talli asukkaat kasvatus

  /  

© Cadogan Ponies
webdesign by Cery 2019

Ravenscroft Reaper's Revenge

VIR MVA Ch, KTK-I

▪   Newforestinponi, ori
▪   Ruunivoikko, 140cm
▪   Syntynyt 21.05.2017, 11v
▪   Yleispainotus, HeB/100cm
▪   VH17-027-0067

▪   Omistaja Sorel (VRL-00884)
▪   Kasvattaja narri / Ravenscroft  



Kauan kauan sitten aikana, jolloin hevosen elämä oli paljon vapaampaa ja rennompaa, syntyi kuuraisena aamuyönä maailmaan kirkkain (tumma) tähti. Tuuli liikutteli pitkää ruohikkoa villisti, sammakot kurnuttivat ja lepakot metsästivät yöperhosia niityn yllä. Muutama ressukka iskeytyi valkoisia lakanoita päin, jotka oli asetettu kuivumaan telineeseen. Lepakot olivat super sokeita mutta niityn muut ponit eivät. Kaikki olivat kerääntyneet seuraamaan maailman ihmettä, nimittäin maapallolle oli syntynyt jotain ainutlaatuista, jotain niin kaunista. Sellaista kauneutta ei kukaan ollut vielä nähnyt! Tämän historian hetken ikuisti kuusi ponia, jotka tulevat muistamaan tämän päivän lopunikään, nimittäin minun syntymän. Jaloille oli päästävä ja pian! Pantterit vaanivat kivien takana, korppikotkat leijailevat lähistöllä ja odottavat, kun veren kirpeä haju alkaa leijailemaan ilmavirrassa. Jalat eivät toimineet, vaapuin yhtä vauhdikkaasti kuin heinä niityllä. Taistelin, olin todellinen taistelija! Sinnikkyys palkittiin ja hetkessä sain otettua jo muutamia askeleita. Äiskä lähti välillä karkuun ja välillä se tuli takaisin osoittamaan rajua hellyyttään nuolemalla minua, mutta enhän minä nyt tuollaista voimaa pysty vastustamaan ja siellä minä olin rähmälläni niityssä... Olin jo voitonpuolella. Askeleet alkoivat kantamaan ruhoani. Ei ollut helppo koordinoida pitkien jalkojen kanssa mutta niin vain hetkessä etenin niityllä jo vauhdikkaasti. Muut ponit ihmettelivät tätä upeaa ilmestystä. Olin villiori, ihailun keskipiste ja preerian valloittaja. Vain taivas oli rajana, pystyin ihan mihin tahansa. Aamu alkoi valjeta ja olin kerännyt muutamassa tunnissa paljon voimaa ja ketteryyttä. Olin valmis taisteluun, olin valmis näyttämään villipedoille, että näistä kavioista lähtee sellainen ruuti ja voima, mitä kukaan ei tule kiinni saamaan. Harjoittelin todella paljon, näytin kaikille taitoni. Tuuli kantoi sieraimiini oudon hajun ja hetkessä haju sai ulkokuoren. Meidän villilaumaa lähestyi jonkinlainen peto! Pedoilla silmät ovat vierekkäin edessä päässä, saaliseläimillä pään sivuilla. Se oli äärimmisen ruma, vaaleanpunainen ja varmasti todella kömpelö, koska jalkoja ei ollut kuin kaksi. Olin valmis näyttämään taitoni, laukkaamaan kuin tuulispää, liitämään kuin kotka taivaalla! Hypin pystyyn ja uhosin vastusta joka lähestyi. Ei taivas! Niitähän oli kaksi! Aloin olemaan jo hysteerinen, koska lauma ei liikahtanutkaan petoja karkuun. Yritin saada muita tajuamaan että vaara lähestyy mutta turhaan. Hetkessä ne olivat minun kimpussa. Yritin taistella vastaan mutta niiden elopaino oli suurempi kuin minun. Siinä hetkessä päähäni tungettiin jotain ylimääräistä härpäkettä. Samanlaisen kapistuksen he olivat laittaneet äiskällekin, joka oli ärsyttävän rauhallinen. Nyt minä kuolen, nyt me kuolemme. Tämä villi ja vapaa taivaanlintu on kahlittu, kohta menetetty. Hetken se kerkesi loistamaan kirkkaana tähtenä taivaalla, nyt tulevaisuus on menetetty. Minua pelotti, tässäkö se nyt oli.

