänlaista syytä. Orilla on mukavat ja tasaiset askeleet, joihin ratsastajan on helppo mukautua. Kun ratsastaja ja Viljami löytävät yhteisen sävelen, he voivat yltää todella pitkälle kilparadoilla! Viljami on todella mukava ori, johon kannattaa tutustua hyvin.

Kilpailupaikoilla Viljami heti ensimmäiseksi päästää kovan hirnahduksen, kuin ilmoittaakseen että on saapunut paikalle, katsokaa nyt kaikki! Viljami kerjää huomiota ihmisiltä, ja nauttii saadessaan rapsutteluja ja päästessään kaikkien ihailtavaksi. Ori tulee mustasukkaiseksi, jos jotain toista hevosta rapsutetaan, ja se jätetään sivuun seisomaan. Viljamin päästessä lämmittelyalueelle, se mulkoilee kisakumppaneitaan happaman ja ylimielisen näköisenä. Kun ori pääsee kentälle, se kuitenkin jättää mulkoilemisen sikseen ja yrittää keskittyä suoritukseensa parhaansa mukaan. Joskus sen pää kuitenkin kääntyy väkisin, jos esimerkiksi sieviä tammoja näkyy kentän laitamilla. Silloin ratsastajan kannattaa herätellä oria ja muistuttaa että missä ollaan. Yleensä Viljamin kanssa ei tule suuria vaikeuksia, mutta kaikkeen kannattaa varautua.

Kuljetusvaunussa Viljami on todella rauhallinen, eikä se hermoile edes kuoppaisilla teillä. Viljami on matkustanut jo paljon, vaikka se onkin vielä nuori. Pitkillä matkoilla ori saattaa hieman kolistella, jos sen aika käy pitkäksi. Silloin on hyvä pysähtyä ja antaa Viljamin haukata hieman happea. Sitten matka voi taas jatkua pitemmänkin aikaa ilman, että ori tarvitsee mitään. Eläinlääkärin tarkastukset eivät mene niin joutuisasti, ori tekee kaikkensa ettei lääkäri saisi koskettua siihen lainkaan. Ori inhoaa kaikenlaisia rokotuksia, mutta kun Viljamin huomion saa kiinnitettyä muualle, hoituu rokotteetkin helposti. Kengittäjän käydessä Viljami seisoo aluksi rauhallisesti paikoillaan, mutta jos kengitys kestää kauan, alkaa ori armotta nojailemaan kengittäjäänsä.

Laitumella Viljami nauttii elämästää täysin siemauksin, ja se näkyy! Varsinkin kesällä Viljami ottaa kaiken ilon irti piehtaroidessaan, ja kun hoitaja tulee hakemaan Viljamia sisälle, ei oria ihan heti saata tunnistaa samaksi. Viljami löytää aina kaikkein mutaisimmat tai pölyisimmät nurkat, joissa se sitten piehtaroi oikein kunnolla ja hyvin! Viljamin tarhaan on muodostunut pieni polku, jota pitkin Viljami spurttailee pieniä laukkasuoria, kun sille käy aika pitkäksi. Viljami antaa ottaa itsensä kiinni suht helposti, mutta joskus se kuitenkin kokeilee, jos vaikka hoitaja haluaisi leikkiä sen kanssa hippaa? Useimmiten näin ei käy, joka onkin orille suuri pettymys.


i. Lysti-Vinski
sh, trt, 163cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, SLA-I, YLA2
ii. Vauhti-Enska
sh, trt, 164cm
iii. Verneri evm
iie. Eeviliinu evm
ie. Himma-Riina evm
sh, prn, 156cm
iei. Läpiveto evm
iee. Sysitar evm
e. Hilun Taiga
sh, klm, 157cm
ERJ-I
ei. Huvi-Viikari
sh, rn, 159cm
eii. Riivarin Poika evm
eie. Sateen Viilettäjä evm
ee. Yön-Tunturitar
sh, mrn, 158cm
eei. Lumi-Hurmuri evm
eee. Haikeuden Sumu evm


i. Lysti-Vinski: On Huvituksen kantaoreja, omistajansa silmäterä ja ilo. Lysti-Vinski on erittäin kuuliainen herrasmies, joka taitaa vaikeatkin koulukiemurat. Ori oli läsipäinen tukkajumala, joka hurmasi kaikki näyttävällä ja ehkä hieman erikoisella ulkokuorellaan. Lysti-Vinski on niittänyt mainetta kouluradoilla 64:n sijoituksen voimin ja 11kpl voittoja. Myös näyttelyissä on rakenne miellyttänyt ja muutamia titteleitäkin on elämänsä aikana hankittuna. Lysti-Vinski pääsi ikiuneen melkein 30-vuotiaana. Jälkeläiset ovat olleet taitavia kouluratsuja ja luonteiltaan teräshermoisia.

ii. Vauhti-Enska: Tummanrautias tukkajumala, joka valloittaa ihmiset niin ulkonäön kuin luonteensa ansiosta. Herrasmiehen käytöstavat ovat tehneet omistajan elämästä suorastaan herkkua. Ihmiset ajavat orin kotitallille ihastelemaan häntä, eikä tammojen omistajatkaan ole pois lähtenyt ilman astutuksen varaamista. Enska on kilpaillut ahkerasti kouluradoilla vaativa A- tasolla saavuttaen erilaisia mainintoja ja palkintoja. Monet pitivät tätä hevosta aikansa siitosorina, enkä yhtään epäile valintaa. Enska periyttää kuulaisuutta ja rauhallisuutta, joten kipakalle emännälle tämä ori on loistava vaihtoehto! Nykyään ori viettää rauhallisia eläkepäiviään pienessä yksityistallissa.

iii. Verneri: Osaava tuntitaituri, joka vaikutti suuressa ratsastuskeskuksessa opetushevosena. Vernerillä oli taitoa esteillä ja koulussa, joten ratsastajat pystyivät oman kehityksensä mukaisesti etenemään tämän hevosen kanssa. Verneri on vaihtanut kotia viiteen eri kertaan, pääasiassa nuorella iällä. Kahdeksanvuotiaana ori muutti viimeiseen kotiinsa, suureen ratsastuskeskukseen. Ori oli liian naishimoinen, joten se jouduttiin ruunaamaan pian muuton jälkeen. Vernerillä on kaksi jälkeläistä, joista kumpikin on ollut vaikuttavia kouluradoilla. Vaikka Verneri itse ei ole kilpailuissa taitojaan päässyt esittelemään, jälkeläiset ovat tehneet sen hänen puolestaan. Verneri jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana jalkavaivojen takia.