Minä en luovuta koskaan! Taistelin vastaan kuin henkeäni olisi uhattu. Sain kuitenkin pelkooni paljon lohtua äiskältä, joka otti tilanteet hyvin rauhallisesti. En halunnut ymmärtää, mitä oli meneillään. Enään en nähnyt tähtitaivasta, en haistanut tuulenvireen tuomia tuoksuja, ei näkyny idiootteja lepakkoja tai kurnuttavia limasia sammakoita. Olin kopissa, ahdettuna pieneen koppiin äiskäni kanssa. Siellä me seisoimme kylki kyljessä ja kuuntelimme kummallisia ääniä. Onneksi maitobaari oli auki jatkuvasti, se toi lohtua kurjaan oloon... Välillä se outo vaaleanpunainen öttömönkijäinen tuli luoksemme mutta minä yritin sitä väistellä parhaani mukaisesti. Äiskä tuntui olevan mielissään siitä öttiäisestä, minä en niinkään. Yritin vain ymmärtää, miksi. Päivät kuluivat ja elämä muuttui hurjemmaksi päivä päivältä. Pääsimme kuitenkin nauttimaan ulkoilmasta päivänvalossa, mikä toi paljon iloa ja riemua päiviini. Sain tutustua muutamaan toiseen varsaan, jotka tosin olivat minuun verrattuna paljon tyhmempiä ja vajaaälyisiä. Ne kaatuilivat ja kompuroivat, eivätkä pysyneet minun perässäni mitenkään. No joo olivathan he vähän nuorempia kuin minä, mutta silti. Välillä yritin haastaa leikkimään isompia poneja mutta ne ovat kaviota näyttäneet siihen malliin, että kauan saisi maanitella. Kyllä vielä jonain päivänä.

Viikot kuluivat ja aloin jotenkin tottumaan niihin öttömönkiäisiin, jotka toivat äiskälle ruokaa ja päästivät meidät ulos. Eivät ne lopulta niin pelottavia ollutkaan. Olin hengissä, eikä pantterit tai leijonat olleet vielä minua syöneet. Ei niitä oikeastaan ollut edes näkynyt... Äiskä kertoi, että öttömönkiäiset olivat ihmisiä ja niitä pitää osata kunnioittaa, että ne olivat hyviksiä. Okei? Ei siltä tuntunut, kun ne laittoivat aina minun päähäni jonkinlaisen naruhärpäkkeen, ottivat minua rinnasta ja takamuksesta kiinni ja yrittivät jotain mitä minä en ymmärrä. Eteenpäin mentiin ja siihen ne näköjään tyytyi. Tyhmältähän se tuntui! Tuli päiviä, kun aina tuli jotain uutta. Välillä ne rapsutti jollain jutulla minua ja se tuntui aika kivalta. Ei tarvinnut taistella vastaan, se kihnutti ihanasti! Hetkessä tajusin, että aina tulee uusia juttuja mutta ne ei tule niitä lopettamaan...

Vuodet vierivät, minä kasvoin ja vahvistuin. Minusta oli tullut varsinainen ihmislellikki. Se tuultakin nopeampi preerian villiori oli muuttunut ajan kuluessa tylsäksi murmeliksi, joka puputti heinää tyytyväisenä ja nautti rapsutuksista ja harjailuista. Ihmiset toivat paljon herkkuja ja varsinkin, jos teki juttuja miten ne tahtoi, sai super paljon herkkuja! Äiskä oli ylpeä minusta. Oli kuulemma jo usko meinannut loppua minun kanssa. Miksi jumpitella ja kiukutella, kun tekee mitä tohtori käskee niin saa namin! Se on paljon järkevämpää kuin taistella vastaan, koska ne kuitenkin keplottelee ne jutut minulle ja minä ne teen lopulta kuitenkin. Silloin meinasi mennä kaurat väärään kurkkuun, kun minun selkääni nostettiin jokin härpäke, suuhun tungettiin kylmää ja pahan makuinen juttu sekä selkään kiinnitettiin jokin perunasäkki. Silloin näytin kaikille taivaanmerkit että minulle ei ryttyillä! Olin todellinen karjahevonen ja esitin niin makean rodeoesityksen, ettei kukaan ollut sellaista taiturointia ennen nähnytkään. Lopulta kuitenkin tajusin, että käytin energiani tähän aivan turhaan, koska säkki pysyi selässä ja mikään härpäke ei minusta irronnut. Kannattiko taas?

Nuoruuden temppuilut alkoivat olemaan takanapäin ja minusta kuoriutui todella taitava ratsu. Eihän se mitään helppoa ollut. Monelle jutulle joutui nöyrtymään, tekemään juttuja mistä ei niin tykkää mutta tavallaan se palkitti minua paljon. Mitään en antanut ihmiselle ilmaiseksi, vaan laitoin sen myös raatamaan niskalimassa töitä. Suusta kiskomista en siedä yhtään. Silloin herää sisäinen rodeoponi eloon ja tällaiset kaalikääryleet saa äkkilähdön satulastani! Piiska on toinen mitä en siedä enkä niele. Jos joku uskaltaakin minua sillä napauttaa, esitän vahvan mielipiteeni erittäin selkeällä ruumiinkielellä, että tyhmäkin sen tajuaa. Mitä pienemmät avut, sen paremmin toimin ja uskon. Jos minua ei joku huvita, sitten ei huvita. Saa ihminen maanitella ja lahjoa minua, jos luulee että teen jotain vähänkään raskasta hommaa. Hiekkaisessa astiassa jaksaa muutamia kertoja perätysten tehdä juttuja mutta kyllä se sitten pidemänpäälle alkaa kyllästyttämään. Yleensä ihmiset tajuaa sen ja pääsen nauttimaan maastoreiteistä ja joskus kesällä jopa kahlaamaan! Silloin yritän parhaani saada ihmisen tippumaan kyydistä tai vähintäänkin kastumaan niin paljon, kuin mahdollista.

Olen todella innoissani hyppimisestä ja joskus ärsyttää aivan tosi paljon, kun ratsastaja roikkuu ohjissa kiinni ja yrittää jarruttaa minun menoani. Se ei selkeästi ymmärrä jutun ideaa ja sitä, mikä minulle on parasta. Tunnelma on hyvin lämpöinen ja saan vahvan flou-tilan, kun pääsen vauhtiin. Sitä ihminen sitten yrittää rikkoa parhaansa mukaisesti. Olen kyllä joskus havahtunut siihen, että onhan se ihan hyvä että joskus menoa täytyy jarruttaa, koska muutama este olisi rynnitty läpi, jos vauhti ei olisi tippunut... Mutta ei preerian villivarsa halua himmata vauhtia! Se kuuluu minuun, se ei koskaan lähde minusta! Onneksi joskus pääsee maastoon hyppimään ja silloin saa laukata menemään, mitä kavioista vain lähtee. Välillä joku repii suusta ja himmataan tahtia, mutta pääasiassa saa mennä vain ja nauttia.

Aikoinaan olin laitumella kaiken keskipiste. Elämä on muuttunut hyvin radikaalisti, nimittäin minut on eristetty. Äiskää nään välillä ohimennen, muuten laidunnan ypöyksin. Ei se niin haittaa, joskus seura olisi tarpeen kun energiaa olisi eikä ole ketään, kehenkä sitä purkaa... Toisaalta, en kyllä sietäisi ketään muuta oria minun maillani. Olen tämän valtakunnan valtias, muilla ei minun tontilleni ole ilman lupia asiaa! Että jakaisin jonkun kanssa heinäni? No ei todellakaan! Ei ilman vuosituhannen taistelua! Muutaman kauniin daamin voisin tontilleni ottaa asustelemaan, erittäin mielelläni. Olenkin pihapiiriä pitänyt sillä silmällä auki, että niitä kaunokaisia ruususia tallustelee kyllä tällä alueella aika paljon. Ei ole vain minun tantereelleni eksynyt...


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Rippringham Ripper
nf, prn, 142cm
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Devoetrees Daggerdance
nf, m, 147cm
iii. Thrill That Kills
iie. Devoetrees Bladedancer
ie. Rippringham Robberina
nf, rnvkk, 144cm
iei. Rippringham Picturepirate
iee. Huckabee Honeymoon Hush
e. Rippringham Rotten Reverie
nf, prn, 134cm
Ch, KTK-III
ei. Trick You Treat Me
nf, rn, 135cm
eii. Fitzgrove Flimflam
eie. Love You Soon
ee. Rippringham Trance Macabre
nf, m, 136cm
eei. Whitswaine Houdini
eee. Daymare Millionaire
o. Cefnmoor Reaver 30.03.2018 e. Poniniemen Nephrite om. Rue
t. Cadogan Payback 27.04.2018 e. Roscoff Magic Mimosa om. Katy KTK-I