iii. Eeviliinu: Osaavalla ratsastajalla tämä hevonen kulki vaikka mitä kiemuroita ja ympyröitä. Aloittelijat lensi satulasta välittömästi. Eeviliinusta haikailtiin aluksi ravuria, mutta laukka tuntui hevosesta paljon paremmalta, joten ravirura unohtu todella nopeasti. Tamma myytiin nuorelle tytölle, jolla oli jo kaksi suomenhevosta entuudestaan ratsutuksessa. Hän sai koulittua kiukuttelevasta tammasta monipuolisen käyttöratsun, jonka taidot yllättivät hänet itsensäkin! Eeviliinu kilpaili pienissä seurakilpailuissa esteillä ja koulussa, voittaen pari luokkaa. Suurempaa menestystä tamma ei saavuttanut. Eeviliinu varsoi elämänsä aikana viisi hienoa varsaa, jotka ovat olleet menestyjiä omissa painotuslajeissaan.

ie. Himma-Riina: Joskus voi näyttää siltä, että hevosen omistajilla hurahtaa kilpaileminen ja voittaminen päähän? Niin kävi Himma-Riinan omistajan kohdalla. Tamma on todella menestyvästä suvusta ja omistaja todellakin halusi itselleen näyttävyyttä ja loistavan hevosen. Aluksi Himmalla kilpailtiin hyvin menestyen kouluratsastusta, myöhemmin myös esteitä. Pari ensimmäistä vuotta kului hienosti, mutta sitten alkoi alamäki. Tamman etujalka alkoi reistailemaan ja eläinlääkäri antoi käskyn pitää hevosta levossa ja antaa toipua rauhassa. Omistaja ei kuitenkaan kauan jaksanut hevostaan levossa pitää, vaan aloitti jälleen kilpailemisen vaativa B- tasolla. Himma-Riinan jalka ei kauan sitä kestänyt vaan petti uudestaan, jolloin omistaja menetti totaallisesti hermonsa ja myi tamman vanhemmalle naiselle. Tämän hevosen kilpailu-ura kesti 6-vuotiaasta 10-vuotiaaseen, jonka jälkeen alkoi eläketamman virka. Uusi omistaja antoi jalan parantua rauhassa ja myöhemmin tamma astutettiin viidellä eri orilla. Varsat olivat hyväluonteisia ja rakenteisia kilparatsun alkuja. Himma-Riina lopetettiin 25-vuotiaana.

iei. Läpiveto: Upean näköinen punaruunikko ori, joka näytti todella mielellään taitonsa kilparadoilla. Nimi oli monille jo niin tuttu, että välillä tuntui toisten ihmisten harmittelevan sitä, että joutuu kilpailemaan tätä oria vastaan. Kouluradoilla tuomareille todella tutuksi tullut ori haali menestystä ja pokaaleja vuodesta toiseen. Omistaja piti hevostaan kuin kukkaa kämmenellä, ja osasi vetää oikeista naruista pitääkseen hevosensa huippukunnossa. Läpiveto oli kuuma nimi 2000-luvun alussa. Jälkeläisiä syntyi liki sata! Luonne oli hieman äreämpi ja vaativampi, mutta nämä pienet oikut annettiin anteeksi kilparadoilla.

iee. Sysitar: On saanut nimensä hieman arvaamattomasta luonteesta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Tämä tamma keksi kyllä keinot saada hoitajat hermoromahdukseen asti. Hoitaessa tamma oli kyllä kiltisti, mutta tarhaan mentäessä tai ratsastuksessa sen oli pakko keksiä jotain, jos selässä oli uusi kasvo. Tutut hoitajat osasivat tammaa käsitellä hyvin, tietäen tämän tempaukset. Sysitar oli varsana hieman epävarma uusia tuttavuuksia kohtaan. Mamikseksi kutsuttu varsa keräsi kasvaessaan rohkeutta, eikä enään mikään sitä pelota. Tamma oli enemmän harrasteratsuna, joten kilpailemaan se ei koskaan päässyt. Sysitarelta löytyy kolme hienoa tuuhea harjaista varsaa.

-------------------------------------

e. Hilun Taiga: Kulomusta estetaituri, joka kuuluu myös Huvituksen kantahevosiin. Hilun Taiga oli ensimmäinen Huvituksen tuontisukuinen estetamma, joten myös suuret tunteet ja arvot ovat omistajalla tätä hevosta kohtaan. Hilun Taiga on osoittautunut meneväksi kilparatsuksi 53 sijoituksen ja 12 voiton ansiosta. Kilpailut suoritettiin kohtuu nopealla tahdilla ja lopulta tamma pääsi siitoskäyttöön. Hilun Taiga on jättänyt jo yli kahdeksan jälkeläistä ja varsat ovat olleet monipuolisia käyttöratsuja. Ihana lisä on kuulemma ollut tamman musta väri. Hilun Taiga palkittiin esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ykkös palkinnolla!

ei. Huvi-Viikari: Orin ulkokuori ei jätä ketään kylmäksi. Upean rakenteensa ansiosta ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja saavutuksista löytyy myös muotovalio titteli. Tämä ei vielä riitä, sillä Viikarilla on uskomaton pitkä ja tuuhea harja, joka hurmaa kaikki! Vuoden 2010 suosituimpiin jalostusoreihin kuuluva Viikari on tehnyt hyvää näyttöä 90cm rataesteillä. Hyppytekniikka on ehkä hieman omaperäinen, mutta toimiva. Nykyisin ori nauttii jalostusorin tehtävistä pohjanmaalla. Luonteeltaan Viikari on todellinen herrasmies, joka ei turhista hätiköi. Erittäin upean tapaus, joka on periyttänyt jälkeläisilleen hyvää rakennetta, kätevää hyppytekniikkaa sekä selväpäisyyttä. Parille jälkeläiselle on periytynyt ehkä kaikkien toivoma, uskomaton harja.

eii. Riivarin Poika: Ruunikko komistus oli loistava estetykki metrin radoilla. Orilla kokeiltiin myös koulua ja maastoesteitä, eikä toki huonolla menestyksellä. Riivari ei ollut luonteeltaan se kaikista rauhallisin hevonen. Tammoille pitää perinteisesti pitää kunnon seremonia ja hoitajien hermoja kokeilla. Vain kaksi ihmistä kilpailivat tällä orilla. Heillä yksinkertaisesti oli yhteinen sävel. Muutamia muitakin ratsastajia olisi ollut valmiina kilpailemaan mutta Riivari ei heitä selkäänsä huolinut. Jälkeläisiä ori on jättänyt liki parikymmentä kappaletta. Rakenteeltaan Riivari oli sopusuhtainen mutta jalka-asennoissa olisi varmasti tullut huomautusta. Ori ei koskaan ollut urheilullisessa kunnossa, vaikka hyviä sijoituksia ja voittoja ori saavuttikin. Heinämaha kulki tunnollisesti mukana viimeiseen asti. Riivari jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana jatkuvien jalkaongelmien takia.

eie. Sateen Viilettäjä: Pienikokoinen mutta kovapäinen suorittaja. Toiminut nuoren omistajansa hupiratsuna ja muutamissa estekilpailuissa tamma on käyty. Sateen Viilettäjä on jo melkein kahdenkymmenen ja varsoja löytyy viisi kappaletta. Sateen Viilettäjä on asunut ikänsä samalla tallilla saman omistajansa kanssa. Kapasiteettia löytyisi enemmänkin kilpailuihin mutta ikänsä puolesta tamma siirtyy pian eläkkeelle.

ee. Yön-Tunturitar: Tumma ja tulinen kaunotar, omistajansa silmäterä. Yön-Tunturitar on vaihtanut omistajaa nuorena muutamia kertoja, sopivaa kotia vain ei löytynyt. Lopulta eräs nuorehko nainen ihastui tummaan tammaan ja oli valmis tekemään suuren työn, että saisi tästä hevosesta itselleen luotto kilpakumppanin. Kovapäinen tamma pisti omistajansa monta kertaa koville mutta lopulta tarina sai kauniin lopun ja yhteistyö alkoi sujumaan. Yön-Tunturittaresta saavutti alue ja seuratasolla metrin luokista monia voittoja ja sijoituksia. Hevosen hyppytekniikka oli laadukasta ja liikkeet loistavia. Vanhemmalla iällä Yön-Tunturitar kantakirjattiin toisella palkinnolla ja muutamista näyttelyistä on tullut paljon kehuja rakenteesta. Luonne ei helpoin ole mutta hevosen taidot antavat siinä paljon anteeksi.

eei. Lumi-Hurmuri: Vaaleanrautias tukkajumala hurmaa kaikki vahva ja tuuhean harjansa ansiosta. Ori on ehkä hieman haltijahevosen näköinen. Lumi-Hurmuri on hurmannut monet hevosharrastajat kilparadoilla. Esteitä ori on loikkinut 80cm luokissa monia startteja pitkin Suomea. Koulua ori on taitanut helppo B tasolla mutta ei montaa kertaa ole kilpaillut. Lumi-Hurmuri oli muutamia vuosia takaperin erittäin suosittu jalostusori. Se on kantakirjattu ykköspalkinnolla ja ori on periyttänyt vahvoja jouhia, kuuliaisuutta, hyvää hyppytekniikkaa sekä vahvaa takaosaa. Orilta löytyy yli sata jälkeläistä.

eee. Haikeuden Sumu: Yleispainotteinen käyttöratsu, joka asuu suurella ratsastuskoululla. Tamma toimii eri tasoisten ratsastajien luottoratsuna ja välillä ratsastuskoulun oppilaat kiertävät erilaisissa kilpailuissa tallin hevosilla. Haikeuden Sumu on aina kuulunut suosituimpien kilparatsujen joukkoon eri lajeissa. Kilpailuissa hevonen on hyvin pärjännyt, toisaalta harmi ettei maineikkaisiin kilpailuihin ole päässyt koska kapasiteettia ja taitoa riittäisi... Haikeuden Sumu on luonteeltaan rauhallinen, miellyttämisenhaluinen ja reilu. Jälkeläisiä Haikeuden Sumulla on vain yksi. Tammalla kilpaillaan satunnaisesti edelleen ja ratsastuskoulun asiakkaat ovat aina mielellään oppimassa Sumun kanssa uusia juttuja.


sh o. Huvin Veriveli s. 05.07.2013 emä. Tralla om. Sorel SV-II
sh t. Huvin Trissa s. 22.05.2015 emä. Tralla om. Sachiyo VAR-I, SV-I, EV-II
sh o. Huvin Viikinki s. 23.01.2016 emä. Huvin Melinda om. annika n
sh o. Huvin Volteri s. 10.02.2016 emä. Joogin Aurinkomyrsky om. Calla
sh o. Huvin Vilperi s. 07.01.2017 emä. Runon Tuulinka om. meea

KRJ:n kouluratsastuskilpailut
58 sijoitusta / 11 voittoa

17.02.2012: KK Marlene - He B -- 1/77
18.02.2012: Diega Ponies - He B -- 6/40
20.02.2012: Malkamäki - He B -- 4/60
22.02.2012: Malkamäki - He B -- 2/60
22.02.2012: Diega Ponies - He B -- 1/40
25.02.2012: Kaarti - He A -- 8/100
26.02.2012: Fiktio - He B -- 2/60
26.02.2012: Champion - He B -- 6/50
27.02.2012: Fiktio - He B -- 5/60
28.02.2012: Huvitus - He B -- 1/40
01.03.2012: KK Hurme - He B -- 4/50
02.03.2012: Muistojen Sh - He C -- 3/50
02.03.2012: Järviluoto - He B -- 6/40
02.03.2012: Järviluoto - He B -- 4/40
03.03.2012: Fjell Fjords - He A -- 3/40
03.03.2012: KK Hurme - He B -- 3/50
03.03.2012: Minion - He B -- 1/30
04.03.2012: Fiktio - He B -- 1/60
05.03.2012: Fjell Fjords - He A -- 6/40
05.03.2012: Diega Ponies - He A -- 3/40
06.03.2012: Fjell Fjords - He A -- 6/40
07.03.2012: Fiktio - He B -- 7/60
08.03.2012: Minion - He B -- 2/30
08.03.2012: Mörkövaara - He B -- 4/50
17.03.2012: Fjell Fjords - He A -- 5/40
17.03.2012: Fjell Fjords - He A -- 2/40
26.03.2012: Rhonwen - He A -- 1/40
30.03.2012: Rhonwen - He A -- 6/40
01.04.2012: Rosenheim - He A -- 1/50
03.04.2012: Koston Sh - He A -- 1/50
03.04.2012: VSR - He A -- 6/38
06.04.2012: VSR - He A -- 6/42
06.04.2012: Revontuli - He A -- 5/30
07.04.2012: Fiktio - He A -- 1/60
07.04.2012: VSR - He A -- 6/42
07.04.2012: Apinaliiga - He A -- 4/50
10.04.2012: Apinaliiga - He A -- 4/50
13.04.2012: Fiktio - He A -- 5/60
14.04.2012: Rosenheim - He A -- 6/50
19.04.2012: Yamera - He A -- 4/50
19.04.2012: VT Dei - He A -- 6/50
20.04.2012: VT Dei - He A -- 5/50
21.04.2012: Yamera - He A -- 5/50
24.04.2012: Ashcroft - He A -- 4/50
28.04.2012: Fiktio - He A -- 6/60
29.04.2012: Fiktio - He A -- 7/60
06.05.2012: Kadotetut Sh - He A -- 5/60
09.05.2012: Kadotetut Sh - He A -- 1/60
10.05.2012: Kadotetut Sh - He A -- 6/60
10.05.2012: Kadotetut Sh - He A -- 1/60
11.05.2012: Vitry - He A -- 6/60
14.05.2012: Revontuli - He A -- 3/30
19.05.2012: Fiktio - He A -- 3/60
24.05.2012: Taavilan Sh - He A -- 7/50
26.05.2012: Fiktio - He A -- 4/60
27.05.2012: Taavilan Sh - He A -- 3/50
28.05.2012: Taavilan Sh - He A -- 4/50
30.05.2012: Fiktio - He A -- 5/60