Kilpailukalenteri

★ KRJ-kouluratsastus, 40 sijoitusta

11.07.2017: Cadogan - He B -- 4/30
18.07.2017: Cadogan - He B -- 4/30
02.09.2017: Escorant - He B -- 1/30
15.09.2017: Escorant - He B -- 3/30
15.09.2017: Hengenvaara - He B -- 4/100
19.09.2017: Escorant - He B -- 3/30
26.09.2017: Escorant - He B -- 5/30
22.01.2018: Roscoff - He B -- 6/50
23.01.2018: Roscoff - He B -- 3/50
02.02.2018: Koistila - He B -- 4/30
03.02.2018: Koistila - He B -- 5/30
05.02.2018: Härdelli - He B -- 3/30
07.02.2018: Koistila - He B -- 1/30
12.02.2018: Koistila - He B -- 4/30
04.03.2018: Roscoff - He B -- 2/30
15.03.2018: Rustvalla - He B -- 2/30
17.03.2018: Rustvalla - He B -- 3/30
20.03.2018: Rustvalla - He B -- 5/30
21.03.2018: Rustvalla - He B -- 3/30
22.03.2018: Rustvalla - He B -- 3/30
06.05.2018: KK Stewart - He B -- 4/30
06.05.2018: KK Stewart - He B -- 4/30
07.05.2018: KK Stewart - He B -- 3/30
07.05.2018: KK Stewart - He B -- 2/30
12.05.2018: Kärmeniemi - He B -- 5/50
14.05.2018: Cadogan - He B -- 2/30
19.05.2018: KK Stewart - He B -- 2/30
19.05.2018: Cefnmoor - He B -- 2/30
19.05.2018: Cefnmoor - He B -- 4/30
20.05.2018: KK Stewart - He B -- 4/30
21.05.2018: Cadogan - He B -- 5/30
22.05.2018: Cefnmoor - He B -- 3/30
24.05.2018: KK Stewart - He B -- 5/30
25.05.2018: KK Stewart - He B -- 1/30
25.05.2018: Cadogan - He B -- 5/30
26.05.2018: KK Stewart - He B -- 2/30
27.05.2018: Cefnmoor - He B -- 3/30
29.05.2018: Cefnmoor - He B -- 4/30
18.06.2017: Helmwald - He B -- 1/30
19.06.2017: Helmwald - He B -- 3/30
22.06.2017: Helmwald - He B -- 3/30


★ ERJ-esteratsastus, 40 sijoitusta

05.07.2017: Huvitus - 100cm -- 4/30
14.07.2017: Huvitus - 100cm -- 5/30
17.07.2017: Huvitus - 100cm -- 5/30
18.07.2017: Huvitus - 100cm -- 2/30
19.07.2017: Huvitus - 100cm -- 3/30
21.07.2017: Cadogan - 100cm -- 3/30
23.07.2017: Cadogan - 100cm -- 2/30
24.07.2017: Cadogan - 100cm -- 5/30
26.07.2017: Huvitus - 100cm -- 3/30
27.07.2017: Huvitus - 100cm -- 3/30
27.07.2017: Cadogan - 100cm -- 1/30
30.07.2017: Cadogan - 100cm -- 4/30
30.07.2017: Huvitus - 100cm -- 5/30
14.01.2018: Mörkövaara - 100cm -- 4/30
17.01.2018: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
23.01.2018: Mörkövaara - 100cm -- 2/30
24.01.2018: Mörkövaara - 100cm -- 4/30
25.01.2018: Mörkövaara - 100cm -- 2/30
02.02.2018: KK Chermia - 100cm -- 5/30
03.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
04.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 5/30
07.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 3/30
08.02.2018: KK Chermia - 100cm -- 5/30
08.02.2018: Teilikorpi - 100cm -- 2/40
08.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 2/30
10.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 2/30
10.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
12.02.2018: KK Chermia - 100cm -- 3/30
12.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 2/30
12.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 5/30
13.02.2018: Teilikorpi - 100cm -- 1/40
13.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 4/30
13.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 6/40
14.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 1/30
15.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 4/40
17.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 4/30
18.02.2018: Teilikorpi - 100cm -- 2/40
19.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 4/30
19.02.2018: Mörkövaara - 100cm -- 2/30
20.02.2018: Vähäpelto - 100cm -- 5/30
20.02.2018: KK Chermia - 100cm -- 2/30

Näyttelyt:
01.07.2017: Huvitus - MVA-SERT, BIS1 -- pt. Vibaja
03.08.2017: Cadogan Ponies - MVA-SERT, BIS1 -- pt. Vibaja
10.08.2017: Racenscroft - MVA-SERT, BIS3 -- pt. Vibaja
25.08.2017: Cadogan - MVA-SERT, BIS5 -- pt. Jannica

★ Kantakirjattu 8/2017 - KTK-I -- 23+20+21+21=85p.