ERJ:n esteratsastuskilpailut
53 sijoitusta / 12 voittoa

13.02.2012: Rhonwen - 80cm -- 4/40
16.02.2012: VSHK - 80cm -- 1/24
19.02.2012: VSHK - 80cm -- 4/28
20.02.2012: Jewel Ponies - 70cm -- 3/70
28.02.2012: Rhonwen - 80cm -- 5/40
13.03.2012: Moondance - 70cm -- 7/50
14.03.2012: Moondance - 70cm -- 5/50
23.03.2012: Rhonwen - 80cm -- 1/40
25.03.2012: Rhonwen - 80cm -- 1/40
30.03.2012: Koston Sh - 80cm -- 7/50
09.04.2012: Rivakka - 80cm -- 5/49
10.04.2012: Rhonwen - 80cm -- 3/40
09.04.2012: Rivakka - 80cm -- 4/43
11.04.2012: Rivakka - 80cm -- 3/44
27.04.2012: Kadotetut Sh - 80cm -- 3/60
30.04.2012: Kadotetut Sh - 80cm -- 5/60
22.05.2012: Kilva JK - 80cm -- 1/60
20.07.2012: Kalevantuli -- 80cm -- 2/50
11.08.2012: Lai'e Welsh - 80cm -- 1/40
01.10.2012: Koston Sh - 80cm -- 5/60
01.10.2012: Koston Sh - 90cm -- 6/60
10.10.2012: Dark Side - 80cm -- 5/30
12.10.2012: Lai'e Welsh - 90cm -- 5/50
15.10.2012: VMR-seura - 90cm -- 1/50
06.03.2013: Konnaronkka - 80cm -- 1/40
09.03.2012: Ilomantsi - 90cm -- 4/50
10.03.2013: Stewart - 80cm -- 1/30
24.03.2013: Rhonwen - 90cm -- 6/40
24.03.2013: Rhonwen - 90cm -- 2/40
26.03.2013: Rhonwen - 90cm -- 1/40
27.03.2013: Rhonwen - 90cm -- 6/40
28.03.2013: Rhonwen - 90cm -- 5/40
02.04.2013: Yemene - 90cm -- 1/40
07.04.2013: Taavilan Sh - 90cm -- 4/50
12.04.2013: Taavilan Sh - 90cm -- 4/50
13.04.2013: Taavilan Sh - 90cm -- 7/50
11.05.2013: Carbon SPH - 90cm -- 6/40
12.05.2013: Koston Sh - 80cm -- 7/50
14.05.2013: Koston Sh - 80cm -- 7/50
10.08.2013: Cirion Stud - 80cm -- 3/19
11.08.2013: Cirion Stud - 80cm -- 2/19
14.08.2013: Cirion Stud - 80cm -- 4/19
19.08.2013: Neuenburg - 80cm -- 1/23
22.08.2013: Stewart - 80cm -- 4/30
23.08.2013: Stewart - 80cm -- 2/30
24.08.2013: Stewart - 80cm -- 1/30
31.08.2013: ERJ-Cup - 90cm -- 9/121
05.10.2013: Carbon - 90cm -- 5/40
05.10.2013: Mewian - 90cm -- 3/50
14.10.2013: Carbon - 90cm -- 5/40
20.10.2013: Lumivuo - 90cm -- 7/50
24.10.2013: Lumivuo - 90cm -- 7/50
27.10.2013: Carbon - 90cm -- 5/40

♦ 29.03.2014: Crayon - MVA-SERT, BIS5 -- pt. Vibaja
♦ 20.10.2017: Lily's Trotters - irtoSERT -- pt. Jannica

♦ 15.09.2013: VSR:n Sh rotunäyttely - II-palkinto, LKV3
★ Suomenhevosten KTK 10/2013 - KTK-III -- 18+16+16+17=67p.
★ KRJ:n laatuarvostelu 8/2016 - KRJ-II -- 7+40+12+20+15=94p.
★ Sh laatuarvostelu 8/2017 - SLA-I -- 14(5-3-3-3)+19+25+20+20=98p.
★ ERJ:n laatuarvostelu 12/2017 - ERJ-II -- 7,5+41+12+20+15=95,5p.

Kouluvalmennus
Valmentajamme Saila seisoi keskellä kenttää kahvikuppi kädessään. Oli varhainen aamu ja minä vielä unenpöpperössä istuin orin satulassa, joka vaikutti myös uniselta yksilöltä. Saila ilmoitti heti, että tänään keskitymme itse ratsastajan olemukseen ja tekemiseen. Kuinka se vaikuttaa hevoseen jne. Selvä. Istuin hyvässä ryhdissä, syvällä satulassa. Katse oli suoraan eteenpäin ja kyynerpäät yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Aloitimme valmennuksen pääty-ympyrällä asettelu harjoituksilla. Ori nyki päätänsä kun annoin tehtävänantoa. Samalla yritin tarkasti keskittyä omaan tekemiseen ja ryhdin pitämiseen. Saila huomautti minua välillä ohjien pidosta ja pohkeiden paikalla pitämisen takia. Ohjat olivat välillä liian tiukalla, jonka takia käteni eivät pysyneet oikassa asennossa. Jalkani liikkuivat ajoittain liikaa. Tämä oli paljon haastavampaa kuin perus valmennus, jossa keskityttiin yleensä enemmän hevoseen. Siirryimme ravaamaan koko kaviouralle ja keskittyimme kulmiin, joita Viljami oikaisi selvästi lähes aina. Jouduin tekemään paljon töitä, ennenkuin ori alkoi kulkemaan kulmat oikein. Laukassa ratsukon tasaisuudessa oli ongelmia ja jälleen pureuduimme istunnan ja apujen annon vaivattomuuteen. Minusta tuntui siltä, että Viljami nautti tilanteesta, jossa minulle paasattiin virheistä ja ongelmista. Ori kokeili jatkuvasti luistaa alta, mutta taistelin vastaan. Lopulta paketti tyydytti valmentajaa sen verran, että siirryimme loppu verryttelyjen tekoon. Johan oli valmennus! Tämä auttoi minua ratsastajana suuresti ja nyt tiedän, mihin pitää keskittyä erityisesti ja varsinkin, jos kilpailuihin aikoi mennä!


Kouluvalmennus
Viljamin perus maanantai, kun mikään ei tunnu sujuvan. Tallille oli saapunut valmentajamme Saila, joka odotti meitä kentällä. Viljami heitteli päätänsä ja narskutteli kuolaimia. Alku verryttelyssä Viljamin korvat liikahtelivat kuin viuhkat, eikä tullut yllätyksenä, että puskissa piileskeli mörköjä. Viljamin möröt säikäyttivät oria vähän väliä, kunnes aloitimme varsinaisesti työnteon. Viljamia joutui paljon herättelemään avuille. Kauan siinä kesti, kunnes sain hevosen tuntumalle. Taivutukset ja sulut alkoivat sujumaan nätisti. Saila joutui monesti muistuttamaan minua istunnan tärkeydestä. Siirryimme tekemään halkasijalle laukan vaihtoja ja Viljami oli sitä mieltä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Ori yritti luistaa tehtävästään mutta tahtojen taisteluiden jälkeen ori suostui suorittamaan kauniit laukan vaihdot. Vasemmasta suunnasta kaikki meni puhtaasti. Saija huomautti, että Viljamin oikeanpuoleinen laukanvaihto on paljon vahvempi kuin vasen. Ori käyttää oikeaapuoltaan hieman vahvemmin, mutta ei liian näyttävästi että se haittaisi kilpailuissa. Lopuksi teimme muutamia tempoharjoituksia ravissa ja laukassa. Lisättyravi on Viljamilla todella näyttävää, enkä yllättynyt yhtään, kun valmentaja Saila kehui orin näyttävää ja lennokasta liikettä. Laukassa Viljami oli halukas kiitolaukkaan, eikä se suoriutunut hirveän hyvin. Virtaa ei kuitenkaan pitäisi liikaa olla, koska oria on lähes päivittäin liikutettu monipuolisesti. Ehkä se vain oli tämä maanantai, jolloin mikään ei vain toimi. Voisi sanoa, että valmennus oli lähes katastrofi mutta onneksi ori suoriutui tehtävistään väännön jälkeen. Sain rakentavaa palautetta ja tiedän, mitä työstää ensikerralla enemmän. Lähdin Viljamin kanssa loppuverkat tekemään pienelle maastolenkille, kerrankin kun aurinko paistoi eikä ollut kiire enää mihinkään.


Kouluvalmennus
Iltapäivän valmennuksessa keskityimme niin perinteiseen askellajiin, kuin laukka. Viljamilla on siisti ja ponteva laukka, mutta nyt siihen paneudutaan vielä tarkemmin. Hevonen täytyy saada koottua kunnolla, jotta laukasta tulee tasaista, hyvä tempoista ja ilmavaa. Aloitimme heti kentälle päästyämme tekemään voltteja ja asetusharjoituksia. Ori oli osittain kuulolla mutta pohkeen ympärille sitä oli hankala saada. Alku kankeuden jälkeen siirryttiin ravissa tekemään avo- ja sulkutaivutuksia. Kyllä ori yritti päästä luistamaan, mutta pienen väännön jälkeen sain hevosen pysymään hallittuna ja oikeassa linjassa. Olimme valmiita siirtymään laukkaharjoituksiin. Teimme laukassa ympyröitä, väistöjä ja laukanvaihtoja. Keskilaukkaan perehdyimme puoliympyrällä. Viljamin kanssa oli ongelmia pysyä sopivassa tahdissa ja pitää hevonen täysin hallittuna. Välillä orin laukka-askeleet olivat hyppiviä ja tahti epätasainen. Sain hevosen heräteltyä kunnolla ja homma alkoi vihdoin sujumaan. Kootussa laukassa hevonen kulki kauniisti ja suorassa. Vauhti pysyi tasaisena ja peräpää toimi kerrankin erinomaisesti. Joskus Viljami laahaa takamustaan ja sitä pitää yrittää saada menoon kunnolla mukaan. Alkuvuonna oli oikeana tehtävänä saada tämän hevosen takaosa vahvistumaan ja saada sitä käyttämään myös takajalkojaan. Valmentajamme oli erittäin tyytyväinen suoritukseemme, tosin saimme pieniä kotiläksyjä seuraavalle kerralle. Viljamin päivästäkin tuntuu olevan kiinni, kuinka valmennukset sujuvat ja kuinka ratsastajan pyynnöt ylipäätänsä kiinnostaa. Laukka ei ole koskaan ollut orille helppo ja sitä on jouduttu hiomaan vaikka ja miten!


Kouluvalmennus
Joskus niitä huonoja päiviä on kaikilla, mutta miksi juuri tänään on se päivä Viljamilla? Heti aamusta alkava valmennus ja kiirettä pitää jo aamutallin teossa. Se on mahtava tunne, kun kello juoksee ja ratsu tekee kaikkensa, ettei voisi keritä edes vähän myöhässä vaan pitää olla totaalisen myöhässä! Satulaa väisteltiin, vyön kiristyksessä pullistellaan, pää nostetaan kattoa kohden suitsituksessa ja mitähän vielä! Lopulta pääsimme Viljamin kanssa kentälle, jossa yllätys yllätys valmentaja jo odotteli aamukahvi kädessä. Pahoittelin tilannetta ja kiipesin ripeästi satulaan. Viljami heitteli päätänsä ja narskutteli kuolaimia. Ehkä se siitä, huokaisin. Alkuun teimme perus voltteja ja väistöjä. Viljami lönkötteli laiskasti kaviouralla ja valmentaja katsoi ihmeissään hevostani. Hän oli tottunut energiseen ja näyttävään Viljamiin, ei laiskaan löntystelijään. Onneksi hän tiesi, että Viljami on kapasiteettinen ja taidokas kouluratsu, joka on sijoituksia ja voittoja niittänyt jo monia. Yllättävää kyllä, mitä enemmän valmennus eteni, sen parempi Viljamin liikkuvuus oli. Askellus sujui nätisti, vaikka välillä peräpää meinasi jäädä liian suppuun. Kaula kaartui kuin itsestään, melkein toivon tätä kilpailutilanteeksi! Väistöissä piti kiinnittää huomiota, että tahti pysyy tasaisena ettei hevonen luista askelista, jolloin näyttävyys ja tasaisuus häviäisi. Alkuun vaikutti ettei mistään tule mitään, mutta lopulta olin hevoseeni todella tyytyväinen ja ylpeä että kaikki meni sittenkin hyvin. Valmentajakin kertoi aluksi olevan huolissaan hevosesta mutta oli erittäin tyytyväinen loppusuoritukseen.