Päiväkirja

Estevalmennus

Reko tarkkaili minua, kun saavuin laitumen laidalle. Vesikelit olivat tehneet laitumesta varsinaista kuralillinkiä ja poni odotti vahingoniloisella ilmellä, kun lähdin tarpomaan kurassa sen luokse. Tämä on hyvin Rekon tapaista! Poni pysyi joka solulla paikoillaan, ettei se vahingossakaan astuisi askelta eteenpäin ja helpottaisi minua. Kiinnitin riimunnarun ja lähdin taluttamaan ponia laitumelta pois. Käytävävällä Reko seisoi ihmeen rauhallisena, välillä se hörähteli muille poneille. Oli työn ja tuskan takana, että sain jalat puhtaaksi ja onneksi kengätkin oli paikallaan! Varusteet selkään ja ei kuin menoksi!

Tänään oli vesisade päivä, taas, joten me päätimme olla maneesissa. Alina oli tullut viereiseltä ponitallilta valmentamaan minua ja Rekoa. Tein aluveryttelyä sillä aikaa, kun Alina viritteli meille esteitä. Reko oli vasempaan kierrokseen aika kankea, eikä oikein suostunut taipumaan. Ratsastin ponin läpi ja kun alkoi vihdoin tuntumaan hyvältä, aloitimme valmennuksen. Alina laittoi meidän ensin suorittamaan puomeja, hakemaan tempoa ja tasapainoa. Sen jälkeen siirryimme okserille, joka oli noin 80cm. Reko liikkui laiskasti ja haluttomasti, tänään ei ollut sen päivä. Ensimmäinen lähestyminen meni täysin pipariksi, poni päätti viime sekunneilla laittaa liinat kiinni ja rysäytti rintakehällä koko esteen nurin. Minä tipahdin kaulalle, mutta pääsin kampeamaan takaisin satulaan. Alina kehoitti minua ratsastamaan reilummin eteenpäin ja viime hetkellä läpsäisemään raipalla, että nyt mennään! Tein työtä käskettyä ja sain Rekon hyvään vauhtiin. Ponin ilmeestä näki, että se ajatteli toistaa tekonsa mutta se ajatus pyyhkiytyi mielestä, kun napautin lavalle raipalla. Hienosti ori ylitti esteen!

Jäin hetkeksi laukkaympyrälle hakemaan vielä tuntumaa ja tarkistamaan, että kaikki avut menevät läpi. Siirryimme kolmois-sarjalle. Lähestyminen tapahtui tiukan kurvin jälkeen ja siinä joutui ottamaan reilusti kiinni mutta samassa sekunissa ratsastamaan reilusti eteenpäin. Ensimmäinen suoritus jäi jälleen hieman tahdittomaksi ja ori kolauttu takajalalla keskimmäisen esteen puomin alas ja viimeiselle esteelle lähestyminen jäi vähän kauaksi ja Reko joutui tekemään ison pompun. Alina jakeli jatkuvasti neuvoja mitä pitää tehdä, milloin pidättä, milloin päästää, koska pohje kiinni ja koska pitää kädet paikallaan. Yleensä Reko on kiva ja helppo ratsastettava mutta tänään se on ollut varsin työläs ja vaikea. Tiedä sitten mistä johtuu mutta olin aivan puhki...

Selvitettävänä oli vielä trippeli ja kaksois sarja. Trippeli oli nostettu Rekon maksimikorkeuteen, joka toi omat paineet minulle. Nostin laukan ja tein muutaman ison ympyrän, ennen kuin lähdin lähestymään estettä. Reko korskutti mutta reagoi hyvin pohkeeseen. Pyysin ponia reilusti eteen ja kuin ihme, askeleet osuivat täysin nappiin ja korvat hörössä ja pää ylhäällä, Reko ylitti trippelin upeasti! Fiilis oli todella mahtava! Kokeilimme vielä kaksoissarjan, joka ei enään tuottanut ongelmia. Lopetimme hyviin suorituksiin ja lähdin lopuksi maastoon kävelemään. Sillä aikaa Alina siivoili esteet maneesista pois.


Tämä on virtuaalitalli - This is a sim-game stable - Virtuaalihevonen - a sim-game horse