Kouluvalmennus, valmentajana felissa
Sorel ja hänen rautias suomenhevosorinsa Viljami olivat jo kentällä kävelemässä, kun saavuin Huvitukseen pitämään valmennusta. Seuraavan intensiivisen tunnin ohjelmana olisi pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Pikkuhiljaa Sorel alkoi keräillä ohjia ja pyysin häntä ratsastamaan kaikki askellajit läpi tehden isoja voltteja. Viljami oli melko tahmean oloinen, joten kehotin Sorelia laittamaan oriin hieman vauhtia, jos meinasimme saada koottuja askellajeja siitä irti. Ori reipastui laukkatyöskentelystä, joten ratsukko pääsi pohkeenväistöjen pariin. Pyysin Sorelia lähtemään aina lyhyen sivun keskeltä väistättämään kohti pitkän sivun keskustaa ja siitä vastakkaisen lyhyen sivun keskelle. Viljami oli todella kuuliainen ja väistöt sujuivat hyvin niin käynnissä, kuin ravissakin. Muutamassa ravinostossa ori oikein innostui ja syöksyi eteenpäin kuin tykinsuusta. Onnistuneiden suoritusten jälkeen päästin ratsukon kävelemään loppukäyntejä.


Kouluvalmennus
Aloitimme valmennuksen muodossa kulkemalla ja samalla herätellen oria avuille pysähdyksillä ja volteilla. Viljamin keskittyminen oli taas jossain muualla. Ori pääsi aamulla tarhailemaan vaikka olin jättänyt viestiä, että Viljami saa pysyä tallissa. Aivot pääsi liikaa tuulettumaan ja nyt oli kova työ saada ori heräteltyä omille töilleen. Pohkeenväistöissä Viljami alkoi heräämään todellisuuteen ja keskittymään paremmin. Orin liikkeet olivat näyttävät ja sulavat, mutta ratsastajan asennoissa ja teoissa oli moittimista. Eiliset peltotyöt hieman painoi raajoissa, eikä oma työskentely ollut kovin kummoista. Yritin kuitenkin parhaani ja skarpata. Valmentajani käski monet kerrat istumaan syvällä satulassa ja pitämään ne kantapäät alhaalla. Tuntui että tämä päivä oli jotain muuta kuin sitä keskittymistä. Ensin Viljami ei ollut mukana ja nyt minä. Ravissa Viljami painoi hiukan ohjalle ja jouduin pidättelemään sitä, ettei koko paketti lahoa käsiin nyt kun hevonen kulki kauniisti. Laukalla Viljami vaikutti vielä innostuneelta mutta sain sen pidettyä kurissa. Laukanvaihdot sujuivat mallikkaasti ja isot voltit mentiin komeasti muodossa. Rautakanki pollesta muokkautui toimiva ja notkea menopeli, vaikkakin ratsastaja vaikutti selässä taidottomalta perunasäkiltä. Valmentaja oli suorituksestamme kuitenkin erittäin tyytyväinen ja kehotti meitä lähtemään maastoon lopuksi. Luulin kyllä, että saisin piiskaa ja nuhtelua omasta tekemisestäni, mutta ei onneksi. Viljamilla oli sen verran virtaa ja näin hyvän suorituksen jälkeen maiseman vaihto ei tee pahaa. Niimpä lähdimme maastoilemaan vielä puoleksi tunniksi.


Kouluvalmennus
Virkeä kuin mikäkin, kello oli aamu kahdeksan kun talutin oria kentälle. Valmentaja seisoi kentällä kahvikuppi kädessä. Kirpeä pakkanen tuntui nopeasti kasvoilla, joten harjoitukset tulisi varmasti olemaan tänään kevyitä. Kiristin satulavyön ja nousin ratsaille. Viljami vaikutti rauhalliselta ja lähti laiskasti löntystelemään uralle. Keskustelin valmentajani kanssa ja hänkin oli sitä mieltä että tänään tehdään kevyitä harjoituksia. Ensimmäisenä aloitetaan käynnissä tekemään perus pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdykset sujuivat hyvin mutta peruutuksissa Viljami oli vastahakoinen. Se ei olisi millään halunnut peruutella yhtään minnekään! Nostimme ravin ja kuljimme kauniisti peräänannossa, johon oria ei montaa kertaa tarvinnut pyytää. Viljami otti avut hyvin vastaan kokoajan. Nostin laukan jolloin Viljami tekikin yllättävän pyrähdyksen, johon en ollut aivan varautunut. Heilahdin satulassa ja toinen jalustimista irtosi, sain kuitenkin pidettyä itseni satulassa. Keräsin ohjat ja nostin uudestaan laukan, tällä kertaa Viljami teki sen nätisti. Olin ehkä keskittynyt johonkin muuhun, kuin itse ratsastamiseen ja ori huomasi sen. Laukassa teimme laukan vaihtoja pari jonka jälkeen laskimme taas raville. Perus voltteja ja muodossa kulkemista kunnes oli aika lopetella valmennusta. Viljamin rinta höyrysi hiukan joten ei liian kovaa harjoitusta viitsi tehdä näillä pakkasilla. Valmentajani hyppi pitkin kenttää koittaen lämmittää itseään. Ei se kuuma kahvi kauan lämmitä? Keskustelimme tulevasta ja siitä, olisiko aika lähteä näyttämään Viljamia laatuarvostelu tuomareille? Kilpailukokemusta oli kertynyt ja ori on osoittautunut meillä todella loistavaksi yksilöksi, mutta muut samaa mieltä kanssamme? Kaarsin keskelle ja laskeuduin satulasta, löysäsin satulavyön ja otin ohjat kaulalta. Ei muutakuin talliin lämpöseen. Tarhailemaan Viljami pääsee vasta puolelta päivin.


Kouluvalmennus
Viljami vaikutti jo tallissa hermostuneelta, johtuen varmaan parin päivän tarhailun jälkeen. Virtaa piisaa, mutta nyt saadaan nekin paineet purettua. Talutin orin kentälle ja varmistin vielä satulavyön kireyden, Viljamilla kun on taipumus pullisteluun. Kiipesin satulaan ja Viljami lähti kävelemään jo ennen kuin olin itse valmis. Laittelin käynnissä jalustimia oikealle korkeudelle jonka jälkeen jo valmentajani saapui. Vaihdoimme nopeat kuulumiset ja valmennus voi alkaa. Aloittelimme kevyellä ravilla tekemällä voltteja ja ravin nosto harjoituksia. Viljamia sai pidätellä paljon, kovempi vauhti olisi ollut sen mieleen. Volteissa ori kulki jäykästi eikä avut meinanneet mennä läpi. Yritimme laukassa tehdä hiukan isompia voltteja ja silloin Viljami alkoi taipua huomattavasti paremmin. Valmentaja joutui kehottamaan vähän väliä antamaan pidätteitä ja istumaan syvälle satulaan. Painoavuilla oli tärkeä vaikutus Viljamiin, joka meinasi joskus minulta unohtua. Kun voltit alkoi sujumaan hyvin ja Viljami rentoutumaan, teimme laukan vaihtoja kentän keskikohdassa. Ne menivät mallikkaasti vaikka edelleenkin ori painoi hiukan ohjille. Viljamin kanssa sai työskennellä jatkuvasti tarkkaan, sillä jos oma keskittyminen herpaantui hetkeksikään, ei oriltakaan voinut enempää vaatia. Lopuksi teimme ravissa vielä voltteja ja pari isoa pääty-ympyrää jonka jälkeen oli loppu käyntien aika. Viljami vaikutti jo rauhallisemmalta. Kävelimme kaviouraa pitkin löysin ohjin ja minä sain loistavan tilaisuuden jutella valmentajamme kanssa. Hänen mielestä Viljami kulki hyvin mutta takapäätä saisi työstää enemmän. Oli hetkiä jolloin orin liikkuminen näytti todella laiskalta ja välillä jalat menivät miten sattu... Paranneltavaa oli, mutta jos pistetään liikojen menohalujen piikkiin?


Estevalmennus, valmentajana Norpatar
Kun työrähmä on saannut Derbykentälle kannettua mitä erikoisempia esteitä ja kaikki esteet on tarkastetu, niin saapuu rohkelikot derby kentälle. Ratsukot verryttelevät valvonnan alaisena ja esittelevät taitojaan minulle. Teemme perus puomityöskentelyä alkuverryttelyssä ja katsomme ratsastajien tasapainoja sekä istuntoja. Esteverryttely suoritetaan ristukolla, joka on kohtuu normaalin oloinen. Aloitamme esteet erikoisimmesta massavista esteistä. Hyppäämme muureja, lankkuja, portteja ja puomia, jonka päällä on kirkas matto pingotettuna. Tämän jälkeen toinen ääri pää, eli harvat esteet. Oksereita, missä on vain kaksi puomia eli etu ja takapuomi. Korkeina esteinä nämä ovat todella haastavia. Harvoja sarjoja. Yhden lankun esteitä. Esteet ovat noin metrissä vähintään. Kuitenkin hevosen tason mukaan. Hevosen tason mukaan tullaan myös vesihauta tai matto. Ponit hyppäävät pelkän maton ylitse. Seuraavana on vuorossa massiivisia esteitä derbyesteiden merkeissä. Alamäessä hyppy, mäki päällä tukki, puuaitoja, banketteja, trippeli montussa ja kaikkea muuta mukavaa. Vielä on muutakin, nimittäin esteitä, jossa liehuu takkeja, serpentiiniä, silkkipaperia, kiiltäviä nauhoja ja vaikka mitä (hieman vapputunnelmaa). valmennuksen päätteeksi ratsastetaan vielä Hunting rata, josta ei puutu vauhtia. Valmennuksessa jokainen löytää varmasti sen oman hevosensa "pelon/kammotuksen" kohteen. Varmastikaan kipeiltä ilalennoilta ei vältetä, joten turvaliivin käyttö on valmennuksessa pakollinen.

Viljami meinasi jo alkuverrytteyssä pistää ranttaliksi. Ori pukitteli varmaankin noin kierroksen isolla Derbykentällä ja riehui omiaan ilman ratsastajaa. Se oli saanut heitettyä Sorellin pois kyydissä jätti sivuloikalla ja pukkisarjalla. Onneksi ehdittiin sulkea portit, niin ori ei päässyt karkuun. Kun se saatiin vihdoin apujoukkojen avulla saarrettua kulmaan ja otettua kiinni, niin pääsimme aloittamaan verryttelyn. Viljami ei ennen ole ollut derby kentällä, joten tämä oli vähän jo arvattavissa. Sorel vältti suoria uria tai jos ratsasti suoraan, niin kokajan piti orin edes asetettuna johonkin suuntaan, mikä oli aivan oikein. Derby-esteet olivat tällekin ratsukolle helpotettuja, jotta ori selviäisi niistä ilman kolhuja. Säheltäen Derbyesteet ylitse, mutta ilman virheitä. Harvatkaan esteet eivät oikein tuottanaeet ongelmia Viljamille, mutta esteet, missä oli liehuvia osia tai, jonka alla oli hauta taikka matto/kangas luomassa syvyyttä, niin ne olivat orille pelottavia. Vaikka Sorel oli varautunut ja sanoi aina etten tipu, kun ori kielsi, että yksi tippuminen saisi riittää. Vaikka Sorel sitkeästi roikkui viimeiseen asti orin kyydissä, niin tupsahti muutaman kerran satulasta nurmelle.


Estevalmennus, valmentajana Pierre
Sorel saapui estevalmennukseen yhdessä suomenhevosori Huvin Viljamin kanssa, joka vaikutti alkusilmäyksellä oikein näppärältä ja menevältä suomalaiselta. Ratsukko aloitteli alkuverryttelyillä, jotka suoritettiin tehokkaasti käynnissä sekä ravissa molempiin kierroksiin. Sorel pyrki löytämään Viljamista jarrut jo heti alusta pitäen tekemällä äkkinäisiä pysähdyksiä käynnistä sekä ravista - näin työskentely helpottuisi esteiden pariin siirryttäessä. Lisäsin kentälle muutamat puomit, joille ratsukko tuli jokaisessa askellajissa käynnistä aloittaen. Puomiharjoituksella hevonen saataisiin terävämmäksi, ja tämä ymmärtäisi omien jalkojensa olinpaikan paremmin ennen esteille siirtymistä. Viljami kiihdytteli paikoittain turhankin vauhdikkaasti puomeja kohden, mutta Sorel pystyi suurimmaksi osaksi hillitsemään orin menoa.

Tänä päivänä keskittyisimme ratsukon kanssa pääasiassa kaarevalla uralla sijaitsevan kolmen esteen sarjan hyppäämiseen. Tehtävä vaatisi tarkkuuden ja ketteryyden lisäksi myös vauhtia, sillä esteet tulevat nopeasti eteen ja ponnistusvoimaa tarvitaan runsaasti. Sarjan hyppääminen aloitettiin pienien kavalettien avulla, mikä valmistaisi ratsukkoa suurempiin estekorkeuksiin. Kaksikko aloitti sarjan varmasti, vaikka Viljami hieman rynnäköikin kohti puomeja - Sorel hidastit tätä kuitenkin ohja- ja painoavuilla. Nostin esteitä noin 60 senttimetriin, minkä jälkeen kehotin ratsukkoa tulemaan sarjan uudelleen. Sorel ohjasi orin varmalla otteella kohti ensimmäistä estettä, jolle ratsukko tuli luotisuoralla lähestymisellä. Hyppy lähti hieman vinosta, mutta nopeilla liikkeillä ratsukko paikkasi virheen ja suuntasi kohti seuraavaa estettä, joka ei tuottanut suurempia ongelmia. Sarjan viimeinen este oli tiukan kaarroksen päässä, joten Viljami joutui tosissaan asettamaan itseään, jottei olisi kaatunut omiin jalkoihinsa. Ketterä ori hoiti homman kuitenkin kotiin ja myös viimeinen este suoritettiin kunnialla.

Lopuksi nostin jokaisen esteen vielä 90 senttimetrin korkuiseksi, minkä jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan sarjan vielä kerran uudelleen - tällä kertaa kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Viljami ei millään meinannut tajuta, että tällä kertaa sarjaeste mentäisiinkin toiseen suuntaan, vaan yritti itsepintaisesti suunnata ensimmäisellä ja toisella kerralla ensimmäisen esteen virkaan toimittanutta pystyestettä. Pienellä suostuttelulla Sorel sai orin vaihtamaan kierrosta ja suuntamaan okserille päin. Ensimmäinen kerta "väärään" suuntaan oli ilmiselvästi haastava Viljamille, joka oli jo ehtinyt tuudittautua toisen kierroksen tuomaan rytmiin. Toisella kerralla sarja meni jo paremmin ja kolmas yritys onnistui jo ongelmitta - Viljami meni sinne, minne käskettiin ilman turhaa vastaan pistämistä. Ratsukko aloitteli lopuksi itsenäiset loppuverryttelyt.


Estevalmennus, valmentajana Pierre
Viljami saapui estevalmennukseen yhtä reippaanoloisena kuin mitä se oli ollut aikaisemmassa pitämässäni valmennuksessa. Myös tässä valmennuksessa ratsastajana toimi orin omistaja Sorel, joka aloitteli Viljamin kanssa valmennuksen alkuverryttelyillä. Ori liikkui hyvin allensa polkien, eikä puskenut annettujen apujen läpi. Orista kuitenkin huokui energisyys, ja tämä käyttäisi varmasti tilaisuuden hyväkseen, jos ratsastaja sattuisi vahingossa antamaan hevoselle liiaksi päätäntävaltaa. Sorel oli kuitenkin tietoinen Viljamin aikeista, ja piti tämän visusti maankamaralla alkuverryttelyjen ajan.

Tämän päivän tehtäväksi olin valikoinut normaalia kapeampien esteiden harjoittelun, mikä vaatisi tarkkuutta sekä uskallusta sekä ratsulta että ratsastajalta. Olin sijoittanut kentälle muutaman 50-70 senttimetriä korkean, kapeanpuoleisen esteen, joita korottaisin ratsukon suoriutumisen mukaan. Sorel ohjasi Viljamin lyhyen puomiharjoituksen jälkeen kohti yksittäistä estettä. Viljami lähestyi estettä vauhdilla, mutta Sorel pidätti tätä ja ohjasi tämän tarkasti keskelle estettä. Viljami hieman kummasteli kapoista estettä, mutta ponnisti kuitenkin kuuliaisesti sen toiselle puolelle. Ratsukko lähestyi esteitä myös kaarevalla uralla, mikä teki tehtävästä astetta haastavamman. Kerran Viljami ei saanut itseään millään kääntymään esteelle, vaan ratsukko joutui juoksemaan esteen ohi ja yrittämään uudelleen. Ohja- ja pohjeapujen yhteistyöllä ori kuitenkin saatiin taipumaan myös tiukkoihin käännöksiin.

Kun ratsukko oli suoriutunut esteistä matalilla estekorkeuksilla, nostin esteet 80-90 senttimetriin. Ratsukko hoiti lähestymiset huolellisesti loppuun asti, eikä Viljami enää kiihdyttänyt vauhtia oman mielen mukaan, mikä hankaloitti lähestymisiä. Ori ponnisti itsevarmasti korkeimmista esteistä huolimatta, eikä laskeutumisetkaan olleet hullumman näköisiä. Ratsukko kokeili lopuksi vielä pari kertaa kahden esteen sarjaa, jottei työskentely menisi kovin yksipuoliseksi. Hikiläikät näkyivät jo selvästi orin lavoilla, joten ratsukko sai aloitella itsenäiset loppuverryttelyt kaikissa askellajeissa.


Estevalmennus
"Käytä nyt sitä ulkopohjetta, etkä anna sen kulkea lapaedellä! Vaihda raippa toiseen käteen ja huomauta sitä, että olet nyt tosissasi!" Kentältä raikui tutun kuuloiset huudot, kun olin satulassa vääntämässä alkuveryttelyä ja valmentajani alkoi hiljalleen olla kypsä hevosen toilailuun. Alkuun teimme, tai siis yritimme tehdä kouluharjoituksia, asetteluja ja väistöjä. Viljami oli kuitenkin huomionut kentän toisessa päässä olevat esteet ja sen mieli kuumentui jo pelkästä näkemisestä. Hevonen tuntui allani kuumakallelta, joka halusi vain juosta ja riehua. Tällä hetkellä kaikki tämä pieni hienostelu ja säätäminen oli sille liikaa. Olen saanut noottia valmentajaltani, kun en enemmän treenaa aikuisten oikeasti kouluharjoituksia. Viljami ei ole ihanin yksilö siinä, vaikka pitäisi ehdottomasti harjoitella... Kun lopulta saimme orin kulkemaan nätisti ympyrällä, ilman että hevonen kulki lapa edellä, siirryimme okserille. Viljami korskahti ja nyökytti päätänsä innoissaan. Hevosen työmoraali on kyllä kohdallaan, mutta aina ratsastajan pää ei meinaa pysyä vauhdissa mukana ja käsijarrussa joutuu vähän roikkumaan. Tein vielä muutaman laukkaympyrän ennen kun lähdin lähestymään okseria, joka oli 80cm korkuinen. Viljami oli aivan liekeissä ja ohissa joutui tosissaan yrittää hillitä vauhtia. Ensimmäinen lähestyminen meni ihan ookoo, askeleet menivät todella pitkiksi ja esteen ylitys tapahtui liian läheltä. Merkulta löytyy kyllä kintuista ruutia, eikä tämmöinen sitä paljon hetkauta. Toisella kerralla nostettiin estettä 90cm, ja nyt sain vauhdin pysymään parempana ja esteen ylitys oli hyvä. Valmentaja huomautti useasti minun erittäin liikkuvaisesta jalastani, joka heiluu aina sinne tänne ja on välillä kriittisissä hetkissä väärässä paikassa. Myös pidätteissä olisi enemmän huomioitavaa. Kentällä oli pieni viiden esteen rata, jonka lopuksi suoritin metrin korkuisena. Käännökset menivät ihan hyvin, mutta minun tarvitsee ennakoida hieman paremmin askelvälejä ja kurveja. Viljami oli taas aivan liekeissä, se ei tähän touhuun väsy eikä ruuti lopu kesken. Reilusti sain kotiläksyjä ja näillä eväillä kohti menestystä! Kun vain oma mieli pysyisi tämän orin kanssa menossa mukana, kaikki olisi hyvin! Lähes aina radat on mentävä vähän käkkäri päällä, koska muuten esteet ylitetään semmosella ryminällä että heikompaa hirvittää... Me ei ainakaan aikavirheitä radoista oteta!




© Huvitus 2017 | Otsikkokuvat © Sorel & Vibaja | Taustakuva © Pixabay | virtuaalitalli | a sim-game stable | virtuaalihevonen | a sim-game horse